Lunohod

Lunohod (ven. Луноход, ”Kuukävelijä”) 1 ja 2 olivat Neuvostoliiton kuuohjelman miehittämättömät kuuajokit, jotka tutkivat Kuun pintaa vuosina 1970 ja 1973. Ne toimivat samaan aikaan neuvostoliittolaisten Zond-kuuluotainten kanssa. Nämä ajokit päättivät Luna-ohjelman. Vasta vuonna 1997 Yhdysvaltain Mars Pathfinder pystyi vastaavaan robotin toimintaan vieraalla taivaankappaleella. Luna 2:n 35 kilometrin matka Kuun pinnalla on edelleen ennätys.

Lunohod.

Kehitys

Lunohodit kehitettiin alun perin tutkimaan miehitettyjen lentojen laskeutumispaikkoja ja jopa kuuaseman paikkaa etsimään.

Vuoden 1968 puolivälissä KIP-10-keskukseen, eli NIP-10:iin (КИП-10 tai НИП-10), joka toimi Shkolnojessa (Школьное) Krimillä, rakennettiin hehtaarin kokoinen kuuhalli, jossa oli kuuajokkien kokeilukenttä.

Alukset suunnitteli Aleksandr Kemurdžian, joka toimi NPO Lavotškinissä.

TNA-400-antenni NIP-10:ssä

Ensimmäisen Lunohodin laukaisu epäonnistui 19. helmikuuta 1969.

Lunohod 1

Lunohod-malline

Lunohodin pyörä

Lunohod 1 laukaistiin Luna 17 -avaruusaluksen kyydissä 10. marraskuuta 1970. Luna 17 saapui Kuun kiertoradalle 15. marraskuuta, ja 17. marraskuuta kello 03.47 UTC Lunohod 1 teki pehmeän laskun Mare Imbriumiin. Kello 06.28 UTC ajokki ajoi Kuun pinnalle.

Alus oli kooltaan 135 cm korkea, 170 cm pitkä ja 160 cm leveä. Sen massa oli 840 kg. Siinä oli kahdeksan pyörää. Sen ajonopeudet olivat 1 km/h ja 2 km/h.

Sen hyötykuorma

• kuusi kameraa
• RIFMA-röntgenfluoresenssispektrometri
• RT-1-röntgenteleskooppi
• matkamittari
• RV-2N-säteilydetektori
• TL-laserreflektometri

Lunohod 2

Lunohod 2 laukaistiin Luna 21 -aluksen kyydissä 8. tammikuuta 1973. 12. tammikuuta alus tuli Kuun kiertoradalle. Lunohod 2 laskeutui Kuun pinnalle 15. tammikuuta kello 23.35 UTC Le Monnier -kraatterin luo.

Sen tiedelaitteet olivat

• Seitsemän kameraa
• RIFMA-M-röntgenspektrometri
• Röntgenteleskooppi
• PROP-matkamittari
• RV-2N-LS-säteilymittari
• TL-laserreflektometri
• SG-70A-magnetometri
• Rubin 1 -fotodetektori

Lunohod 3

Lunohod 3 rakennettiin, mutta se ei lentänyt avaruuteen. Se on NPO Lavotškinin museossa.

Lunohod 3

Neuvostoliiton kuuajokki.

Aiheesta muualla

• Vinogradov, A. P. (ed.), (1971). Peredvizhnaya Laboratoriya na Lune Lunokhod-1. Tom 1. Moscow, Nauka.
• Barsukov, V. L. (ed.), (1978) Peredvizhnaya Laboratoriya na Lune Lunokhod-1. Tom 2. Moscow, Nauka.
• The Other Moon Landings by Andy Chaikin, Smithsonian Air & Space magazine February/March 2004.*Lunar and Planetary Department Moscow University
• Exploring the Moon (1969-1976) - a diary of significant events in Soviet lunar exploration, including those associated with the Lunokhod programme (Internet Archive)
• Don P. Mitchell's catalog of Soviet Moon Images including many from the Lunokhod programme
• Lunohod^{[vanhentunut linkki]} artikkeli Lunarpedia-sivustolla
• Tests of breadboard models of lunokhods on moonodrome(лунодром - moondrome in Russian) near Simferopol in 1969
• Remote control lunokhods and planetrovers (Arkistoitu – Internet Archive) in Russian.
• Crews lunokhods in Russian.
• Lunohod 2:n sijainti kuun kiertoradalta kuvattuna^{[vanhentunut linkki]}