Luettelo tutkimusmatkoista Etelämantereelle

Luettelo tutkimusmatkoista Etelämantereelle on kronologinen luettelo tutkimusmatkoista, joihin Etelämanner liittyy. Ihminen saavutti etelänavan ensimmäisen kerran vuonna 1911, mutta Etelämantereen olemassaoloa on epäilty jo Ptolemaioksen ajoista ensimmäiseltä vuosisadalta.

Terra Australis on tämän vuodelta 1570 peräisin olevan kartan alaosassa.

Teoriat ennen tutkimusmatkoja

• 600–300 eaa. – Kreikkalaiset filosofit esittävät teorioita maapallon pyöreydestä ja napa-alueista.
• 150 jaa. – Ptolemaios julkaisee Geografian, jossa mainitaan myös Terra Australis.

Ennen 1800-lukua

• 600-luku – Ui-te-Rangiora väittää nähneensä eteläiset jäätiköt.
• 1200-luku – Polynesialaiset asuttavat Aucklandinsaaret (50° S) 1100–1300-lukujen välillä.
• 1501–1502 – Gonçalo Coelho ja Amerigo Vespucci purjehtivat mahdollisesti leveysasteelle (52° S).
• 1522 – Fernão de Magalhães löytää Magalhãesinsalmen (54° S).
• 1578 – Francis Drake löytää Drakensalmen.
• 1599 – Dirck Gerritsz. Pomp purjehtii mahdollisesti leveysasteelle (64 °S).
• 1603 – Gabriel de Castilla purjehtii mahdollisesti leveysasteelle (64 °S).
• 1615 – Jacob le Maire ja Willem Schouten ylittävät leveysasteen (56 °S) purjehtiessaan Kap Hornin ympäri.
• 1619 – Diego Ramírezin saaret (56°30′S, 68°43′W) löydetään García de Nodalin löytöretken aikana.
• 1675 – Maata löydetään ensimmäisen kerran antarktisen konvergenssin eteläpuolelta, kun Anthony de la Roché löytää Etelä-Georgian saaren (54°15′00″S 36°45′00″W).
• 1698–1699 – Edmond Halley purjehtii leveysasteelle (52 °S).
• 1720 – Kapteeni George Shelvocke purjehtii leveysasteelle (61°30′S).
• 1739 – Jean-Baptiste Bouvet de Lozier löytää Bouvet’nsaaren (54°26′S, 3°24′E).
• 1771 – James Cookin maailmanympärysmatka HMS Endeavourilla päättyy. Matkan aikana hän miehistöineen muun muassa kiersi Kap Hornin.
• 1771–1772 – Yves Joseph de Kerguelen de Trémarecin johtama Ranskan ensimmäinen Etelämantereen retkikunta löytää Kerguelen-saaret (49°15′S, 69°35′E).
• 1772–1775 – James Cook ylittää HMS Resolutionilla Eteläisen napapiirin tammikuussa ja joulukuussa 1773. Hän saavutti 30. tammikuuta 1774 leveysasteen (71°10′S), joka on vain 120 kilometrin päässä Etelämantereesta.

1800-luku

• 1780–1839 – Amerikkalaiset ja brittiläiset valaan- ja hylkeenpyytäjät tekevät sattumanvaraisia löytöjä.
• 1819 – William Smith löytää ensimmäisenä maata leveyspiiriä 60° S etelämmästä löytäessään Eteläiset Shetlandsaaret (62°00′S, 058°00′W).
• 1819 – San Telmo ajaa karille Livingstoninsaaren Drakensalmella.
• 1820 – Venäjän keisarikunnan laivaston amiraalit Fabian Gottlieb von Bellingshausen ja Mikhail Lazarev löytävät Prinsessa Märthan rannikolta jäähyllyn, joka myöhemmin nimetään Fimbulin jäähyllyksi (69°21′28″S, 2°14′50″W). He löytävät virallisesti ensimmäisinä Etelämantereen.
• 1820 – Edward Bransfield ja hänen luotsinsa William Smith näkevät 30. tammikuuta 1820 Trinityn niemimaan (63°37′S, 058°20′W).
