Lorenzo Da Ponte
Lorenzo Da Ponte, alun perin Emanuele Conegliano, (10. maaliskuuta 1749 Ceneda, Venetsia – 17. elokuuta 1838 New York, Yhdysvallat) oli italialainen libretisti. Hän kirjoitti librettoja lukuisille säveltäjille, mutta hänen kuuluisimmaksi teoksikseen ovat nousseet Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämät Figaron häät, Così fan tutte ja Don Giovanni, joita joskus nimitetään Da Ponte -trilogiaksi.
Da Ponten isä oli katoliseksi kääntynyt juutalainen. Da Ponte opiskeli papiksi mutta vietti varsin vilkasta ja vallatonta elämää, sai lapsen naimisissa olevan naisen kanssa, perusti bordellin tämän kanssa ja joutui vihdoin siveettömyyden takia lähtemään Venetsiasta. Hän saapui Wieniin 1782 ja sai paikan keisari Joosef II:n hoviteatterin kirjailijana.[1]
Keisarin kuoltua Da Ponte joutui epäsuosioon, muutti Prahaan ja sitten Lontooseen, lopulta rahattomana ja velkaisena Yhdysvaltoihin. Hän perusti kirjakaupan, toimi kirjallisuuden professorina ja oopperatuottajana.[1] Hän perusti New Yorkiin maan ensimmäisen oopperatalon. Yritys epäonnistui ja ooppera jouduttiin sulkemaan talousongelmien vuoksi vain 28 esityksen jälkeen.
Da Ponten kirjoittamat libretot ovat aikansa hömppäkomedioita, jotka Antti Vihisen mukaan eivät olisi ilman Mozartin musiikkia jääneet elämään. Tosin Da Ponte on omissa muistelmissaan katsonut, että juuri hänen ansiostaan Mozartin oopperat ovat sitä, mitä ne ovat.[2]
Lähteet muokkaa
- Antti Vihinen: Minä ja Mozart. Helsinki: Into, 2014. ISBN 978-952-264-280-6 (sidottu)