Lon Chaney, Sr.

Lon Chaney (1. huhtikuuta 1883 Colorado Springs, Colorado26. elokuuta 1930 Los Angeles, Kalifornia), lempinimeltään ”Tuhansien kasvojen mies”, oli mykkäelokuvien aikainen yhdysvaltalainen näyttelijä sekä ohjaaja ja käsikirjoittaja.

Lon Chaney
Lon Chaney elokuvan The Miracle Man kuvausten aikana vuonna 1919.
Lon Chaney elokuvan The Miracle Man kuvausten aikana vuonna 1919.
Henkilötiedot
Koko nimi Leonidas Frank Chaney
Syntynyt1. huhtikuuta 1883
Yhdysvallat Colorado Springs, Colorado
Kuollut26. elokuuta 1930 (47 vuotta)
Yhdysvallat Los Angeles, Kalifornia
Ammatti näyttelijä
ohjaaja
käsikirjoittaja
Puoliso Cleva Creighton (1905–1914)
Hazel Hastings (1914–1930)
Näyttelijä
Taiteilijanimet The Man of a Thousand Faces
Aktiivisena 1902–1930
Palkinnot

Walk of Fame, Hollywood (1960)

Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie

Hän oli yksi varhaisen elokuvan monipuolisimmista ja elinvoimaisimmista näyttelijöistä. Hänet muistetaan parhaiten piinattujen, usein groteskien ja koeteltujen henkilöhahmojen karakterisoijana sekä rajoja rikkovasta maskeeraustaiteestaan.

Elämä ja uraMuokkaa

Varhaiset vuodet ja uran alku näyttämölläMuokkaa

Lon Chaney syntyi Leonidas Frank Chaney -nimisenä Colorado Springsissä, Coloradossa Frank H. Chaneylle (1852–1927) ja Emma Alice Kennedylle (1855–1914); hänen isänsä oli pääasiassa englantilaista ja osin ranskalaista syntyperää ja James L. Chaneyn (1820–?) ja Caroline Uffnerin (1820–?) poika, ja hänen äitinsä oli taustaltaan irlantilainen Jonathan Ralstin Kennedyn (1825–1900) ja Mary E. Jonesin (1833–?) tytär.

Chaneyn molemmat vanhemmat olivat kuuroja, ja kuurojen vanhempien lapsena Chaneysta kehkeytyi taidokas pantomiimikko. Hän aloitti uransa teatterilavoilla vuonna 1902, ja alkoi kierrellä suosituissa vaudevillen ja teatterin näyttämönumeroissa. Vuonna 1905 hän tapasi ja avioitui 31. toukokuuta laulaja Cleva Creightonin (oikealta nimeltään Frances Cleveland Creighton, 1889–1967) kanssa ja 10. helmikuuta vuonna 1906 heidän ensimmäinen lapsensa ja ainoa poikansa Creighton Tull Chaney (alias Lon Chaney, Jr.) syntyi Oklahoma Cityssä, Oklahomassa. Chaneyt jatkoivat matkustelua, asettuen Kaliforniaan vuonna 1910.

Valitettavasti pariskunnan välille koitui aviollisia ongelmia ja huhtikuussa 1913 Cleva meni Majestic Theateriin Los Angelesin keskustassa, missä Lonilla oli meneillään Kolb and Dill -show ja yritti itsemurhaa elohopeakloridia nielemällä. Itsemurhayritys epäonnistui ja tuhosi hänen laulajan uransa; aiheuttamalla skandaalin ja avioeron se rasitti Chaneyn teatteriuraa ja sai hänet siirtymään elokuvien pariin. Avioero myönnettiin huhtikuussa 1914.

Huippuvuodet mykkäelokuvissaMuokkaa

 
Lon Chaney elokuvassa Suuren oopperan kummitus (1925).

Tuon aikakauden yksityiskohdat ovat hieman epäselviä, mutta vuosien 1912 ja 1917 välillä Chaney työskenteli Universal Studiosin sopimuksen alaisena sivurooleja tai luonnerooleja näytellen. Hänen erinomainen maskeeraustaitonsa toi hänelle lukuisia elokuvarooleja hyvin kilpailuhenkisessä osajakoatmosfäärissä. Tänä aikana Chaney ystävystyi avioliitossa elävään Joe De Grassen ja Ida May Parken ohjaajapariskuntaan, jotka antoivat hänelle merkittäviä rooleja elokuvissaan sekä kannustivat häntä näyttelemään makaabereita hahmoja.

