Luettelo lentokonekaappauksista

Wikimedia-luetteloartikkeli

Tämä on luettelo lentokonekaappauksista. Lista on aikajärjestyksessä tapahtumavuoden mukaan.

1960-luku

muokkaa
  •     23. heinäkuuta 1968 kolme PFLP-terroristijärjestön palestiinalaisjäsentä kaappasi El Alin lennon 426 (Roomasta Tel Aviviin) Algeriin, jossa neuvottelut matkustajien vapauttamisesta kestivät 40 päivää. Kukaan ei kuollut eikä loukkaantunut kaappauksen aikana.
  •     TWA:n lento 840 (29. elokuuta 1969) – Palestiinalainen terroristijärjestö PFLP kaappasi TWAn lennon Roomasta Ateenan kautta Tel Aviviin ja pakotti sen laskeutumaan Syyrian Damaskokseen.

1970-luku

muokkaa
  •   D. B. Cooper – Kiitospäivän aattona 24. marraskuuta 1971 Dan Cooperiksi itsensä lippua ostaessaan esitellyt mies kaappasi Northwest Orientin lennon 305 Portlannista Oregonin kautta Seattleen.
  •     21. helmikuuta 1972 Lufthansan lento 649 kaapattiin New DelhiFrankfurt-reitillä. Kaapparit pakottivat länsisaksalaisen Boeing 747 -lentokoneen, jossa oli 172 matkustajaa ja 15 miehistön jäsentä, Adenin lentoasemalle. Matkustajien joukossa oli Joseph Kennedy III, senaattori Robert Kennedyn poika sekä suomalainen radio- ja televisioryhmä, joka oli saapumassa Sapporon talviolympialaisista. Kaappaajat, jotka kuuluivat arabialaiseen sissijärjestöön, saivat polttoainetta Adenissa ja samalla he asettivat pommeja koneeseen. 22. helmikuuta etelä-jemeniläiset viranomaiset ilmoittivat, että kaikki matkustajat vapautettaisiin. Kuitenkin miehistö pidettiin edelleen panttivankeina. Länsi-Saksan hallitus ei suostunut maksamaan lunnaita, joten Lufthansan edustaja, joka oli Adenissa, sanoi yhtiön maksavan omalla päätöksellään kaappareille viiden miljoonan dollarin lunnaat.[3]
  •   15. syyskuuta 1972 kolme Ustašaan kuulunutta kroaattia kaappasivat Göteborgista Tukholmaan reittilennolla olleen SASin DC-9-matkustajalentokoneen, jossa oli 79 matkustajaa ja neljä miehistön jäsentä. Kaapparit pakottivat koneen laskeutumaan Malmöhön, ja vaativat seitsemän kroaatin vapauttamista Ruotsin vankiloista sekä puoli miljoonaa Ruotsin kruunua. Kaapparit uhkasivat räjäyttää koneen. Kuusi kroaattia vapautettiin yhden kieltäytessä. Vapautetut vietiin Malmön lentoasemalle. Matkustajat vapautettiin, mutta kroaatit lennätettiin Madridiin, jossa kaapparit antautuivat viranomaisille. Ruotsin hallitus pyysi luovuttamista, mutta Espanjan hallitus tuomitsi heidät sillä periaatteella, että kroaatit oli pidätetty kyseisessä maassa. Myös Jugoslavia vaati kroaattien luovuttamista.[5]
  •     21. heinäkuuta 1973 Japan Airlinesin koneen kaappasi juuri, kun se oli lähtenyt Amsterdamista kohti Pariisia ja edelleen Tokioon, Miehitettyjen alueiden pojat -niminen ryhmä. Kaappaajat pakottivat koneen lentämään Dubaihin, jossa heidän kanssaan neuvoteltiin kolme päivää, minkä jälkeen kone lennettiin Bengasiin, Libyaan. Kone oli Boeing 747 ja siinä oli 139 matkustajaa. Bengasissa kaapparit päästivät kaikki matkustajat koneesta, minkä jälkeen he räjäyttivät koneen. Yksi kaappareista oli jäänyt vahingossa koneen viereen ja kuoli räjähdyksessä. Libyan viranomaiset pidättivät kaapparit. Myöhemmin Japan Airlines sai kirjeen, jossa oli heidän vaatimuksensa: 13 miljoonaa dollaria sekä kahden Japanin punaisen armeijakunnan jäsenen vapautus. Kaappaus oli kosto Japanille, joka oli maksanut Israelille 24 miljoonaa dollaria Tel Avivin lentoasemalla tapahtuneesta verilöylystä, jonka takana oli Japanin punainen armeijakunta. Joidenkin tietojen mukaan kaappauksen takana oli PFLP:n johtaja Wadie Haddad, joka ei hyväksynyt sitä, että PFLP:n johtohenkilö George Habash olisi lähestynyt Fatahia. Jasser Arafat tuomitsi kaappauksen. 10. elokuuta israelilaiset hävittäjät pakottivat libanonilaisen matkustajakoneen laskeutumaan Haifan sotilaslentoasemalle. Middle East Airlines oli matkalla Beirutista Bagdadiin. Israelilaiset etsivät PFLP:n johtajaa George Habashia, jonka piti olla koneessa. Habash ei kuitenkaan ollut koneessa.[6]
