Lumilammas eli siperianlammas[3] (Ovis nivicola) on Koillis-Siperian vuorilla elävä villi lammaslaji, joka on sopeutunut arktisiin oloihin.[4] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.

Lumilammas
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Lampaat Ovis
Laji: nivicola
Kaksiosainen nimi

Ovis nivicola
Eschscholtz, 1829

Lumilampaan levinneisyys
Lumilampaan levinneisyys
Alalajit [2]
  • O. n. nivicola
  • O. n. borealis
  • O. n. kodarensis
  • O. n. koriakorum
Katso myös

  Lumilammas Wikispeciesissä
  Lumilammas Commonsissa

Taksonomia muokkaa

 
Lumivuohi kuvattuna venäläisessä postimerkissä.

Lumilampaan kuvaili Johann Friedrich von Eschscholtz vuonna 1829. Lajilla on neljä yleisesti tunnustettua alalajia, O. n. nivicola, O. n. borealis, O. n. kodarensis ja O. n. koriakorum.[1][2] Jotkut eläintieteilijät katsovat lumilampaan olevan samaa lajia kuin Pohjois-Amerikassa elävä paksusarvilammas (Ovis canadensis).[2]

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Naaraat eli uuhet ovat huomattavasti pienempiä kuin pässit.[4] Urokset painavat 56–120 kg ja naaraat 33–68 kg. Urosten ruumiin pituus on 136–188 cm ja säkäkorkeus 93–112 cm. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 126–156 cm ja 90–94 cm. Turkki on harmahtavan ruskea. Takamus ja jalkojen sisäosat ovat valkoisia. Naamassa turpa on valkoinen ja pienet silmät ruskeat. Uroksilla ja naarailla kasvaa sarvet, jotka naarailla ovat pienemmät. Sarvet kaartuvat taakse ja alas korvan ympäri ja wtwnkin vanhemmilla uroksilla samalla korkkiruuvimaisesti ulospäin.[5]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Lumilampaita tavataan Venäjän Siperiassa Lenajoen itäpuolelta Tšuktšien niemimaalle lännessä ja sieltä Kamtšatkan niemimaalle. Eteläisimmillään levinneisyysalue käsittää Jablonovyivuoriston Lenan eteläpuolella. Alalajia O. n. borealis tavataan muista kannoista erillään Putoranan laakion alueella Jeniseijoen itäpuolella.[1]

Lumilampaan elinympäristö käsittää vuoristoalueita pääasiassa 1 700–2 000 metrin korkeudella merenpinnasta.[1]

Elintavat muokkaa

Lumilampaat esiintyvät laumoissa ja urokset liikkuvat omissa laumoissaan naaraista erillään. Poikamieslaumoissa on oma hierarkiansa, jonka huipulla ovat yleensä suurisarviset pässit. Saman kokoiset pässit saattavat ottaa yhteen keskenään juosten toisiaan kohti jaiskien sarvensa yhteen tavoitteena kaataa toinen.[5]

Lumilampaat käyttävät ravinnokseen pääasiassa ruohoja ja jäkäliä. Niiden petoeläimiä ovat suurikokoiset lihansyöjät.[5]

Lumilampaat lisääntyvät marraskuun ja joulukuun välisenä aikana. Lisääntymään pääsee yleensä hallitseva uros. Naaraan tiineys kestää 8,5 kuukautta ja synnyttäessään se hakeutuu eroon laumastaan siirtyen vaikeapääsyisempään maastoon. Poikaisa on yleensä yksi ja emo imettää sitä 4–6 kuukautta. Naaraista tulee sukukypsiä kahden ja uroksista viiden vuoden ikäsinä. Lumilampaat voivat elää 18-vuotiaiksi.[5]

Uhat ja suojelu muokkaa

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt lumilampaan elinvoimaiseksi lajiksi. Sitä tavataan laajalla alueella ja kantojen ei uskota vähentyneen merkittävästi. 1980-luvulla kannan kooksi arvioitiin 85 000–95 000 yksilöä. Venäjälläalalajit O. n. nivicola ja O. n. koriakum on suojeltu. Muita kantoja metsästetään, mutta metsästyksen yleisvaikutus kantoihin tunnetaan huonosti. Joidenkin arvioiden mukaan noin 6 000 lammasta salametsästetään joka vuosi, mutta salametsästys keskittyy lähinnä lähelle ihmisasutusta.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Harris, R.B. & Tsytsulina. K.: Ovis nivicola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Ovis nivicola Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)
  3. siperianlammas (lumilammas) – Ovis nivicola Laji.fi. Viitattu 14.8.2020.
  4. a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 149. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  5. a b c d José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 368–369. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6. (englanniksi)