Lucas Cranach vanhempi

saksalainen taidemaalari

Lucas Cranach vanhempi (1472 Kronach16. lokakuuta 1553 Weimar) oli saksalainen renessanssiajan taidemaalari ja graafikko.[1]

Lucas Cranach nuorempi, Lucas Cranach vanhemman muotokuva, 1550.

Elämä

muokkaa

Kronikoitsija Matthias Gunderam kirjoitti vuonna 1556, että Cranach syntyi 14. lokakuuta 1472 Kronachissa. Cranachin tarkkaa syntymäaikaa koskevia asiakirjoja kuitenkaan ei ole olemassa. Cranachin isä oli varakas kronachilainen taiteilija Hans Maler. Cranachin äiti Barbara Maler oli omaa sukua Hübner. Cranachilla oli vähintään kuusi sisarta ja kaksi veljeä. Cranach sai taidemaalarinoppinsa isältään.

Cranach asui Wienissä vuosina 1501–1504, liikkui humanistipiireissä ja maalasi oppineiden muotokuvia sekä raamatullisia aiheita kuten teoksen Lepo pakomatkalla Egyptiin[1]. Wienissä ollessaan Cranach alkoi allekirjoittaa maalauksiaan Lucas Cranach (”Lucas Kronachista”).

Vuonna 1504 Cranach kutsuttiin vaaliruhtinas Fredrik Viisaan hovimaalariksi Wittenbergiin. Hänen edeltäjänään toimi Jacopo de’ Barbari. Alussa Wittenbergin linnassa toiminut maalari teki Saksin vaaliruhtinaiden Fredrik Viisaan, Juhana Horjumattoman ja Juhana Fredrik Jalomielisen tilauksesta maalauksia kirkkoihin ja linnoihin, koristeli kirjoja, teki kultauksia ja suunnitteli juhlakoristeita ja maalasi jopa seiniä.[1]

Hovimaalarina Cranach teki ruhtinaasta lukuisia muotokuvia, joista ensimmäisen vuonna 1507 Nürnbergin Dominikaaniseen kirkkoon. Ruhtinas lähetti hänet 1508 diplomaattisissa tehtävissä Hollannin Mecheleniin, jossa hän maalasi muotokuvat keisari Maximilian I:stä ja myöhemmin keisari Kaarle V:stä. Vuonna 1510 Wittenbergin kaupungin asiakirjoissa on maininta ”Lucas Molerin” maksamista erityismaksuista. Lisäksi hän hankki samana vuonna rakennusmateriaaleja. Mahdollisesti syynä oli maalaustyöhuoneen muutto linnasta kaupunkiin.

Noin vuonna 1512/13 Cranach meni naimisiin Gothan pormestarin tyttären Barbara Brengbierin (k. 1541) kanssa. He saivat kaksi poikaa: Hansin (s. 1513) ja Lucasin (s. 1515). Molemmat pojat ryhtyivät maalareiksi.[1] Tyttäret Ursula, Barbara ja Anna syntyivät vuosina 1517, 1519 ja 1520.

 
Yksi Cranachin allekirjoituksista.

Vuonna 1520 Cranach osti Wittenbergistä apteekin ja tiedetään, että muutamaa vuotta myöhemmin hän toimi myös kirja- ja paperikauppiaana ja piti kirjapainoa. Yhdessä liikekumppaninsa, kultaseppä Christian Döringin kanssa hän julkaisi Martti Lutherin Syyskuun raamatun vuonna 1522. Cranach oli arvostettu ja vaikutusvaltainen henkilö Wittenbergissä. Cranach valittiin ensimmäistä kertaa Wittenbergin raadin jäseneksi toimikaudelle 1519/1520. Vuosina 1537/1538–1543/1544 Cranach toimi myös Wittenbergin pormestarina kolmena kautena.[2]

Wittenbergissä Cranach ystävystyi Philipp Melanchthonin ja Martti Lutherin kanssa. Yhdessä vaimonsa kanssa hän toimi todistajina Lutherin ja Katharina von Boran häissä vuonna 1525. Cranach oli myös Lutherin vanhimman Johannes-pojan kummi. Hänestä tuli Saksan reformaatioliikkeen tärkeä taidemaalari ja hän osallistui myös grafiikkatuotantonsa kautta aikansa uskontokeskusteluun. Cranach otti kuitenkin tilauksia vastaan sekä reformaation kannattajilta että katolisilta asiakkailta. Hän maalasi laajan alttarimaalaussarjan Hallen tuomiokirkkoon kardinaali Albrekt Brandenburgilaisen tilauksesta.