• 1820 – Nathaniel Palmer näkee Etelämantereen 17. marraskuuta
• 1821 – Brittiläinen hylkeenpyytäjä George Powell ja yhdysvaltalainen hylkeenpyytäjä Nathaniel Palmer löytävät Eteläiset Orkneysaaret.
• 1821 – Kapteeni John Davis astuu ehkä ensimmäisenä Etelämantereelle 7. helmikuuta (64°13′S, 61°20′W).
• 1823–1824 – James Weddell löytää Weddellinmeren purjehtiessaan 20. helmikuuta 1823 pisteeseen (74°15′S, 30°12′W).
• 1830–1833 – Englantilaisen hylkeenpyytäjän John Biscoen johtama Tula-retkikunta astuu Antwerpeninsaarelle, nimeää Grahaminmaan, löytää Biscoensaaret ja Adelaidensaaren (67.25°S, 68.5°W) ja näkee Enderbynmaan (67°30′S, 53°0′E).
• 1837–1840 – Jules Dumont d’Urvillen johtama Ranskan toinen Etelämantereen retkikunta löytää Adélienmaan ja astuu Pointe-Géologien saaristoon kuuluvan Rocher du Débarquementin luodolle (66°36′19″S, 140°4′0″E) ottamaan mineraali- ja eläinnäytteitä.
• 1838–1839 – John Balleny löytää Ballenynsaaret (66°55′S, 163°45′E).
• 1838–1842 – Charles Wilkesin johtama Wilkesin retkikunta saavuttaa Antarktiksen niemimaan (69°30′S, 65°00′W) ja löytää Shackletonin jäähyllyn.
• 1839–1843 – James Clark Rossin johtama Rossin retkikunta löytää Rossin jäähyllyn, Rossinmeren, Erebusvuoren, Terrorvuoren ja Victorianmaan ja saavuttaa leveysasteen 78° 10′ S 23. tammikuuta 1842.
• 1851–1853 – Mercator Cooper rantautuu Oatesinrannikolle.
• 1872–1876 – Kapteeni George S. Naresin HMS Challengeristä tulee ensimmäinen Eteläisen napapiirin ylittänyt höyrylaiva.
• 1892–1893 – Carl Anton Larsen johtaa Norjan ensimmäistä löytöretkeä Etelämantereelle ja löytää Larsenin jäähyllyn.
• 1892–1893 – Dundeen retkikunta löytää Dundeen saaren (63°30′S, 055°55′W)
• 1893–1894 – Carl Anton Larsen johtaa Norjan toista löytöretkeä Etelämantereelle.
• 1893–1895 – Henryk Bull, Carstens Borchgrevink ja Alexander von Tunzelmann astuvat Etelämantereen Kap Adaren niemimaalle.
• 1897–1899 – Adrien de Gerlachen johtama Belgican retkikunta talvehtii ensimmäisinä Etelämantereella.
• 1898–1900 – Carstens Borchgrevinkin johtama Southern Cross -retkikunta purjehtii Kap Adarelle, talvehtii Etelämantereella ja saavuttaa 16. helmikuuta 1900 leveysasteen 78°50′ S.

1900-luku

• 1901–1904 – Robert Falcon Scottin johtama Discoveryn etelänaparetkikunta saavuttaa leveyden (82°17′S) 30. joulukuuta 1903.
• 1901–1903 – Erich von Drygalski johtaa Gaussin etelänaparetkikuntaa
• 1901–1903 – Otto Nordenskjöld ja kapteeni Carl Anton Larsen johtavat Ruotsin Etelämannerretkikuntaa.
• 1902–1904 – William Speirs Bruce johtaa Skotlannin kansallista etelänaparetkikuntaa
• 1903–1905 – Jean-Baptiste Charcot johtaa Ranskan kolmatta etelänaparetkikuntaa.
• 1907–1909 – 9. tammikuuta 1909 Ernest Shackleton saavuttaa tuohon asti eteläisimmän leveyden (88° 23 ′S) etelänaparetkikuntaansa johtaessaan. 16. tammikuuta 1909 professori Edgeworth David saavuttaa magneettisen etelänavan (72°25′S, 155°16′E).