Chaney ystävystyi myös William Dudley Pelleyn kanssa, joka myöhemmin liittyi Silver Legioniin, amerikkalaiseen natsijärjestöön. Pelley kirjoitti kuusitoista käsikirjoitusta Hollywoodissa ollessaan, joista kahdessa Chaney oli päätähtenä. Chaney avioitui myös yhden hänen entisistä Kolb and Dill -show’n aikaisista kollegoista, Hazel Hastings -nimisen kuorotytön kanssa marraskuussa 1914. Hazelista tiedetään kaikkiaan hyvin vähän, lukuun ottamatta sitä että hänen liittonsa Chaneyn kanssa oli hyvin luja. Avioliiton solmimisen jälkeen uusi aviopari sai yhteishuoltajuuden Chaneyn kymmenvuotiaaseen poikaan Creightoniin, joka oli asunut erilaisissa kodeissa ja sisäoppilaitoksissa Chaneyn erottua vuonna 1913.

Vuonna 1917 Chaney oli merkittävä näyttelijä studiollaan, mutta hänen kuukausipalkkansa ei tehnyt kunniaa hänen asemalleen. Chaneyn kysyessä palkankorotusta studion johtokunnan jäsen William Sistrom vastasi hänelle, ”et ansaitsisi koskaan saada sataa dollaria enemmän viikossa”.

 
Lon Chaney esittämässä ”Mr. Wuta”.

Jätettyään studion Chaney rehki vuoden ajan toimiakseen luonnenäyttelijänä. Se ei onnistunut ennen vuotta 1918, jolloin hän esitti merkittävän roolin William S. Hartin elokuvassa Riddle Gawne, jossa Chaneyn kyvyt luonnenäyttelijänä on tunnustettu vilpittömällä tavalla.

Vuonna 1919 Chaney teki läpimurtonsa ”sammakkona” George Loane Tuckerin The Miracle Manissa. Elokuva ei ainoastaan tuonut esille Chaneyn näyttelijäntaitoja, vaan myös hänen mestarillisen maskeeraustaitonsa. Kriitikoiden kehut ja yli kahden miljoonan dollarin brutto tekivät Chaneysta Yhdysvaltain johtavan luonnenäyttelijän.

Chaney muistetaan pääasiassa mykkien kauhuelokuvien, kuten Notre Damen kellonsoittajan (1923) ja varsinkin Suuren oopperan kummituksen (1925), uranuurtajana. Hän sai kykynsä muuntaa itsensä itsekehiteltyjen maskeeraustekniikoiden käyttönsä ansiosta lempinimen ”Tuhansien kasvojen mies”. Vuonna 1925 Movie-lehdessä julkaistussa omaelämäkerrallisessa artikkelissa hän loi harvinaislaatuisen vilkaisun elämäänsä sanoessaan ”äärimmilleen karakterisoinnin” olevan hänen erikoiskykynsä.

Hän toi maskeeraustaitojaan esille myös sovinnaisemmissa rikos- ja seikkailuelokuvissa, kuten Yhteiskunnan vihollisessa, jossa hän näytteli amputoitua gangsteria. Hän esiintyi kaikkiaan kymmenessä ohjaaja Tod Browningin ohjaamassa elokuvassa, näytellen usein valepukuisia ja/tai silvottuja henkilöitä, mukaan lukien karnevaalien veitsienheittelijä Alonzo Kädetöntä elokuvassa Kädetön Alfonso (1927) Joan Crawfordin kanssa. Vuonna 1927 Chaney näytteli yhdessä Conrad Nagelin, Marceline Dayn, Henry B. Walthallin ja Polly Moranin kanssa nyttemmin hävinneessä Tod Browningin ohjaamassa kauhuelokuvaklassikossa Laukaus yössä, joka on mahdollisesti kaikkien aikojen tunnetuin kadonnut elokuva. Hänen viimeinen elokuvansa oli äänitetty uusintaversio mykän elokuvan aikaisesta klassikosta The Unholy Tree (1930), joka on samalla hänen ainoa äänielokuvansa, jossa hän pääsi hyödyntämään monipuolista ääntään. Chaney allekirjoitti julkilausuman, jossa vakuutettiin että hänen viisi elokuvan keskeisintä äänirooliaan (vatsastapuhuja, iäkäs nainen, papukaija, mykkä ja tyttö) olivat todellakin hänen omiaan.