Vuonna 1524 hän tapasi Nürnbergissä Albrecht Dürerin, joka teki hopeakynällä muotokuvan Cranachista. Albrecht Dürerin välillinen vaikutus näkyy useissa Lucas Cranachin teoksissa. Tosin Cranach käytti Düreria vähemmän klassista italialaista muotokieltä ja tulkitsi näkemänsä Alppien pohjoisosan maisemat perinteisemmällä tyylillä kuin Dürer. Hänet onkin tässä suhteessa usein nähty Dürerin vastakohtana.[1]

Saksin vaaliruhtinaskunnan hovimaalarina toiminut Cranach menetti työnsä vuonna 1547, kun Schmalkaldenin liitto hävisi Mühlbergin taistelun ja ruhtinas Juhana Fredrik vangittiin. Vangitun ruhtinaan pyynnöstä Cranachkin antautui vangiksi.[1] Kolme vuotta myöhemmin Cranach muutti vaaliruhtinaan mukana ensin Augsburgiin ja sitten Innsbruckiin. Augsburgissa hän tutustui Tizianiin. Vuonna 1552 Cranachin muutti Juhana Fredrik -herttuan perässä Weimariin, jossa hän asui tyttärensä Barbara Cranachin luona. Lucas Cranach vanhempi kuoli 16. lokakuuta 1553. Hänet on haudattu Weimarin Jakobsfriedhof-hautausmaalle. Hautakivessä häntä kutsutaan ”nopeimmaksi maalariksi”.

Cranach perusti Wittenbergiin menestyksekkään ja tuottoisan työhuoneen, jolta tunnetaan noin 5 000 maalausta. Hän teki tilaustöitä myös keisari Maximilian I:lle, Albrekt Brandenburgilaiselle, Albrektin veljelle Joachim I:lle ja tämän pojalle Joachim II:lle. Asiakaskuntaan kuului myös muuta katolista aatelistoa ja porvaristoa sekä protestanttisia ystäviä. Vuonna 1515 Cranach kuvitti yhdessä Albrecht Dürerin ja muiden merkittävien aikalaistaiteilijoiden Maximilian I:n rukouskirjan.

Aikalaiset olivat hämmästyneitä Cranachin työhuoneen nopeasta ja laajasta tuotannosta. Italialaisten kollegoidensa esimerkin mukaan hän oli perustanut hyvin järjestetyn työhuoneen, jossa hänen apulaisensa käyttivät onnistuneita sommitteluja seuraavien maalausten pohjina. Ruhtinaiden ja uskonpuhdistajien muotokuvien osalta käytettiin mallineita, joita muokattiin vuosien varrella kohdehenkilön ikääntyessä. Yrjö Parrakkaan, Fredrik Viisaan ja Martti Lutherin muotokuvissa kuvattiin ikääntymistä esimerkiksi parran pituudella ja hiusten harmaantumisella. Alttaritauluja varten säilytettiin lukuisia pienimuotoisia piirustuksia, jotka voitiin vaihtaa modulaarisesti alttarin suunnittelun aikana.

Katolisen kirkon ja reformaation välinen riita kulminoitui kardinaali Albrekt Brandenburgilaisen ja Martti Lutherin välille. Lucas Cranach teki tilauksia heille molemmille. Cranach ei tosin salannut myötätuntoaan Lutheria ja reformaatiota kohtaan. Cranachin grafiikka levitti reformaation ajatuksia Vuonna 1522 ilmestyi Lutherin Raamatunkäännös Cranachin kuvituksilla. Cranachin työhuone toteutti Hallen uuteen tuomiokirkkoon 142 isokokoista maalausta Albrekt Brandenburgilaisen tilauksesta. Toisaalta Cranach kehitti uusia teemoja protestanttisille asiakkailleen, jotka keskittyivät jumalallisen armon käsitteeseen tai syntisen ihmisen pelastukseen uskon kautta.