  •       Pan Amin lennon 110 terrori-isku tapahtui 17. joulukuuta 1973, kun kymmenen arabiterroristia avasivat tulen Rooman Leonardo da Vincin lentoasemalla kohti Pan Amin konetta, jossa oli 167 matkustajaa ja 10 miehistön jäsentä. Terroristit ampuivat matkustajia ja heittivät palopommeja kohti konetta. Useat koneen matkustajista saivat surmansa. Koneen takaosaan tuli iso musta ammottava aukko. Sen jälkeen kaapparit ryntäsivät viereiseen Lufthansan koneeseen ja ottivat matkustajat panttivangiksi. Kone lensi monien mutkien kautta Kuwaitiin, jossa terroristit antautuivat. Poliisikuulusteluissa he sanoivat olleensa PLO:sta, mutta Arafat kielsi sen ja sanoi, ettei hänellä ollut mitään osaa tapaukseen.[7]
  •     22. marraskuuta 1974 neljä arabiterroristia kaappasi British Airways VC-10 matkustajakoneen Dubain lentoasemalta. Kone oli KalkuttaLontoo-reitillä ja Dubaissa oli välilasku. Polttoainevähennyksen vuoksi kone ei voinut lentää Tripoliin, Libyaan jonne kaapparit sen halusivat, joten se sai luvan laskeutua Tunisiin. Kaapparit vaativat 13 arabiterroristia vapaaksi Egyptin vankiloista ja kaksi muuta terroristia hollantilaisesta vankilasta, muuten he surmaisivat yhden panttivangin joka tunti. Kaapparit kertoivat, että he kuuluivat siihen asti tuntemattomaan Martyyri Gaffourin ryhmään. Egypti kieltäytyi suostumasta vaatimuksiin ja sanoi neuvottelevansa PLO:n kanssa vankien kohtalosta. PLO kuitenkin sanoutui irti kaappauksesta. Kaapparit syyttivät Jasser Arafatia antautumisesta ja Englantia sionistisen valtion perustamisesta. Myös Hollannin viranomaiset ottivat torjuvan asenteen. Todistaakseen uhkauksen terroristit ampuivat yhden matkustajan kuoliaaksi. Hän oli 43-vuotias saksalainen pankkiiri Werner Gustav Kehl. Kolmen vuorokauden kuluttua Egyptin viranomaiset lupasivat vapauttaa seitsemän vankia ja Hollanti loput kaksi, mikäli kaikki matkustajat vapautettaisiin. Terroristit kuljetettiin Tunisin viranomaisten mukaan varmaan talteen. Tutkittuaan koneen tunisialaiset viranomaiset ilmoittivat, että koneen joka puolella oli dynamiittipakkauksia. PLO vaati Tunisiaa luovuttamaan terroristit rangaistaviksi.[9]
  •       Air Francen lento 139 kaapattiin 17. kesäkuuta 1976, kun PFLP:n ja länsisaksalainen Baader-Meinhof ryhmä kaappasi Airbus A300 -merkkisen matkustajalentokoneen Tel Aviv–AteenaPariisi-reitillä Kreikan ilmatilassa ensin Bengasiin, Libyaan, ja sieltä Entebbeen Ugandaan. Kun kaikki muut panttivangit paitsi israelilaiset ja juutalaiset oli vapautettu, päätti Israelin hallitus vapauttaa panttivangit yksin neuvottelematta terroristien kanssa. Israelin erikoisryhmä Sayeret Matkal vapautti koneen 3.–4. heinäkuuta välisenä yönä. Neljä panttivankia kuoli PFLP:n ja Sayeret Matkalin välisissä taistelussa[10]
  •     18. helmikuuta 1978 Egyptin presidentti Anwar Sadatin läheinen ystävä kairolaislehden Al Ahramin päätoimittaja Jousef el Sebai murhattiin Nikosian Hilton-hotellissa. Al Ahram oli Sadatin tukijalehti. Sen jälkeen kaapparit ottivat panttivangiksi 18 ihmistä Cyprus Airwaysin DC-8-koneen paetessaan saarelta. Myöhemmin seitsemän ihmistä vapautettiin. Presidentti Sadat oli henkilökohtaisesti määrännyt vapauttamisyrityksestä. Kyproksen viranomaiset eivät olleet halukkaita sallimaan egyptiläisten erikoisjoukkoja saapumaan Nikosiaan. Kun joukot kuitenkin tulivat, ne joutuivat tulitaisteluun kyproslaisten kanssa. 15 egyptiläistä sai surmansa ja parisenkymmentä loukkaantui. Panttivangit ja terroristit säästyivät. Myöhemmin tuli ilmi, että Kyproksen viranomaiset olivat valmiina iskemään koneeseen. Kyproksen viranomaiset vangitsivat egyptiläiset sotilaat mutta heidät palautettiin takaisin kotimaahansa. Kyproksen presidentti Spyros Kyprianou kieltäytyi luovuttamasta kahta terroristia. Sadat syytti Kyprianouta passiivisuudesta ja kutsui kaikki egyptiläiset diplomaatit kotiin. Lisäksi hän lupasi tuhota kaikki palestiinalaiset ammattimurhaajat. Kypros oli ollut koko 1970- ja 1980-luvun PLO:n turvapaikka. Nyt kuitenkin oli tullut loppu siihen. Presidentti Kyprianou karkotti kaikki palestiinalaiset saarelta.[13]

