Avaa päävalikko
Lucas Cranach nuorempi, Lucas Cranach vanhempi 77-vuotiaana, 1550.

Lucas Cranach vanhempi (1472 Kronach–16.10.1553 Weimar) oli yksi tärkeimmistä saksalaisen renessanssin taidemaalareista ja graafikoista. Vuodesta 1505 lähtien Cranach toimi Saksin vaaliruhtinaiden (Fredrik Viisas, Juhana Horjumaton ja Juhana Fredrik Jalomielinen) hovimaalarina. Cranach perusti Wittenbergiin menestyksekkään ja tuottoisan työhuoneen, jolta tunnetaan noin 5000 maalausta. Cranach tunnetaan lukuisien alttaritaulujen ja allegoristen maalausten lisäksi taidokkaista muotokuvista, joista tunnetuimpia ovat lukuisat versiot läheisestä ystävästä Martti Lutherista ja Philipp Melanchthonista. Hän teki myös puupiirroksia ja kaiverruksia, muun muassa Raamatun kertomuksista. Cranachilla oli myös oma kirjapaino. Vuonna 1508 ruhtinas myönsi Cranachille vaakunakirjeen. Vaakunassa on kruunattu käärme, jolla on lepakonsiivet ja sormus suussa. Cranach alkoi käyttää käärmekuvaa signeerauksenaan. Cranachin poika Lucas Cranachin nuorempi jatkoi työhuoneen toimintaa vuodesta 1550 lähtien, jolloin Lucas Cranach vanhempi siirtyi Weimariin Juhana Fredrik Jalomielisen uuteen residenssiin. Cranach kuoli Weimarissa lokakuussa 1553[1].

ElämäkertaMuokkaa

Kronikoitsija Matthias Gunderam kirjoitti vuonna 1556, että Cranach on syntynyt 14. lokakuuta 1472 Kronachissa. Cranachin tarkkaa syntymäaikaa koskevia asiakirjoja kuitenkaan ei ole olemassa. Cranachin isä oli varakas kronachilainen taiteilija Hans Maler. Cranachin äiti Barbara Maler oli omaasukuaan Hübner. Cranachilla oli vähintään kuusi sisarta ja kaksi veljeä. Cranach sai taidemaalarinoppinsa isänsä työhuoneella.

Cranach asui Wienissä vuosina 15011504, liikkui humanistipiireissä ja maalasi tiedemiesten muotokuvia sekä raamatullisia aiheita kuten teoksen Lepo pakomatkalla Egyptiin. Wienissä ollessaan Cranach alkoi allekirjoittaa maalauksiaan Lucas Cranach ("Lucas Kronachista").

Vuonna 1505 Cranach kutsuttiin vaaliruhtinas Fredrik Viisaan hovimaalariksi Wittenbergiin. Hänen edeltäjänään toimi Jacopo de 'Barbari. Alussa Wittenbergin linnassa toiminut työhuone teki maalauksia kirkkoihin ja linnoihin, koristeli kirjoja, teki kultauksia ja suunnitteli juhlakoristeita ja maalasi jopa seiniä.

Hovimaalarina Cranach teki ruhtinaasta lukuisia muotokuvia, joista ensimmäisen 1507 Nürnbergin Dominikaaniseen kirkkoon. 6.1.1508 ruhtinas antoi Cranachin sukuvaakunan tunnukseksi siivekkään käärmeen, jolla on rubiinisormus suussa. Samana vuonna ruhtinas lähetti hänet diplomaattisissa tehtävissä Hollantiin (Mechelen), jossa hän maalasi muotokuvat keisari Maximilian I:stä ja myöhemmin keisari Kaarle V:stä. Vuonna 1510 Wittenbergin kaupungin asiakirjoissa on maininta Lucas Molerin maksamista erityismaksuista. Lisäksi hän hankki samana vuonna rakennusmateriaaleja. Mahdollisesti syynä oli työhuoneen muutto linnasta kaupunkiin. Noin vuonna 1512/13 Cranach meni naimisiin Gothan pormestarin tyttären Barbara Brengbierin († 1541) kanssa. He saivat kaksi poikaa: Hansin (s. 1513) ja Lucasin (s. 1515). Molemmat pojat ryhtyivät maalareiksi. Tyttäret Ursula, Barbara ja Anna syntyivät vuosina 1517, 1519 ja 1520.