• 1908–1910 – Jean-Baptiste Charcot johtaa Ranskan neljättä etelänaparetkikuntaa.
• 1910–1912 – Nobu Shirase johtaa Shirasen etelänaparetkikuntaa.
• 1910–1912 – Roald Amundsenin etelänaparetkikunta saavuttaa etelänavan (90° S) 14. joulukuuta 1911.
• 1910–1913 – Scottin etelänaparetkikunta saavuttaa 17. tammikuuta 1912 etelänavan (90° S).
• 1911–1913 – Wilhelm Filchner johtaa Saksan toista etelänaparetkikuntaa.
• 1911–1914 – Douglas Mawson johtaa Mawsonin etelänaparetkeä.
• 1914–1916 – Ernest Shackleton johtaa Etelämantereen ylitysretkeä.
• 1914–1917 – Aeneas Mackintosh johtaa Mackintoshin retkikuntaa.
• 1920–1922 – John Lachlan Cope johtaa Brittiläistä Grahaminmaan retkikuntaa.
• 1921–1922 – Ernest Shackleton johtaa Shackleton-Rowettin etelänaparetkikuntaa. Tutkimusmatka on etelänaparetkien sankariajan viimeinen.
• 1928–1930 – Richard E. Byrd johtaa ensimmäistä Antarktiksen retkikuntaansa.
• 1929–1931 – Douglas Mawson johtaa BANZARE-etelänaparetkikuntaa.
• 1931 – H. Halvorsen löytää Prinsessa Astridin rannikon.
• 1931 – Hjalmar Riiser-Larsen lentää Etelämantereen yli ja löytää Prinssi Olavin rannikon.
• 1933–1935 – Richard E. Byrd johtaa toista tutkimusmatkaansa Etelämantereelle.
• 1933–1939 – Lincoln Ellsworth johtaa neljä lentokoneella tehtyä tutkimusmatkaa Etelämantereelle.
• 1934–1937 – John Riddoch Rymill johtaa Brittiläistä Grahaminmaan retkikuntaa.
• 1936 – Lars Christensen pudottaa Norjan lipun Prinssi Haraldin rannikolle.
• 1938 – Kapteeni Alfred Ritscher johtaa Saksan kolmatta etelänaparetkikuntaa.
• 1939–1941 – Richard E. Byrd johtaa kolmatta etelänaparetkikuntaansa.
• 1943–1945 – Luutnantti James Marr johtaa Operaatio Tabarinia.
• 1946–1947 – Richard E. Byrd johtaa operaatio Highjumpia.
• 1947 – Chilen ensimmäinen tutkimusretki Etelämantereelle.
• 1947–1948 – Gerald Ketchum johtaa operaatio Windmilliä.
• 1947–1948 – Finn Ronne johtaa Ronnen etelänaparetkikuntaa.
• 1949–1950 – Michael Barre vierailee Adelienmaalla Commandat Charcot'lla.
• 1949–1952 – John Giaever johtaa Norjalais-brittiläis-ruotsalainen etelänaparetkikuntaa.
• 1954 – Mawsonin tutkimusasema perustetaan.
• 1955–1956 – Richard E. Byrd johtaa operaatio Deep Freezeä.
• 1955–1957 – P. G. Mott kartoittaa Etelämantereen lentokoneella.
• 1955–1957 – Mihail Somov johtaa Neuvostoliiton ensimmäistä etelänaparetkikuntaa.
• 1956 – Amundsen–Scottin tutkimusasema perustetaan.
• 1956–1958 – Vivian Fuchs johtaa Hillaryn ja Fuchsin retkikuntaa.
• 1956–1958 – Aleksei Trešnikov johtaa Neuvostoliiton toista etelänaparetkikuntaa.
• 1957–1958 – Kansainvälinen geofysiikan vuosi
• 1957–1958 – Uusiseelantilaisen retkikunnan New Zealand Geological Survey Antarctic Expedition ensimmäinen tutkimusmatka.
• 1957 – Scottin tutkimusasema perustetaan.
• 1957–1958 – Luncken etelänaparetkikunta
• 1957–1959 – Jegveni Tolstikov johtaa Neuvostoliiton kolmatta etelänaparetkikuntaa.