1980-luku

muokkaa
  •     TWA:n lennon 847 kaappaus tapahtui 14. heinäkuuta 1985, kun kaksi libanonilaista šiiaislamistista Amal-terroristia (Hizbollahin alajärjestö) kaappasi Trans World Airlinesin Boeing 727 -koneen Ateenasta Beirutiin ja sieltä Algeriin ja sieltä takaisin Beirutiin. Yksi matkustaja, joka oli Yhdysvaltain laivaston sukeltaja, tapettiin. Loput 152 matkustajaa selvisivät hengissä. Kaappauksen tarkoituksena oli saada Israelin vankiloista 766 libanonilaistaistelijaa sekä Israelin ja Yhdysvaltain toiminta Etelä-Libanonista pois. Viimeiset panttivangit vapautettiin Syyrian avulla 30. kesäkuuta. Tämän jälkeen Yhdysvallat julisti Beirutin boikottiin.[17]
  •       23. marraskuuta 1985 kolme palestiinalaisterroristia Abu Nidal -järjestöstä kaappasi EgyptAirin lennon 648 Ateena–Kairo-reitillä. Kaapparit pakottivat koneen lentämään Vallettaan, Maltan saarelle, koska heidän päämääränsä Libya oli liian kaukana. Vaatimukset olivat hämäriä, kaapparit vaativat polttoainetta koneeseen ja lentoa Libyaan. Panttivangit uhattiin tappaa yksi toisensa jälkeen. Kaksi henkilöä surmattiin niskaan ampumalla. Kahta matkustajaa ammuttiin päähän, mutta he eivät kuolleet. Tappolistalla oli Yhdysvaltain kansalaisia, juutalaisia ja muita länsimaalaisia. Neuvotteluiden aikana koottiin egyptiläistä kommandoryhmää. Kun kommandot ryntäsivät koneeseen, huomasivat terroristit, että heidän pelinsä oli pelattu ja heittivät kaksi käsikranaattia koneen keskiosaan, jossa syttyi tulipalo. Koneessa oli 89 matkustajaa, joista 56 kuoli. Yksi kaappareista selvisi hengissä. Egypti syytti tapahtumasta Libyaa. Maiden välit huononivat kaappauksen takia.[18]
  •     5. syyskuuta 1986 kaksi aseistettua palestiinalaisterroristia, jotka kuuluivat Abu Nidal -järjestöön, yritti kaapata Pan Amin lennon 73 koneen BombayKarachiFrankfurtNew York-lennolla Karachin lentokentällä, Pakistanissa. 20 matkustajaa kuoli ja 120 loukkaantui kaappausdraaman aikana. Kaappaajien johtaja Safarini vaati polttoainetäydennystä ja lentoa Kyprokselle, muuten hän ampuisi ensimmäisen matkustajan. Joukosta valittiin intialaissyntyinen Yhdysvaltain kansalainen Rajesh Kumar, 29-vuotias kalifornialainen, joka ammuttiin lentokoneen ovesta. Kello oli 22.00 ja Safarini alkoi hermostua, sillä kone seisoi vielä kiitotien varrella eikä lähtölupaa ollut annettu. 16 tunnin kuluttua sähkögeneraattori sammui ja valot sammuivat koneesta ja kaapparit alkoivat panikoida ampumalla ja heittelemällä käsikranaatteja. Samaan aikaan matkustajat pakenivat lentokoneen hätätien kautta. Koneen vapauttivat myöhemmin pakistanilaiset kommandot. Kaapparit pidätettiin.[19]
