Lorenzo Snow
Lorenzo Snow (3. huhtikuuta 1814 – 10. lokakuuta 1901) oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon viides presidentti, profeetta ja ilmestyksensaaja vuodesta 1898 aina kuolemaansa asti.[1] Häntä edelsi virassa Wilford Woodruff ja seurasi Joseph F. Smith.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Elämäkerta muokkaa
Snow oli Oliver Snown ja hänen vaimonsa Rosetta Pettibonen viides lapsi ja ensimmäinen poika. Perhe asui Mantuassa Ohiossa, jonne se oli muuttanut Uudesta Englannista, Yhdysvaltain itärannikolta. Maanviljelijäperhe arvosti lapsille annettavaa koulutusta. Lorenzo opiskeli ensin paikallisessa kansakoulussa ja sitten Oberlinin collegessa.[2] Hänestä tuli siviiliammatiltaan opettaja.
Vuonna 1831, Joseph Smith, vuotta aikaisemmin perustetun Kristuksen kirkon profeetta, muutti asumaan Hiramiin, vain muutaman kilometrin päähän Snowien maatilasta. Snown perhe kuului baptisteihin, mutta kiinnostui uudesta kirkosta. Snow muisteli myöhemmin, että hänen kotonaan luettiin Mormonin kirjaa ja että hän myös tapasi tänä aikana Smithin. Vuonna 1835 Lorenzo Snown äiti ja hänen sisarensa, myöhempi kuuluisa mormonirunoilija Eliza R. Snow olivat liittyneet kirkon jäseneksi. Ilmeisesti juuri Eliza herätti veljensä kiinnostuksen kirkkoon. Seuraavana vuonna Lorenzo vieraili sisarensa luona, joka oli muuttanut asumaan kirkon tuolloiseen keskuspaikkaan Kirtlandiin Ohiossa. Siellä hänet myös kastettiin myöhempien aikojen pyhien kirkon jäseneksi.
Snow asettui asumaan Kirtlandiin, mutta jo 1837 hänet kutsuttiin palvelemaan kirkon lähetystyössä Ohiossa. Palattuaan takaisin Kirtlandiin hän joutui huomaamaan Smithin seuraajien ajautuneen hajaannuksen tilaan Kirtlandissa toimineen, kirkon omistaman rahalaitoksen tehtyä konkurssin ja monien kirkon jäsenten menetettyä rahansa. Snow päätti muuttaa jäsenten pääjoukon kanssa Missouriin.
Talvella 1838–1839 Snow teki lähetysmatkan Illinoisiin ja Kentuckyyn. Tämän jälkeen hän toimi opettajana Shalersvillessä, Ohiossa. Toukokuussa 1840 hän muutti Nauvooseen Illinoisissa. Pian hänet kuitenkin lähetettiin uudelleen lähetystyöhön Isoon-Britanniaan, jonne ensimmäiset lähetyssaarnaajat olivat lähteneet vain vuosi aikaisemmin. Hän saarnasi jonkin aikaa Manchesterin alueella ja siirtyi sitten Birminghamiin, jossa hän kastoi lukuisia ihmisiä ja järjesti seurakunnan. Tämän jälkeen hän siirtyi Lontooseen, jossa kirkon jäsenmäärä kasvoi Snown saarnojen ansiosta sadasta neljäänsataan. Snow saapui takaisin kotiinsa 12. huhtikuuta 1843, mukanaan 250 kirkkoon liittynyttä brittiä.
Vierailtuaan lyhyesti perheensä luona Nauvoossa Snow siirtyi opettajaksi ja kevätkesällä 1844 hän lähti jälleen kerran lähetysmatkalla Ohioon. Ollessaan Cincinnatissa hän kuuli Joseph Smithin saaneen surmansa 27. kesäkuuta 1844 väkivaltaisen kansanjoukon lynkattua hänet. Snow palasi tuota pikaa takaisin Nauvooseen. Syntyneen hajaannuksen aikana Snow päätti pysyä uskollisena kahdentoista apostolin neuvostolle ja Brigham Youngille.
Snow hyväksyi jo Nauvoon vuosina moniavioisuuden periaatteen. Hänellä oli Nauvoosta lähtiessä neljä vaimoa: Charlotte Squires, Mary Adaline Goddard, Sarah Ann Prichard ja Harriet Amelia Squires. Myöhemmin hän otti vielä useita muita vaimoja.
Helmikuussa 1846 Smith siirtyi perheineen jäätyneen Mississippi-joen yli Iowaan. Kolme Snown vaimoista sai lapsen hätämajoituksessa Iowassa, mutta yksikään lapsista ei selvinnyt vaikeissa oloissa. Vuonna 1848 Snow matkusti härkävankkureilla preerian tasankojen yli Kalliovuorille, nykyiseen Utahiin.
