Lystrosaurus

terapsidisuku
(Ohjattu sivulta Lystrosaurus curvatus)

Lystrosaurus (nimen merkitys: ”lapiolisko”) on sukupuuttoon kuollut dikynodontteihin kuuluva terapsidisuku, joka eli permikauden lopulla ja triaskauden alussa noin 252,3–251,3 miljoonaa vuotta sitten.[1][2] Suurimmillaan sen levinneisyys oli lähestulkoon maailmanlaajuinen. Tuohon aikaan maailman mantereet muodostivat Pangea-jättiläismantereen. Lystrosaurus on yksi harvoista maaselkärankaisten suvuista, jotka selvisivät permikauden lopun joukkotuhosta. Varhaistriaskauden alkupuolella se oli yleisin selkärankainen maaeläin.[3][4]

Lystrosaurus
Lystrosaurus murrayi
Lystrosaurus murrayi
PermikausiTriaskausi
252,3–251,3 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Kladi: Synapsidit Synapsida
Lahko: Terapsidit Therapsida
Kladi: Neotherapsida
Alalahko: Anomodontia
Osalahko: Dikynodontit Dicynodontia
Heimo: Lystrosauridae
Suku: Lystrosaurus
Cope, 1870[1]
Synonyymit

Mochlorhinus Seeley, 1898
Prolystrosaurus Haughton, 1917
Ptychosaigum Lydekker, 1889
Rhadbocephalus Seeley, 1898

Lajit
  • L. murrayi (Huxley, 1859) Broom, 1932
  • L. mccaigi (Seeley, 1898)
  • L. declivis (Owen, 1860)
  • L. hedini Young, 1935
  • L. georgi Kalandadze, 1975
  • L. curvatus (Owen, 1876)
  • L. platyceps (Seeley, 1898)
  • L. oviceps Haughton, 1915
  • L. incicivum (Repelin, 1923)
  • L. weidenreichi Young, 1939
  • L. youngi Sun, 1964
Katso myös

  Lystrosaurus Commonsissa

Yleisyys muokkaa

Lystrosauruksen fossiileja on löydetty Etelä-Afrikasta, Intiasta, Etelämantereelta, Kiinasta ja Venäjältä. Lisäksi Etelä-Amerikasta löytynyt jalustinluu ja Australiasta löydetyt jalanjälkifossiilit saattavat olla Lystrosauruksesta peräisin. Permikaudella Lystrosaurus oli vain keskivertaisen yleinen, mutta kun maapallonhistorian pahin joukkosukupuutto sitten permikauden lopussa hävitti suuren osan elämästä, Lystrosaurus oli yksi harvoista selviytyneistä maaselkärankaisista. Se selvisi kun monet kauan olemassa olleet kehityslinjat kuolivat pois.[3][4]

Triaskauden alussa Lystrosaurusten määrä kasvoi räjähdysmäisesti. sopeutumislevittäytymisen avulla syntyi useita Lystrosaurus-lajeja, jotka levittäytyivät eri puolille Pangeaa. Nämä lajit täyttivät tyhjentyneitä ekologisia lokeroita, luoden Lystrosaurukselle suurin piirtein maailmanlaajuisen levinneisyyden. Lystrosaurukset todellakin hallitsivat varhaistriaskauden alussa maisemaa. Ne kattoivat noin 90 % kaikista maaselkärankaisista Indus-vaiheen aikana, mutta geologisessa aikaskaalassa melko pian muut dikynodontit kuten Kannemeyeria korvasivat Lystrosauruksen, ja suuret lihansyöjät ilmestyivät taas kuvaan.[3][4]

Ominaisuudet muokkaa

Lystrosaurus oli kasvinsyöjä.[1] Sillä oli lyhyt kuono, suuret silmäkuopat, ja dikynodonteille tyypilliseen tapaan sarveistunut nokka sekä kaksi kulmahammasta yläleuassa. Näitä kahta hammasta lukuun ottamatta eläimellä ei ollut hampaita. Suurin Lystrosaurus-laji kasvoi 2,5 metriä pitkäksi ja pienin 0,6-metriseksi.[5][6][7] Lystrosaurus kasvoi aikuiseksi nopeasti, mikä on voinut edistää sen selviytymistä permikauden joukkosukupuutosta.[8]