  •     Kuwait Airwaysin lennon 422 kaappaus: 5. huhtikuuta 1988 kuusi tai seitsemän libanonilaista kaappasi Kuwait Airwaysin lennon 422 BangkokKuwait-reitillä. Koneessa oli 111 matkustajaa. Kaapparit vaativat 17 šiiamuslimimilitanttia vapaaksi Kuwaitin vankiloista. Kone pakotettiin lentämään Mašhadiin, Koillis-Iraniin, jossa vapautettiin 24 naista ja yksi sydänvikainen mies. Kone pakotettiin lentämään Beirutiin, mutta ilman laskeutumislupaa kone lensi Larnakaan, Kyprokselle. Larnakassa ammuttiin kaksi kuwaitilaista turvallisuusupseeria. 12 matkustajaa vapautettiin. Kone lensi 12. huhtikuuta Algeriin. Kun Kuwait ei suostunut kaapparien pyyntöön he vapauttivat loput panttivangit ja vaativat vapaata pääsyä Algeriasta, johon suostuttiin. Kaappausdraama kesti 16 vuorokautta.[20]

1990-luku

muokkaa
  •     Air Francen lennon 8969 kaappaus tapahtui 24. joulukuuta 1994 neljä aseistautunutta algerialaisen islamistisen terroristijärjestö Aseellisen islamilaisen ryhmän terroristia kaappasi Air France 8969 -lennon Algerista Marseilleen. Algerissa kaapparit ampuivat yhden matkustajan. Kaappaajien vaatimus oli kahden kielletyn Front Islamique du Salutin -puolueen jäseneen vapautus. Myöhemmin he luopuivat vaatimuksistaan ja vaativat vapaata lentoa Pariisiin, jossa he pitäisivät tiedotustilaisuuden. Jos tähän ei suostuttaisi, niin he ampuisivat yhden panttivangin. Kun Algerian hallitus ei suostunut, niin terroristit ampuivat ranskalaisen kokin. Myöhemmin Algerian presidentti Lamine Zeroul määräsi koneen lentämään Ranskaan pääministeri Édouard Balladurin kehotuksesta. Polttoainetäydennyksen takia ei päästy lentämään Pariisiin vaan Marseilleen. Kaapparit vaativat lentolupaa Pariisin, mutta viranomaiset pelkäsivät, että terroristit lentäisivät kohti Eiffelin tornia. Koneen vapautti monien neuvottelutuntien jälkeen Ranskan terrorisminvastainen erikoisosasto GIGN. Kaikki kaapparit surmattiin. Seitsemän matkustajaa kuoli koko kaappausdraaman aikana. 13 matkustajaa, kolme henkilökunnan jäsentä ja 11 GIGN miestä loukkaantui tulitaistelun aikana.[21]
  •   Ethiopian Airlinesin lennon 961 kaappaus: 23. marraskuuta 1996 kolme etiopialaista turvapaikan hakijaa kaappasi Ethiopian Airlinesin lento 961, joka oli lähtenyt Bombaystä Addis Abebaan ja sieltä Nairobiin ja sieltä edelleen Brazzavillen kautta Lagosiin päämääränä Abidjan. Kun kone oli palaamassa takaisin Adidjanista Addis Abebaan Kenian ilmatilassa miehet ryntäsivät ohjaamoon ja kaappasivat koneen. Kaapparit uhkasivat pommilla ellei kapteeni lentäisi Australiaan. Kapteeni vakuutti, ettei polttoaine riitä Australiaan, joten kaapattu kone joutui lentämään kohti Komoreita. Koneessa oli juuri ja juuri polttoainetta, kun se saapui Komoreiden yläpuolelle. Polttoaineen loputtua moottorit pysähtyivät. Kone yritti tehdä pakkolaskun Moronin lentokentälle, mutta kaapparit rupesivat käsikähmään lentokapteenin kanssa. Kone laskeutui lopulta rantaveteen. Eloonjääneitä oli yhteensä 50, ja 125 henkilöä kuoli. Koneessa oli 163 matkustajaa ja 12 miehistön jäsentä.[22]

2000-luku

muokkaa
  •     Indian Airlinesin lennon 814 kaappaus: 24. joulukuuta 1999 Indian Airlinesin lento 814 kaapattiin Katmandu–Delhi-reitillä. Kaappareina oli viisi pakistanilaista nuorta miestä. Kaapattu kone laskeutui aluksi Amritsariin, jossa se otti polttoainetäydennyksen. Sieltä se matkasi Lahoreen, Pakistaniin, mutta viranomaiset eivät halunneet sekaantua kaappaukseen, joten kone lensi Dubaihin, jossa 25 matkustajaa vapautettiin, mutta Dubaikaan ei halunnut ottaa konetta. Koneessa puukotettiin 25-vuotias intialaismies Rupin Katyal, joka kuoli myöhemmin vammoihinsa. Sen jälkeen kone matkasi Kandahariin Talibanin hallitsemaan Afganistaniin. Taliban, joka sympatisoi kaappareita, otti koneen vastaan. Terroristit vaativat kolmea pakistanilaista terroristia vapaaksi Intian vankiloista. Intian hallitus suostui tähän ja 31. joulukuuta kolme terroristia ja kaapparit vapauttivat koneen ja saivat vapaan pääsyn koneesta. Taliban antoi kaappareille turvapaikan.
  •   24. tammikuuta 2007 sudanilainen Mahamat Abdelatif Mahamat kaappasi Air Westin lennon 612, jossa oli 95 matkustajaa ja kahdeksan miehistön jäsentä, N’Djamenaan, Tšadiin. Lento oli alun perin matkalla El Fasherista Khartumiin. Kello 8:30 lennonjohto sai tiedon kaappauksesta. 24-vuotias Mahamat ryntäsi ohjaamoon pistoolin ja veitsen kanssa. Hän vaati lentämään Englantiin. Kun hän huomasi, ettei koneessa ollut tarpeeksi polttoainetta, hän pyysi lentämään joko Banguihin tai N’Djamenaan. Lentokone laskeutui turvallisesti N’Djamenaan, jossa kaikki matkustajat vapautettiin. Kaappari vaati, että Ranskan suurlähetystö takaisi tämän turvallisuuden ja lentoa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Kaapparin vaatimuksiin ei suostuttu ja hän antautui.
  •   18. elokuuta 2007 Atlasjetin MD-80-lentokone kaapattiin Nikosia–Istanbul-reitillä kahden opiskelijan johdolla, jotka ilmoittivat olevansa arabeja. Kaapparit laskeutuivat Antalyaan, Turkkiin Välimeren rannikolle. Kaapparit kertoivat nyt olevansa Al-Qaidan jäseniä, jotka olivat olleet harjoitusleirillä Afganistanissa. Koneessa ei ollut matkustajia vaan vain miehistön jäseniä; kaikki 136 matkustajaa olivat lähteneet koneesta Ercanissa Pohjois-Kyproksella. Kaapparit vaativat pääsyä Teheraniin, Iraniin. Neljä tuntia myöhemmin he antautuivat. Kaapparit tunnistettiin turkkilaiseksi Mehmet Resat Ozluksi sekä palestiinalaiseksi Abdul Aziz Malikiksi. Heillä oli Syyrian passi.