• 1958–1959 – Uusiseelantilaisen retkikunnan New Zealand Geological Survey Antarctic Expedition toinen tutkimusmatka.
• 1958–1960 – Aleksandr Dralkin johtaa Neuvostoliiton neljättä etelänaparetkikuntaa.
• 1959–1961 – Jevgeni Korotkevitš johtaa Neuvostoliiton viidettä etelänaparetkikuntaa.
• 1960 – Etelä-Afrikan kansallinen etelänaparetkikunta
• 1960–1962 – V. Driatski johtaa Neuvostoliiton kuudetta etelänaparetkikuntaa.
• 1961–1963 – Aleksandr Dralkin johtaa Neuvostoliiton seitsemättä etelänaparetkikuntaa.
• 1962–1964 – Mihail Somov johtaa Neuvostoliiton kahdeksatta etelänaparetkikuntaa.
• 1963–1965 – Mihail Somov ja Pavel Senko johtavat Neuvostoliiton yhdeksättä etelänaparetkikuntaa.
• 1964-1965 – Ensimmäinen osa kolmiosaisesta tutkimusretkestä Kuningatar Maudin maalle South Pole—Queen Maud Land Traverse I.
• 1964–1966 – M. Ostrekin ja I. Petrov johtavat Neuvostoliiton 10. etelänaparetkikuntaa.
• 1965–1966 – Toinen osa kolmiosaisesta tutkimusretkestä Kuningatar Maudin maalle South Pole—Queen Maud Land Traverse II.
• 1965–1967 – D. Maksutov ja Leonid Dubrovin johtavat Neuvostoliiton 11. etelänaparetkikuntaa.
• 1965–1965 – Eversti D. Jorge Lealin johtaa Operación 90:a, Argentiinan ensimmäistä tutkimusmatkaa Etelämantereella.
• 1966–1968 – Pavel Senko ja Vladislav Gerbovitš johtavat Neuvostoliiton 12. etelänaparetkikuntaa.
• 1966–1967 – John E.S. Lawrence johtaa uusiseelantilaista tutkimusryhmää New Zealand Antarctic Research Programme Mariner Glacier Northern Party Expedition.
• 1967–1968 – Kolmas osa tutkimusretkestä Kuningatar Maudin maalle South Pole—Queen Maud Land Traverse III.
• 1967–1969 – Aleksei Trešnikov johtaa Neuvostoliiton 13. etelänaparetkikuntaa
• 1968–1970 – D. Maksutov ja Ernst Krenkel johtavat Neuvostoliiton 14. etelänaparetkikuntaa.
• 1969–1970 – Uusiseelantilaisen retkikunnan New Zealand Geological Survey Antarctic Expedition kolmas tutkimusmatka.
• 1969–1971 – Pavel Senko ja Vladislav Gerbovitš johtavat Neuvostoliiton 15. etelänaparetkikuntaa.
• 1970–1972 – I. Petrov ja Juri Tarbejev johtavat Neuvostoliiton 16. etelänaparetkikuntaa.
• 1971–1973 – Jevgeni Korotkevitš ja V. Averjanov johtavat Neuvostoliiton 17. etelänaparetkikuntaa.
• 1972–1974 – Pavel Senko johtaa Neuvostoliiton 18. etelänaparetkikuntaa.
• 1973–1975 – D. Maksutov ja V. Ignatov johtavat Neuvostoliiton 19. etelänaparetkikuntaa.
• 1974–1976 – V. Serdjukov ja N. Kornilov johtavat Neuvostoliiton 20. etelänaparetkikuntaa.
• 1975–1977 – O. Sedov ja G. Bardin johtavat Neuvostoliiton 21. etelänaparetkikuntaa.
• 1976–1978 – N. Tjabin ja Leonid Dubrovin johtavat Neuvostoliiton 22. etelänaparetkikuntaa.
• 1977–1979 – V. Serdjukov ja O. Sedov johtavat Neuvostoliiton 23. etelänaparetkikuntaa.
• 1978–1980 – A. Artemjev ja O. Sedov johtavat Neuvostoliiton 24. etelänaparetkikuntaa.