Fossiililöydöt ja lajien levinneisyys muokkaa

Afrikasta löytyneitä lajeja ovat Lystrosaurus murrayi, L. declivis, L. curvatus, L. platyceps, L. mccaigi ja L. oviceps. Lajit L. curvatus ja L. maccaigi tunnetaan permikauden kerrostumista Karoosta Etelä-Afrikasta. Ne elivät alueen tulvatasangoilla ennen joukkotuhoa, ja niistä vain L. curvatus selvisi triaskaudelle. L. murrayi ja L. declivis ilmestyvät aineistoon vasta triaskauden puolella. Lystrosaurus on yksi yleisimmistä Karoosta löydetyistä terapsidifossiileista, ja se onkin ainoa terapsidi, joka on yleinen varhaistriaskauden kerrostumissa.[9]

G. I. Blom löysi Lystrosaurus georgi-lajin luurangon Vetluga-joen rannan triaskautisista kerrostumista Venäjältä vuonna 1958. Se luokiteltiin sukuun Dicynodon kuuluvaksi, kunnes Kalandadze määritteli sen uuden arvion perusteella Lystrosaurukseksi vuonna 1975.[5] Intiasta löydetty Lystrosaurus on tunnistettu lajiksi L. curvatus. L. weidenreichi puolestaan on löydetty triaskauden kerrostumasta Kiinasta. Se saattaa kuitenkin olla sama kuin L. hedini, sillä Young kuvasi sen puutteellisen löydön perusteella vuonna 1939. Kiinasta tunnetaan myös Lystrosaurus hedini ja L. curvatus.[6]

Ensimmäinen Etelämantereelta löytynyt Lystrosaurus-fossiili löydettiin 4. joulukuuta 1969. Se oli vasta toinen Etelämantereelta löydetty luufossiili, sillä ensimmäinen luu löytyi vuotta aiemmin. Monet etelämantereelta löytyneet Lystrosauruksen jäänteet ovat sirpaleisia, eikä niistä ole voinut määrittää lajia. Esimerkiksi paljon eri kokoisia Lystrosaurusten kulmahampaita, joissa näkyy eläinten syömistä kasveista tulleita kulumisjälkiä, on löydetty. Hampaat ovat todennäköisesti peräisin eri ikäisistä Lystrosauruksista. Jotkin Etelämantereen Lystrosaurus-fossiilit ovat niin kokonaisia, että niiden avulla on voitu määrittää siellä eläneen ainakin lajit Lystrosaurus murrayi ja ”primitiivinen” Lystrosaurus curvatus.[6][10] Myös L. maccaigi tunnetaan Etelämantereelta.[9]

Koska Lystrosaurus-lajeista ”primitiivisimmät”, L. curvatus ja L. murrayi, vaikuttavat olevan olleet myös laajimmalle levinnet, ne saattavat edustaa sopeutumislevittäytymisen alkulajeja, joista erikoistuneemmat lajit erilaistuivat omilla alueillaan. Lystrosaurus-lajien löytöpaikat eri mantereilla viittaavat näiden alueiden olleen ennen yhteydessä toisiinsa mahdollistaen lajien yhtenäiset esiintymisalueet. Tämä onkin yksi todiste siitä, että yhtenäinen jättiläismanner oli kerran olemassa.[6][9][10][11]

Luokittelu muokkaa

Lystrosaurus kuuluu kladiin Bidentalia, yläheimoon Dicynodontoidea ja heimoon Lystrosauridae. Täten se on myös läheistä sukua Kannemeyeriiformesille.[12][13] Lystrosauruksen tyyppilajin, Lystrosaurus murrayi, kuvasi tieteelle Thomas Henry Huxley alun perin nimellä ”Dicynodon” murrayi vuonna 1859. L. declivis -lajin taas kuvasi Richard Owen vuonna 1860 nimellä ”Ptychognathus” declivis, mutta ”Ptychognathus”-nimen oli jo käyttänyt Stimpson vuonna 1854. Nimen Lystrosaurus antoi vasta Cope vuonna 1870.[2][3]

