Avaa päävalikko

Mätäkivenmäki

metsäinen kukkula, joka sijaitsee Tuusulan eteläosassa, Helsingistä Hyrylään johtavan moottoritien eli Tuusulanväylän itäpuolella
Vanha Tuusulantie Mätäkivenmäen kohdalla
Muistomerkki Vanhan Tuusulantien varressa Mätäkivenmäellä Helsingin olympiakisojen 1952 maratonjuoksun kääntöpaikalla

Mätäkivenmäki on metsäinen kukkula, joka sijaitsee Tuusulan eteläosassa, Helsingistä Hyrylään johtavan moottoritien eli Tuusulanväylän itäpuolella. Se kohoaa noin 80 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 30 metriä ympäristöstään. Alue on nykyisin yleistä ulkoilualuetta, jolle on rakennettu polkuverkosto. Suurin osa alueesta on kovaa hiekka- tai kangaspohjaa, mutta kivikoita ja suomaastoakin siellä on. Mätäkivenmäen alue on myös merkittävä pohjavesialue.

Alueella sijaitsee myös Firan hiekkakuoppa, johon on rakennettu motocrossrata sekä muutama hyppyri. Vuonna 1995 päätettiin, ettei kuoppaa saa käyttää motocross-ajeluun, mutta päätös kumottiin. Tuusulan kunta pystytti vuonna 2008-2009 alueelle Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty -liikennemerkkejä, jotka luultavasti harrastajat poistivat hyvin pian.

Paikan nimi johtuu alueella tien varressa aikoinaan olleesta suuresta rapakivilohkareesta, joka kuitenkin räjäytettiin 1920-luvulla tietä levennettäessä.[1]

Vanha Tuusulantie kulkee mäen yli läheltä sen korkeinta kohtaa. Moottoritien valmistuttua se jäi sivutieksi, mutta alkujaan se on ollut osa jo 1600-luvulla Helsingistä Hämeenlinnaan johtanutta päätietä ja vielä 1950-luvulla osa valtateitä 4 ja 5. Menneinä aikoina, varsinkin 1800-luvulla, Mätäkivenmäellä oli pelottava maine Helsingin–Hämeenlinnan tien vaarallisimpana kohtana, jossa maantierosvojen kerrottiin usein ryöstävän tiellä kulkijoita, varsinkin kaupungista kauppamatkoilta palaavia maalaisia.[1]

Vuoden 1952 olympialaisissa maratonjuoksun reitti kulki Helsingin olympiastadionilta Tuusulantielle, sitä pitkin Mätäkivenmäen rinteeseen ja takaisin stadionille. Juoksun kääntöpaikalle on tien varteen pystytetty kivinen muistomerkki.

LähteetMuokkaa

  1. a b Peltovuori, Risto O.: Suur-Tuusulan historia 2, Seurakunnan perustamisesta Suomen sotaan 1643–1808. Tuusulan kunta, 1975. ISBN 951-99058-4-7.