Luoksepääsemättömyyden napa

Luoksepääsemättömyyden napa[1][2] on maantieteellisen muodostuman kohta, joka on kauimpana kaikista rannikoista. Luoksepääsemättömyyden napa voidaan määritellä vaikkapa mantereelle, saarelle tai merelle.lähde?

Maailmankartta, jossa punaisilla täplillä on merkitty suurten maa-alueiden luoksepääsemättömyyden napoja.

Luoksepääsemättömyyden napojaMuokkaa

 
Pohjoinen luoksepääsemättömyyden napa kartassa keltaisella tähdellä vähän pohjoisnavan yläpuolella.

Pohjoinen luoksepääsemättömyyden napa sijaitsee Pohjoisen jäämeren siinä kohdassa (84°03′N, 174°51′W ), mistä on pisin matka kaikkiin maamassoihin.

 
Vanha neuvostoliittolainen Luoksepääsemättömyyden navan tukikohta Etelämantereella.

Eteläinen luoksepääsemättömyyden napa on Etelämantereella mannerjäätikön keskustassa 600 km päässä Vostok-tutkimusasemasta ja koska se on mantereen keskellä, se on vaikeimmin saavutettava kohde Antarktiksella. Sen sijainnille on useita koordinaatteja, riippuen siitä mitataanko jäätikön vai mantereen reunasta. Yleensä viitataan Neuvostoliiton Luoksepääsemättömyyden navan tukikohtaan, jonka koordinatit ovat 82°06′S, 54°58′E [3] (toiset lähteet antavat sijainniksi 83°06′S, 54°58′E [4]) Neuvostoliitolla oli vuonna 1958 muutama mökissä asuva mies tekemässä siellä säähavaintoja. Rakennukset ovat yhä paikallaan ja navan sijainnin osoittaa Vladimir Leninin Moskovaa kohti katsova rintakuva. Paikka on suojeltu historiallisena kohteena.

LähteetMuokkaa

  1. Otavan suuri ensyklopedia, 12. osa (Musikaali-Oppiminen), art. Napamaat, kartta sivulla 4579, Otava 1979, ISBN 951-1-05075-3
  2. Guinness Wold Records 2009, s. 115 (oikea reuna), ISBN 978-951-32-2580-3
  3. Catalogue of Russian Antarctic Meteorological data 1994, World Meteorological Organization, retrieved June 2007
  4. Historic Sites & Monuments in Antarctica, International Polar Heritage Committee

Aiheesta muuallaMuokkaa