Cranach tuli tunnetuksi myös maallisista ja allegorisista alastonkuvista, jotka olivat täysin uutta saksalaisessa maalaustaiteessa. Niiden aiheet ovat mytologisia tai historiallisia ja niiden sävy on selvästi eroottinen. Kuvat ovat hienostuneita ja esittävät sirovartaloisia neitoja, joiden muotoja peittää läpinäkyvä harsohuivi. Malien pitkänomaiset silmät luovat kiinalaisen vaikutelman. Alastomia hahmoja on myös tunnettujen henkilöiden ryhmäkuvien somisteina. Hämmentävä kompositio on teos Pariksen tuomio, jossa yksi jumalattarista on pukeutunut vain suureen hattuun. Mahdollisesti koko teos on tarkoitettu pilakuvaksi tai muunnelmaksi kansantarinan vanhasta miehestä hyväilemästä kurtisaania.[1]

Tuotanto

muokkaa

On arvioitu, että Cranachin työhuoneen tuotanto kattaa jopa 5 000 maalausta. Nykyään museoista, kokoelmista ja taidemarkkinoilta löytyy yli 1 000 paneelimaalausta. Kattava luttelo Cranachin työhuoneen maalauksia on julkaistu Cranach Digital Archive -verkkosivuilla.[3]

Paneelimaalausten lisäksi Cranachin tuotantoon kuuluu runsaasti puupiirroksia, noin 350 piirustusta ja useita kuparikaiverruksia. Cranach tunnetaan lukuisien alttaritaulujen ja allegoristen maalausten lisäksi taidokkaista muotokuvista, joista tunnetuimpia ovat lukuisat versiot läheisestä ystävästä Martti Lutherista ja Philipp Melanchthonista. Hän teki myös puupiirroksia ja kaiverruksia, muun muassa Raamatun kertomuksista. Cranachilla oli myös oma kirjapaino. Vuonna 1508 ruhtinas myönsi Cranachille vaakunakirjeen. Vaakunassa on kruunattu käärme, jolla on lepakonsiivet ja sormus suussa. Cranach alkoi käyttää käärmekuvaa signeerauksenaan. Sen jälkeisitä teoksista ei voida varmasti erottaa, mitkä ovat Cranachin ja mitkä hänen oppilaidensa töitä.[1] Christian Schuchardt kuvaili Lucas Cranachs Leben und Werke -julkaisussaan (1851–1871), että Cranachin tuotantoon kuuluu useita satoja maalauksia. Vuonna 1863 Gustav Parthey listasi luetteloonsa Verzeichniss der in Deutschland vorhandenen Oelbilder verstorbener Maler aller Schulen 357 Cranach vanhemmalle attribuoitua maalausta sekä noin 400 muuta teosta, jotka ovat joko Cranach nuoremman, Cranach vanhemman tai työhuoneen tuotantoa. Taidehistorioitsijat Max J. Friedländer ja Jakob Rosenberg kokosivat vuonna 1932 luettelon (uusi painos 1979), joka kattaa noin 850 maalausta. Monet yksittäiset paneelimaalaukset, muotokuvia tai allegorisia aiheita lukuun ottamatta, kuuluivat alun perin laajempiin alttarimaalauskokonaisuuksiin, joista tiedetään vain säilyneiden asiakirjojen perusteella. Jotkut Cranach-alttarit on pystytty ennallistamaan joko täysin (Magdalenan alttari) tai osittain (Prahan alttari).

Cranachin poika Lucas Cranachin nuorempi jatkoi työhuoneen toimintaa vuodesta 1550 lähtien, jolloin Lucas Cranach vanhempi siirtyi Weimariin Juhana Fredrik Jalomielisen uuteen residenssiin.[1] Cranach kuoli Weimarissa lokakuussa 1553[2]. Cranach vanhempi työskenteli yli viiden vuosikymmenen ajan. Viimeisenä teoksena pidetään Weimarin kaupunginkirkon alttaritaulua, jonka maalaamisen aloitti luultavasti Cranach vanhempi vuonna 1552 ja viimeisteli Cranach nuorempi vuonna 1555.

Teoksia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Lucas Cranach vanhempi (Web Archive 2007) unterkunft.wittenberg.de. 11.6.2001. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 21.2.2022.
  • Taidetta & tunnelmia. Sinebrychoffin taidemuseon julkaisuja. Helsinki: Valtion Taidemuseo, 2011.

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i Otavan suuri ensyklopedia, 2. osa (Cid–Harvey), s. 821, art. Cranach, Lucas. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3.
  2. a b Cranach Digital Archive lucascranach.org. (englanniksi)
  3. Cranach Digital Archive Gallery lucascranach.org. Arkistoitu 1.6.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa