Mäkitervakko
Mäkitervakko (Lychnis viscaria, syn. Viscaria vulgaris, Silene viscaria[1]) on kohokkikasveihin kuuluva tahmeavartinen tummanpunainen kukkakasvi.
| Mäkitervakko | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit'Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Käenkukat Lychnis |
| Laji: | viscaria |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lychnis viscaria |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Mäkitervakko on saanut nimensä varsien tervamaisesta nesteestä. Tahmean nesteen arvellaan olevan keino estää mesivarkaita, lähinnä muurahaisia, kiipeämästä vartta pitkin ja tunkeutumasta kukkiin.[2] Kansanomaisella nimellä mäkitervakkoa on kutsuttu nimellä tervakukka.[3]
Ulkonäkö ja koko
muokkaa.JPG)
Monivuotinen mäkitervakko kasvattaa pystyn, 20–50 cm korkean varren. Tummanpunaruskeat varret ovat nivelvälien alapuolelta tahmean nesteen peitossa. Lehdet ovat tasasoukan suikeita, lehtityven laidat ovat valkokarvaisia. Noin 10 cm pitkä runsaskukkainen kukinto on terttumainen. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on yhdislehtinen, ulkoverhiötön ja kooltaan 10–15 mm. Tummanpunaiset terälehdet ovat lisäteriöllisiä, ehyt- tai lanttokärkisiä sekä hieman nirhalaitaisia. Pituudeltaan ne ovat 5–9 mm pitkiä. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Mäkitervakko kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava kota.[4]
Mäkitervakon lähisukuinen pikkutervakko (L. alpina) muistuttaa lajia paljon, mutta on sitä matalampi, eikä sen varsi ole tahmea.[4] Lajit voivat risteytyä keskenään niiden yhteisillä kasvupaikoilla.[5]
Kukkiva mäkitervakko muistuttaa hieman myös yleistä puna-ailakkia (Silene dioica). Kasvit erottaa toisistaan esimerkiksi siitä, että mäkitervakon kukinto on tiheämpi ja puna-ailakin varsi ei ole tahmea.[6]
Levinneisyys
muokkaaMäkitervakkon päälevinneisyysalue ulottuu Alpeilta Balkanin läpi Pohjois-Kreikkaan, Bulgariaan, Romaniaan ja edelleen Ukrainan kautta Keski-Venäjälle. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian keskiosiin saakka. Satunnaisemmin lajia tavataan suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa Pohjois-Saksasta Espanjaan ja Britteinsaarille, Italiassa, Kaukasuksen alueella ja Fennoskandian pohjoisosissa.[5] Suomessa mäkitervakkoa kasvaa lähinnä Etelä- ja Keski-Suomessa, jossa se on alkuperäislaji. Tulokaslajina sitä kasvaa Etelä-Lappia myöten. Runsaimmillaan laji on maan eteläosissa.[4]
Elinympäristö
muokkaaMäkitervakko on kuivien ja aurinkoisten kasvupaikkojen laji. Se viihtyy kuivilla kallioilla ja mäenrinteillä, hiekkaisilla rinne- ja ketoniityillä sekä tien- ja radanvarsilla.[4]
Lähteet
muokkaa- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
muokkaa- ↑ ITIS Report: Lychnis viscaria itis.gov. Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Luontoportti: Mäkitervakko Viitattu 26.8.2012.
- ↑ Helsingin kasvit 1998, s. 198.
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 117.
- ↑ a b Den virtuella floran: Tjärblomster (myös levinneisyyskartat) Viitattu 26.8.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 117, 121.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kasviatlas 2011: Mäkitervakon levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Mäkitervakko (Lychnis viscaria)[vanhentunut linkki]
- Luontoportti: Mäkitervakko (Viscaria vulgaris)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Viscaria vulgaris - mäkitervakko
- Nettikasvio: Mäkitervakko (Lychnis viscaria)[vanhentunut linkki]
- ITIS: Lychnis viscaria (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Lychnis viscaria (englanniksi)