Lovastatiini

kemiallinen yhdiste
Lovastatiini
Lovastatiini
Lovastatiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
[(1S,3R,7S,8S,8aR)-8-[2-[(2R,4R)-4-hydroksi-6-okso-oksan-2-yyli]etyyli]-3,7-dimetyyli-1,2,3,7,8,8a-heksahydronaftalen-1-yyli]-(2S)-2-metyylibutanoaatti
Tunnisteet
CAS-numero 75330-75-5
ATC-koodi C10AA02
PubChem 53232
DrugBank DB00227
Kemialliset tiedot
Kaava C24H36O5 
Moolimassa 404,528
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 174,5 °C (346 °F) [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus < 5 %[2]
Proteiinisitoutuminen > 95 %[1]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika n. 3 h[3]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Lovastatiini (C24H36O5) on statiineihin kuuluva lääkeaine, jota käytetään veren korkean kolesterolipitoisuuden laskuun muun muassa sepelvaltimotaudin hoidossa.

Lääkeaineen löytäminen ja synteesiMuokkaa

Lovastatiinin eristi ensimmäisen kerran Alfred Alberts vuonna 1978 Aspergillus terreus -homeesta työskennellessään Merckillä. Vuotta myöhemmin japanilaisen Sankyon tutkijat löysivät sitä Monascus ruber -sienestä. Yhdisteen havaittiin olevan voimakas HMG-CoA-reduktaasin estäjä ja siten estävän elimistön kolesterolisynteesiä ja alentavan kolesterolipitoisuutta. Lovastatiini oli ensimmäinen Yhdysvalloissa FDA:n hyväksymä statiini ja tuli markkinoille vuonna 1987. Lovastatiinille on kehitetty useita kokonaissynteesimenetelmiä, mutta kaupallisesti tehokkain tapa valmistaa yhdistettä on bioteknisesti fermentoinnin avulla käyttäen A. terreus- tai M. ruber -kantoja. Lovastatiinin patentti umpeutui Yhdysvalloissa vuonna 2002. Lovastatiinista voidaan syntetisoida muita statiineja kuten simvastatiinia.[1][4][5]

Toimintamekanismi ja käyttöMuokkaa

Lovastatiini on aihiolääke, joka metaboloituu eläimillä maksassa CYP3A4-entsyymin vaikutuksesta.[2] Yhdisteen laktonirengas hydrolysoituu ja muodostuva tuote sitoutuu erittäin voimakkaasti HMG-CoA-reduktaasiin inhiboiden sen toiminnan. Täten kolesterolisynteesi estyy ja erityisesti LDL-kolesterolin määrä vähenee.[1][2] Lovastatiini on lipofiilinen eli rasvahakuinen yhdiste, minkä vuoksi sen ottaminen aterioiden yhteydessä parantaa sen tehoa.[2][3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Lovastatin DrugBank. Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Juha Rouru & Markku Koulu: 44. Lipidien aineenvaihduntaan vaikuttavat lääkeaineet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 2.3.2014.
  3. a b Jorma Viikari: Miten valitsen potilaalleni parhaiten soveltuvan statiinin?. Duodecim, 2008, 119. vsk, s. 954–959. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.3.2014.
  4. Gajanan S. Joshi & James C. Burnett: Cardiovascular Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 2.3.2014
  5. Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 2.3.2014
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.