• 1979 – Air New Zealandin lento 901 syöksyy maahan Etelämantereella.
• 1979–1980 – N. Kornilov ja N. Tjabin johtavat Neuvostoliiton 25. etelänaparetkikuntaa.
• 1980–1981 – Ranulph Fiennes johtaa Transglobe-tutkimusmatkaa.
• 1980–1982 – V. Serdjukov ja V. Šamontjev johtavat Neuvostoliiton 26. etelänaparetkikuntaa.
• 1981–1983 – D. Maksutov ja R. Galkin johtavat Neuvostoliiton 27. etelänaparetkikuntaa.
• 1981-1982 – Sayed Zahoor Qasim johtaa Intian ensimmäistä etelänaparetkikuntaa.
• 1982 – Falklandin sota
• 1982–1983 – Brasilian ensimmäinen etelänaparetkikunta.
• 1982–1983 – V.K. Raina johtaa Intian toista etelänaparetkikuntaa.
• 1982–1984 – N. Kornilov ja A. Artemjev johtavat Neuvostoliiton 28. etelänaparetkikuntaa.
• 1983–1985 – N. Tjabin ja L. Bulatov johtavat Neuvostoliiton 29. etelänaparetkikuntaa.
• 1983–1985 – Intian kolmas etelänaparetkikunta
• 1984–1987 – Robert Swan johtaa In the Footsteps of Scott retkikuntaa (suom. Scottin jalanjäljissä).
• 1984–1985 – Everstiluutnantti Omar Porciúncula johtaa Uruguayn ensimmäistä etelänaparetkikuntaa.
• 1984–1986 – D. Maksutov ja R. Galkin johtavat Neuvostoliiton 30. etelänaparetkikuntaa.
• 1985–1987 – N. Tjabin ja V. Dubovtsev johtavat Neuvostoliiton 31. etelänaparetkikuntaa.
• 1986–1988 – V. Klokov ja V. Vovk johtavat Neuvostoliiton 32. etelänaparetkikuntaa.
• 1987 – Jäälautta B-9 irtoaa ja vie mukanaan Little America -tutkimusasemat.
• 1987–1989 – N. Kornilov ja J. Habarov johtavat Neuvostoliiton 33. etelänaparetkikuntaa.
• 1987–1988 – Bulgarian ensimmäinen etelänaparetkikunta. Kliment Ohridilaisen tutkimusasema perustetaan.
• 1988–1990 – S. Prjamikov ja L. Bulatov johtavat Neuvostoliiton 34. etelänaparetkikuntaa.
• 1989–1990 – Reinhold Messner ja Arved Fuchs ylittävät Etelämantereen jalan.
• 1989–1990 – Yhdysvaltalainen Will Steger ja ranskalainen Jean-Louis Étienne ylittävät Etelämantereen ja luoksepääsemättömyyden navan ilman koneellisia apuvälineitä.
• 1989–1991 – V. Piguzov johtaa Neuvostoliiton 35. etelänaparetkikuntaa.
• 1990 – Pohjois-Korean ensimmäinen etelänaparetkikunta
• 1990–1991 – Pohjois-Korean toinen etelänaparetkikunta
• 1991–1992 – Lev Savatjugin johtaa Neuvostoliiton 36. etelänaparetkikuntaa.
• 1992–1993 – Ann Bancroftista, Sunniva Sorbysta, Anne DalVerasta ja Sue Gillerista tulee ensimmäinen etelänavalle hiihtänyt naisryhmä.
• 1992–1993 – Ranulph Fiennes ja Mike Stroud ylittävät Etelämantereen maailman ensimmäisinä ilman ulkopuolista apua hiihtäen.
• 1992–1993 – Erling Kagge hiihtää maailman ensimmäisenä yksin etelänavalle.
• 1992–1993 – Kenji Yoshikawa johtaa tutkimusmatkan ”Antarctic Environmental Research Expedition”.
• 1994 – Norjalainen Liv Arnesen hiihtää maailman ensimmäisenä naisena yksin etelänavalle.