Fylogenia muokkaa

Sidor (2003), lisätty Kwazulusaurus Maisch, (2002):[3]


Therapsida

Tetraceratops




Dinocephalia



Theriodontia




Mammalia



Morganucodon




Cynognathus




Gorgonopsia




Anomodontia

Anomocephalus


Dicynodontia

Pristerodon



Endothiodon




Robertia



Diictodon






Kingoria




Myosaurus




Emydops




Cistecephaloides



Cistecephalus









Aulacephalodon




Pelanomodon



Oudenodon






Dicynodon







Placerias



Stahleckeria




Kannemeyeria




Tetragonias



Lystrosauridae

Kwazulusaurus



Lystrosaurus












Surkov et al. (2005):[5]











Dinodontosaurus



Stahleckeria



Ischigualastia




Wadiasaurus



Placerias




Kannemeyeria



Zambiasaurus




Rhinodicynodon



Lystrosauridae


Lystrosaurus georgi



Lystrosaurus curvatus




Lystrosaurus murrayi



Lystrosaurus mccaigi





”Dicynodon” sp.




Dicynodon trigonocephalus




Aulacephalodon



Lähteet muokkaa

  1. a b c Lystrosaurus Cope 1870 (dicynodont) fossilworks.org. Fossilworks - Gateway to the Paleobiology Database. Arkistoitu 26.6.2015. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
  2. a b Genus: Lystrosaurus COPE, 1870 paleofile.com. Paleofile.com. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
  3. a b c d e Jessica Amber Camp: Morphological variation and disparity in Lystrosaurus (Therapsida: Dicynodontia) Theses and Dissertations. 2010. University of Iowa. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
  4. a b c Sarda Sahney & Michael J. Benton: Recovery from the most profound mass extinction of all time. Proceedings B, 2008, 275. vsk, nro 1636, s. 759–765. Royal Society. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
  5. a b c MIKHAIL V. SURKOV, NIKOLAS N. KALANDADZE, & MICHAEL J. BENTON: LYSTROSAURUS GEORGI, A DICYNODONT FROM THE LOWER TRIASSIC OF RUSSIA. Journal of Vertebrate Paleontology, 2005, 25. vsk, nro 2, s. 402–413. Society of Vertebrate Paleontology. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 24.8.2015. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. a b c d EDWIN H. COLBERT: Lystrosaurus from Antarctica (PDF) American Museum Novitates: 2535. 1974. AMERICAN MUSEUM OF NATURAL HISTORY. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
  7. Lystrosaurus prehistoric-wildlife.com. Prehistoric-wildlife.com. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
  8. JENNIFER BOTHA-BRINK & KENNETH D. ANGIELCZYK: Do extraordinarily high growth rates in Permo-Triassic dicynodonts (Therapsida, Anomodontia) explain their success before and after the end-Permian extinction?. Zoological Journal of the Linnean Society, 2010, 160. vsk, nro 2, s. 341–365. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
  9. a b c Jennifer Botha-Brink & Roger Malcolm Harris Smith: Lystrosaurus species composition across the Permo-Triassic boundary in the Karoo Basin of South Africa: Lystrosaurus across the PTB. Lethaia, 2007, 40. vsk, nro 2, s. 125–137. International Palaeontological Association, Wiley. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
  10. a b James E. Martin and Judd A. Case: Fossil Hunting in Antarctica Geotimes. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
  11. PLATE TECTONICS – FOSSIL EVIDENCE geolsoc.org.uk. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
  12. Mikko Haaramo: †DICYNODONTIA – dicynodonts Mikko's Phylogeny Archive. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
  13. Mikko Haaramo: †DICYNODONTOIDEA Mikko's Phylogeny Archive. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)