2010-luku

muokkaa

2020-luku

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Vuosikirja 1970, s. 146. Onassis-kone kaapattiin. KG Bertmark Kustannus Oy.
  2. Vuosikirja 1972, s. 101. Sotilashyökkäys kaapattuun koneeseen. KG Bertmark Kustannus Oy.
  3. Vuosikirja 1972, s. 44. Sissit kaappasivat saksalaisen lentokoneen. KG Bertmark Kustannus Oy.
  4. Vuosikirja 1972, s. 256. Kaappaajat vapauttivat olympiaterroristeja ja Myönnytys kaappajille. KG Bertmark Kustannus Oy.
  5. Vuosikirja 1972, s. 224–226. 90 mukana lentokaappauksessa ja Lentomatka pistooli selässä. KG Bertmark Kustannus Oy.
  6. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1973, s. 154–155. Japanilaiskoneen kaappaus. Inter-Kustannus Oy.
  7. Vuosikirja 1973 Verinen kappaus vaati 33 uhria sivu 298 KG Bertmark Kustannus Oy
  8. Vuosikirja 1973, s. 208. Lento-onnettomuus. KG Bertmark Kustannus Oy.
  9. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1974, s. 232. Englantilaiskoneen kaappaus. Interkustannus Oy.
  10. Vuosikirja 76, s. 148. Israelilaiset erikoisjoukot vapauttivat panttivangit. KG Bertmark Kustannus Oy.
  11. Vuosikirja 77, s. 255–256. Iskuryhmä vapautti lentokonevangit. KG Bertmark Kustannus Oy.
  12. Neuvostoliittolainen lentokonekaappausdraama Suomessa Elävä arkisto. Web Archive: Yleisradio. Arkistoitu 12.1.2010. Viitattu 22.9.2023.
  13. Vuosikirja 78, s. 44–45. Egyptin kohtalokas vapautusyritys. KG Bertmark Kustannus Oy.
  14. Finnairin lentokoneen kaappaus Elävä arkisto. Yleisradio.
  15. Vuosikirja 79, s. 53. Lahko kaappasi koneen. KG Bertmark Kustannus Oy.
  16. Vuosikirja 1984, s. 294–186selvennä. Koneen kaappaus vaati kaksi kuolonuhria. KG Bertmark Kustannus Oy.
  17. Vuosikirja 1985, s. 158–159. Amal-sissit kaappasivat lentokoneen. KG Bertmark Kustannus Oy.
  18. Vuosikirja 1985, s. 279. Verinen lentokonekaappaus Maltalla. KG Bertmark Kustannus Oy.
  19. Vuosikirja 86, s. 215. Lentokonekaappaus päättyi verilöylyyn. KG Bertmark Kustannus Oy.
  20. Vuosikirja 88, s. 90–91. Lentokonekaappaus päättyi Kuwaitilaiskone kaapattiin. KG Bertmark Kustannus Oy.
  21. Vuosikirja 94, s. 290–291. Kaappausdraama päättyi tulitaisteluun. KG Bertmark Kustannus Oy.
  22. Vuosikirja 96, s. 269. Kaapattu kone syöksyi mereen Komoreilla. KG Bertmark Kustannus Oy.
  23. Terrori-isku Yhdysvaltoihin Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 28.10.2016.
  24. Belarus scrambles fighter to force airliner to land, arrests opponent Reuters. 23.5.2021. Viitattu 23.5.2021.
  25. Valko-Venäjän oppositio: Valko-Venäjä pakotti Ryanairin matkustajakoneen alas ja pidätti opposition toimittajan Yle Uutiset. 23.5.2021. Viitattu 23.5.2021.
  26. Belarus opposition figure detained when flight diverted AP NEWS. 23.5.2021. Viitattu 23.5.2021.

Aiheesta muualla

muokkaa