• 1994 – Norjalainen Cato Zahl Pedersen hiihtää etelänavalle Lars Ebbesenin ja Odd Harald Haugen kanssa ensimmäisenä vaikeasti fyysisesti vammautuneena ihmisenä.
• 1995 – Marek Kamiński kävelee yksin Berknerinsaarelta etelänavalle. Samalla hänestä tulee maailman ensimmäinen sekä etelä- että pohjoisnavalle yksin kävellyt ihminen.
• 1995-1996 – Bernard Voyer ja Thierry Pétry hiihtävät etelänavalle ilman ulkopuolista apua.
• 1996 – Vostok-järvi löydetään.

2000-luku

• 2000–2001 – Norjalainen Liv Arnesen ja yhdysvaltalainen Ann Barncroft ylittävät ensimmäisinä naisina Etelämantereen hiihtäen.
• 2001–2002 – Uusiseelantilaiset Graham Charles, Marcus Waters ja Mark Jones tekevät ensimmäisen ja pisimmän kajakkiretken Etelämantereella meloessaan Hope Baylta Adelaidensaarelle 35 päivässä.
• 2004 – Skotlannin ensimmäinen etelänaparetkikunta. Retkikunta lähetetään Etelämantereelle skotlantilaisen löytöretkeilijä William Speirs Brucen johtaman tutkimusmatkan satavuotisjuhlavuoden kunniaksi.
• 2004 – Nelihenkinen puolalaisryhmä, johon kuuluu muun muassa tupla-amputoitu Jan Mela, patikoi etelänavalle. Ryhmän johtajana on Marek Kamiński.
• 2004–2005 – Chilen etelänaparetkikunta
• 2004–2005 – Bulgarialaisella Tangra 2004/05 -tutkimusretkellä perustetaan Academia-leiri.
• 2005 – Kuusihenkinen ryhmä ajaa Patriot-kukkuloilta Etelämantereen rannikolla etelänavalle 69 tunnissa kuusipyöräisellä ajoneuvolla.
• 2005–2006 – Ramon Larramendin johtama Spanish Trans-Antarctic Expedition matkustaa luoksepääsemättömyyden navalle retkileijojen ja kelkkojen avulla.
• 2006 – Hannah McKeand tekee uuden ennätyksen vaeltaessaan rannikolta etelänavalle 39 päivässä, 9 tunnissa ja 33 minuutissa.
• 2006–2007 – Jenny ja Ray Jardine tekevät 57 päivän suksivaelluksen etelänavalle.
• 2007–2008 – Norjalais-amerikkalainen tieteellinen tutkimusmatka Itä-Etelämantereelle.
• 2007–2008 – Britannian armeijan etelänaparetkikunta
• 2008 – Clare O'Learysta tulee ensimmäinen etelänavan saavuttanut irlantilainen nainen.
• 2008 – Todd Carmichael tekee uuden ennätyksen vaeltaessaan yksin etelänavalle 39 päivässä, 7 tunnissa ja 49 minuutissa.
• 2008 – Venezuelan ensimmäinen tieteellinen tutkimusmatka Etelämantereelle.
• 2009 – Azerbaidžanin tieteellinen tutkimusmatka.
• 2009 – Tuohon asti suurin ja kansainvälisin vain naisista koostuva retkikunta Kaspersky Commonwealth Antarctic Expedition hiihtää etelänavalle.
• 2009 – Venezuelan toinen tieteellinen tutkimusmatka Etelämantereelle.
• 2009−2010 – Cecilie Skog ja Ryan Waters ylittävät Etelämantereen ensimmäisinä hiihtäen ilman ulkopuolista apua.
• 2010 – Kymmenhenkinen ryhmä ylittää Etelämantereen ensimmäistä kertaa kahdesti samalla retkellä biopolttoainekäyttöisellä ajoneuvolla.
• 2010 – Venezuelan kolmas tieteellinen tutkimusmatka Etelämantereelle.
• 2011 – Venezuelan neljäs tieteellinen tutkimusmatka Etelämantereelle.
• 2011−2012 – Sebastian Copeland ja Eric McNair Landry ylittävät Etelämantereen itä-länsisuunnassa suksien ja retkileijojen avulla.