 
Yksi Cranachin allekirjoituksista

Vuonna 1520 Cranach osti Wittenbergistä apteekin ja tiedetään, että muutamaa vuotta myöhemmin hän toimi myös kirja- ja paperikauppiaana ja piti kirjapainoa. Yhdessä liikekumppaninsa, kultaseppä Christian Döringin kanssa , hän julkaisi Martti Lutherin "Syyskuun raamatun" vuonna 1522. Cranach oli arvostettu ja vaikutusvaltainen henkilö Wittenbergissä. Cranach valittiin ensimmäistä kertaa Wittenbergin raadin jäseneksi toimikaudelle 1519/1520. Vuosina 1537/1538–1543/1544 Cranach toimi myös Wittenbergin pormestarina kolmena kautena.[2]

Wittenbergissä Cranach ystävystyi Philipp Melanchthonin ja Martti Lutherin kanssa. Yhdessä vaimonsa kanssa hän toimi todistajina Lutherin ja Katharina von Boran häissä vuonna 1525. Cranach oli myös Lutherin vanhimman Johannes-pojan kummi. Hänestä tuli Saksan reformaation merkittävin taidemaalari ja hän osallistui myös grafiikkatuotantonsa kautta aikansa uskontokeskusteluun. Cranach otti kuitenkin tilauksia vastaan sekä reformaation kannattajilta että katolisilta asiakkailta. Hän maalasi laajan alttarimaalaussarjan Hallen tuomiokirkkoon kardinaali Albrekt Brandenburgilaisen tilauksesta.

Vuonna 1524 hän tapasi Nürnbergissä Albrecht Dürerin, joka teki hopeakynällä muotokuvan Cranachista.

Vuonna 1547 Schmalkaldenen liitto hävisi Mühlbergin taistelussa ja ruhtinas Juhana Fredrik pidätettiin. Vangitun Juhana Fredrikin pyynnöstä Cranach seurasi häntä kolme vuotta myöhemmin ensin Augsburgiin, sitten Innsbruckiin. Augsburgissa hän tutustui Tizianiin. Vuonna 1552 Cranachin muutti Juhana Fredrik -herttuan perässä Weimariin, jossa hän asui tyttärensä Barbara Cranachin luona. Lucas Cranach vanhempi kuoli 16.10.1553. Hänet on haudattu Weimarin Jakobsfriedhof-hautausmaalle. Hautakivessä häntä kutsutaan "nopeimmaksi maalariksi". Hautausmaan hautakivi on kopio alkuperäisestä, joka siirrettiin vuonna 1859 Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkkoon.

UraMuokkaa

Lucas Cranach vanhempi kuuluu 1500-luvun alun tärkeimpiin saksalaisiin kuvataiteilijoihin. Vuodesta 1505 lähtien hän toimi Saksin vaaliruhtinaan hovimaalarina. Hän teki tilaustöitä myös keisari Maximilian I :lle, Albrekt Brandenburgilaiselle, Albrektin veljelle Joachim I:lle ja tämän pojalle Joachim II:lle. Asiakaskuntaan kuului myös muuta katolista aatelistoa ja porvaristoa sekä protestanttisia ystäviä. Vuonna 1515 Cranach kuvitti yhdessä Albrecht Dürerin ja muiden merkittävien aikalaistaiteilijoiden Maximilian I:n rukouskirjan.

Albrecht Dürerin välillinen vaikutus näkyy useissa Lucas Cranachin teoksissa. Cranach käytti Düreria vähemmän klassista italialaista muotokieltä ja tulkitsi näkemänsä Alppien pohjoisosan perinteisemmällä tyylillä. Cranach tuli tunnetuksi erityisesti maallisista ja allegorisista alastonkuvista jotka olivat täysin uusia saksalaisessa maalaustaiteessa.

Katolisen kirkon ja reformaation välinen konflikti kilpistyi kardinaali Albrekt Brandenburgilaisen ja Martti Lutherin välille. Lucas Cranach työskenteli molemmille. Cranach ei salannut myötätuntoaan Lutheria ja reformaatiota kohtaan. Cranachin grafiikalla oli ratkaiseva rooli reformaation ideoiden levittämisessä. Vuonna 1522 ilmestyi Lutherin Raamatun käännös Cranachin kuvituksilla. Cranachin työhuone totetutti Hallen uuteen tuomiokirkkoon 142 isokokoista maalausta Albrekt Brandenburgilaisen tilauksesta. Toisaalta Cranach kehitti uusia teemoja protestanttisille asiakkailleen, jotka keskittyivät jumalallisen armon käsitteeseen tai syntisen ihmisen pelastukseen uskon kautta.

Jopa aikalaiset olivat hämmästyneitä Cranachin tuottavuudesta. Italialaisten kollegoiden tapaan hän oli perustanut erittäin hyvin järjestetyn työhuoneen, jossa onnistuneita sommitteluja käytettiin myöhempien maalausten malleina. Prinssien ja uskonpuhdistajien muotokuvien osalta käytettiin malleja, joita muokattiin vuosien varrella. Yrjö Parrakkaan, Fredik Viisaan ja Martti Lutherin muotokuvissa ikääntymistä kuvattiin esimerkiksi parran pituudella ja hiusten harmaantumisella. Alttaritauluja varten ilytettiin lukuisia pienimuotoisia piirustuksia, jotka voitiin vaihtaa modulaarisesti alttarin suunnittelun aikana.

TuotantoMuokkaa

On arvioitu, että Cranachin työhuoneen tuotanto kattaa jopa 5 000 maalausta. Nykyään museoista, kokoelmista ja taidemarkkinoilta löytyy yli 1000 paneelimaalausta. Kattava luttelo[3] Cranachin työhuoneen maalauksista on julkaistu Cranach Digital Archive -verkkosivuilla.

Christian Schuchardt kuvaili Lucas Cranachs Leben und Werke -julkaisussaan (1851–1871), että Cranachin tuotantoon kuuluu useita satoja maalauksia. Vuonna 1863 Gustav Parthey listasi Verzeichniss der in Deutschland vorhandenen Oelbilder verstorbener Maler aller Schulen -luettelossa 357 Cranach vanhemmalle attribuoitua maalausta sekä noin 400 muuta teosta, jotka ovat joko Cranach nuoremman, Cranach vanhemman tai työhuoneen tuotantoa. Taidehistorioitsijat Max J. Friedländer ja Jakob Rosenberg kokosivat vuonna 1932 luettelon (uusi painos 1979), joka kattaa noin 850 maalausta. Monet yksittäiset paneelimaalaukset, muotokuvia tai allegorisia aiheita lukuun ottamatta, kuuluivat alun perin laajempiin alttarimaalauskokonaisuuksiin, joista tiedetään vain säilyneiden asiakirjojen perusteella. Jotkut Cranach-alttarit on pystytty rekonstruoimaan joko täysin (Magdalenan alttari) tai osittain (Prahan alttari).

Paneelimaalausten lisäksi Cranachin tuotantoon kuuluu runsaasti puupiirroksia, noin 350 piirustusta ja useita kuparikaiverruksia.

Cranach vanhempi työskenteli yli viiden vuosikymmenen ajan. Tuoreen tutkimuksen mukaan Nuoren miehen muotokuva, jota pidettiin aiemmin Albrecht Dürerin teoksena, on yksi Lucas Cranachin varhaisemmista teoksista ajoittuen juuri ennen vuotta 1500. Viimeisenä teoksena pidetään Weimarin kaupunginkirkon alttaritaulua, jonka maalamisen aloitti luultavasti Cranach vanhempi vuonna 1552 ja viimeisteli Cranach nuorempi vuonna 1555.

TeoksiaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Cranach und die Kunst der Renaissance unter den Hohenzollern: Kirche, Hof und Stadtkultur. Deutscher Kunstverlag 2009, ISBN 978-3-422-06910-7, herausgegeben von der Stiftung preußische Gärten und Schlösser Berlin-Brandenburg.
  • Edgar Bierende: Lucas Cranach d. Ä. und der deutsche Humanismus. Tafelmalerei im Kontext von Rhetorik, Chroniken und Fürstenspiegeln. München 2002.
  • Brinkmann, Bodo et al. (2007) Lucas Cranach Royal Academy of Arts, London, ISBN 1-905711-13-1
  • Claus Grimm, Johannes Erichsen, Evamaria Brockhoff (Hrsg.): Lucas Cranach. Ein Maler-Unternehmer aus Franken. Augsburg 1994, ISBN 3-927233-33-1.
  • Michael Hofbauer: Cranach – Die Zeichnungen. Edition Braus, Berlin 2010, ISBN 978-3-86228-018-6.
  • Gunnar Heydenreich: Lucas Cranach the Elder: Painting materials, techniques and workshop practice. Amsterdam University Press 2007, ISBN 978-90-5356-745-6.
  • Gunnar Heydenreich, Daniel Görres, Beat Wismer (Hrsg.): Lucas Cranach der Ältere. Meister – Marke – Moderne. Ausstellungskatalog, Hirmer Verlag, Düsseldorf/München 2017, ISBN 978-3-7774-2744-7.
  • Dieter Koepplin, Tilman Falk: Lukas Cranach. Gemälde, Zeichnungen, Druckgraphik. Birkhäuser, Basel/Stutgartt 1974 (Digitalisat Band 1, Band 2).
  • museumslandschaft hessen kassel / Stiftung Schloss Friedenstein Gotha (Hrsg.): Bild und Botschaft. Cranach im Dienst von Hof und Reformation. Ausstellungskatalog, Morio Verlag, Heidelberg 2015, ISBN 978-3-945424-09-4.
  • Werner Schade: Die Malerfamilie Cranach. VEB Verlag der Kunst, Dresden 1974 (Digitalisat)
  • Heinz Spielmann (Hrsg.): Lucas Cranach. Glaube, Mythologie und Moderne. Hatje Dantz Verlag, Ostfildern 2003, ISBN 978-3-7757-1334-4.
  • Andreas Tacke: Der katholische Cranach. Zu zwei Großaufträgen von Lucas Cranach d.Ä., Simon Franck und der Cranach-Werkstatt 1520–1540 (= Berliner Schriften zur Kunst Bd. 2). Von Zabern, Mainz 1992, ISBN 3-8053-1228-8.

LähteetMuokkaa

  1. Cranach Digital Archive lucascranach.org.
  2. Cranach Digital Archive lucascranach.org.
  3. Cranach Digital Archive lucascranach.org.
  • Lucas Cranach vanhempi unterkunft.wittenberg.de. 11.6.2001. Viitattu 1.3.2007.
  • Taidetta & Tunnelmia, Helsinki, Valtion Taidemuseo (Sinebrychoffin taidemuseon julkaisuja) 2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lucas Cranach vanhempi.
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.