Vuonna 1849 Snow kutsuttiin ns. kahdentoista apostolin neuvostoon. Pian apostoliksi kutsumisen jälkeen hänet lähetettiin jälleen kerran lähetystyöhön, tällä kertaa Euroopan mantereelle Italiaan ja Sveitsiin. Hän vieraili myös Maltalla ja lähetti ensimmäiset lähetyssaarnaajat Intiaan. Snow itsekin halusi matkustaa Intiaan, mutta olosuhteet estivät tämän.
Palattuaan Utahiin Snow alkoi järjestää kirkon opetustoimintaa. Hän perusti Polysofisen seuran, jossa opiskeltiin ja keskusteltiin eri tieteenaloista. Tästä seurasta kehittyi myöhemmin Nuorten miesten järjestö. Hän perusti myös Brigham Cityn kaupungin.[2] 1864 Snow lähti lähetystyömatkalle Havaijiin saarille yhdessä Joseph F. Smithin kanssa.
1880-luvulla vastustus kirkko kohtaan kasvoi moniavioisuuden takia. Kirkon omaisuus takavarikoitiin ja kirkon toiminta kiellettiin. Kirkon johtajat, mukaan lukien Snow, joutuivat viettämään vuosia viranomaisia pakoillen, johtaen kirkkoa ikään kuin "maan alta". Vuonna 1885 Snow sai tuomion moniavioisissa liitoissa elämisestä.[2] Hän valitti päätöksestä aina Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen. Tuomio pysyi voimassa, vaikka Snowlle langetettu kolmen vuoden vankeusrangaistus hieman lievenikin.
Vuodesta 1889 vuoteen 1898 Snow toimi kahdentoista apostolin koorumin johtajana. Tuona aikana kirkon asema parani sen luovuttua moniavioisuuden toimeenpanemisesta presidentti Wilford Woodruffin antamalla julistuskirjalla vuonna 1890.
Presidentti Woodruffin kuoltua 2. syyskuuta 1898, ja Lorenzo Snow nousi hänen seuraajakseen 84 vuoden iässä. Lorenzo Snow kutsui lähes välittömästi itselleen neuvonantajat ja järjesti ensimmäisen presidenttikunnan. Tämä oli poikkeuksellista, koska siihen astiset presidentit olivat odottaneet vuosikausia, ennen kuin koorumit järjestettiin uudelleen.
Snown tullessa kirkon profeetaksi MAP-kirkko oli taloudellisesti toivottomassa tilassa. 1880-luvulla säädetyt moniavioisuuden vastaiset lait olivat riistäneet kirkolta sen omaisuuden, ja ylläpitääkseen toimintaansa kirkon oli ollut pakko velkaantua raskaasti. 1800-luvun lopun talouslama oli kurjistanut oloja kaikkialle Yhdysvalloissa, ja kirkon saamat kymmenykset olivat vähentyneet. Yleinen into kymmenysten maksamiseen oli laskenut. Snow ratkaisi kirkon välittömän rahantarpeen laskemalla liikkeelle lyhytaikaisia obligaatioita miljoonan dollarin arvosta. Samalla kirkko alkoi lisääntyvästi muistuttaa kymmenysten maksamisen periaatteesta. Täysien kymmenysten maksaminen tehtiin edellytykseksi temppeliin pääsemiselle ja "korkeimpien siunausten" vastaanottamiselle. Kirkon viimeiset velat maksettiin 1907. Siitä lähtien MAP-kirkko on ollut taloudellisesti omavarainen.lähde?
Presidentti Snow joutui myös kohtaamaan moniavioisuudesta johtuvia ongelmia. Vaikka moniavioisuus oli virallisesti lakkautettu 1890, eivät Yhdysvaltain viranomaiset uskoneet kirkon luopuneen siitä todella. Utahin vankiloissa istui yhä myöhempien aikojen pyhiä, jotka oli tuomittu moniavioisuudesta. Tosiasiassa moniavioisia liittoja solmittiinkin edelleen, ja sellaisiin liittoihin vihityt eivät luopuneet monista vaimoistaan. Kirkko oli jakautunut suhteessa moniavioisuuteen. Ongelma ei ratkennut lopullisesti vielä Snown kaudella.
Kuolema muokkaa
Lorenzo Snow kuoli keuhkokuumeeseen Salt Lake Cityssä 10. lokakuuta 1901. Hänen seuraajakseen nousi Joseph F. Smith.
Lähteet muokkaa
- ↑ Lorenzo Snow valittu. Uuden Suomettaren juttu-tupa, 01.01.1898, nro 8, s. 132. Kansalliskirjasto. Viitattu 01.07.2015.
- ↑ a b c Lorenzo Snow aflidit. Åbo Underrättelser, 25.11.1901, nro 321, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 01.07.2015.
| Edeltäjä: Wilford Woodruff |
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentti 1898–1901 |
Seuraaja: Joseph F. Smith |