• 2011−2012 – Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien tutkimusmatka Etelämantereelle.
• 2011-2012 – Ramón Hernando de Larramendi tekee Etelämantereelle tutkimusmatkan suunnittelemansa WindSledin avulla. WindSled on suunniteltu esimerkiksi tavaroiden kuljettamiseen arktisilla alueilla.
• 2012 – Felicity Aston ylittää Etelämantereen ensimmäisenä naisena yksin. Matka kestää hiihtäen 59 päivää.
• 2012 – Venezuelan viides tieteellinen tutkimusmatka Etelämantereelle.
• 2012 – Grant Korgan työntää itsensä etelänavalle ensimmäisenä selkäydinvammautuneena ihmisenä.
• 2012−2013 – Kuusihenkinen briteistä ja australialaisista koostuva ryhmä matkustaa Ernest Shackletonin laivan kopiolla Elefanttisaarelta Etelä-Georgiaan Shackletonin tutkimusretken satavuotisjuhlavuoden kunniaksi.
• 2013 – Venezuelan kuudes tutkimusretki Etelämantereelle.
• 2013–2014 – Ben Saunders ja Tarka L'Herpiniere tekevät pisimmän kävellen tehdyn tutkimusmatkan Etelämantereelle toistaessaan Scottin etelänaparetkikunnan vuonna 1912 kulkeman matkan. Matka kestää 105 päivää ja kävelymatka on 2900 kilometriä.
• 2013 – Parker Liautaud ja Douglas Stoup yrittävät joulukuussa 2013 rikkoa rannikolta etelänavalle hiihtäen tehdyn nopeusennätyksen.
• 2013 – Antony Jinman kävelee etelänavalle ja kuvaa koko matkansa dronella. Matkan aikana hän on päivittäin yhteydessä brittiläisten koululaisten kanssa.
• 2013 – Maria Leijerstam pyöräilee maailman ensimmäisenä Etelämantereen rannikolta etelänavalle.
• 2013−2014 – 16-vuotias Lewis Clarkesta tulee nuorin Etelämantereen rannikolta etelänavalle vaeltanut.
• 2013–2014 – Christine ja Marty Faganista tulee nopeiten etelänavalle hiihtänyt aviopari. Matka kestää 48 päivää.
• 2013−2014 – Daniel Burton pyöräilee Etelämantereen rannikolta etelänavalle.
• 2013−2014 – Australialaisprofessori Chris Turney johtaa tutkimusretkeä, jonka tavoitteena on nostaa esille ilmaston lämpenemisen aiheuttama merijään väheneminen.
• 2013 – Scott Bradyn johtama retkikunta ylittää Etelämantereen kahdesti itä-länsisuunnassa nelipyöräisillä ajoneuvoilla. Retki alkaa Novolazarevskajasta ja päättyy Rossin jäähyllylle, josta ryhmä palaa takaisin Novolazarevskajaan.
• 2015−2016 – Henry Worsley menehtyy yrittäessään ylittää Etelämantereen maailman ensimmäisenä ilman apuvoimia.
• 2016−2017 – Spear17, kuusihenkinen miesjoukko Brittiläisen armeijan vapaaehtoisesta reservistä ylittää Etelämantereen. Retkeä johtaa kapteeni Lou Rudd ja sen tavoitteena on kunnioittaa Henry Worsleyn muistoa ja tuoda huomiota reserville.
• 2016−2017 – Mike Horn ylittää ensimmäisenä Etelämantereen pohjois-eteläsuunnassa yksin. Hän kulki Prinsessa Astridin rannikolta etelänavan kautta Dumont D'Urvillen tutkimusasemalle retkileijojen ja suksien avulla. Etelänavalle hän saapuu 7. helmikuuta 2017.
• 2017–2018 – Norjalainen Astrid Forhold hiihtää maailman ensimmäisenä naisena yksin Valaslahdesta etelänavalle Roald Amundsenin jalanjäljissä.
• 2018 – Yhdysvaltalainen Colin O'Brady ylittää Etelämantereen yksin ja ilman apukeinoja. Hän saapui verkkosivujensa mukaan Rossin jäähyllylle 26. joulukuuta.