Vaikka Chaneyn Quasimodon, Notre Damen kellonsoittajan, ja Erikin, ”Pariisin Oopperatalon kummituksen”, roolit ovat elokuvan historian kaksi kaikkein groteskeinta, nämä hahmot luotiin herättämään sympatioita ja sääliä katsojien keskuudessa, eivät pelottelemaan ja aiheuttamalla vastenmielisyyttä hahmojen hirviömäisillä piirteillä ja olivat ainoastaan kohtalonsa uhreja.

”Halusin muistuttaa ihmisiä siitä, että kaikkein alhaisimmilla ihmisolennoilla saattaa olla kyky äärimmäiseen uhrautuvaisuuteen”, Chaney kirjoitti Movie-lehdessä. ”Kääpiökasvuisella, muodottomalla kerjäläisellä saattaa olla mitä jaloimpia ihanteita. Suurin osa elokuvarooleistani, sitten Kellonsoittajan, sellaiset kuten Oopperan kummitus, Hän joka saa korvapuustit, The Unholy Tree jne. ovat välittäneet edelleen teemaa uhrautuvaisuudesta tai pidättäytymisestä. Tällaisia tarinoita tahdon tehdä.”

 
Lon Chaney oopperan kummituksena.

”Hän toi näyttelemällä esille jotakin meidän psyykeistämme. Hän jollakin tavoin tunkeutui kehoissamme olevien varjojen sisään, hän kykeni paljastamaan jotakin salaisista peloistamme ja asettamaan ne valkokankaalle kaikkien nähtäväksi,” kirjailija Ray Bradbury kerran väitti. ”Lon Chaneyn tarina on onnettomien rakkauksien tarinaa. Hän nostaa osan sinusta esille, koska pelkäät ettei sinua rakasteta, pelkäät ettei sinua koskaan tulla rakastamaankaan, pelkäät, että jokin sinussa on niin groteskia, että koko maailma ei halua tietää siitä.”

Chaneyn vaikutukset ovat ulottuneet kauas kauhugenren ja teatterimaskeerauksen tuolle puolen. Hän oli myös hyvin lahjakas tanssija, laulaja ja koomikko. Itse asiassa monet eivät tiedä Chaneyn olleen yllättynyt monipuolisesta baritoniäänialastaan ja terävistä kyvyistään koomikkona.

Chaney ja hänen toinen vaimonsa Hazel viettivät pidättyväistä yksityiselämää kaukana Hollywoodin sosiaalisen näyttämön ulkopuolella. Chaney teki pienimuotoisia myynninedistystöitä elokuvilleen ja MGM-studiolle, päättäväisesti mystistä julkisuuskuvaansa hoitaen.

Elokuvauransa viitenä viimeisenä vuonna (1925–1930) Chaney työskenteli yksinomaan MGM:n sopimuksen alaisena, tehden joitakin ikimuistoisimmista esiintymisistään. Hänen esiintymisensä päättäväisenä ja voimakastahtoisen merijalkaväen harjaannusopettajana elokuvassa Idässä palaa (1926), joka on yksi hänen omista suosikkielokuvistaan sai hänelle tunnustuksen Yhdysvaltain merijalkaväeltä, mikä teki hänestä heidän ensimmäisen kunniajäsenensä elokuvateollisuudessa.

KuolemaMuokkaa

Talvella 1929 kuvatun elokuvan Chicagon pikajuna n:o 2329 aikana Chaney sairastui keuhkokuumeeseen. Vuoden 1929 lopulla häneltä diagnosoitiin keuhkoputken syöpä. Raivokkaasta lääkehoidosta huolimatta hänen tilansa huononi ja kun The Unholy Treen julkaisemisesta oli kulunut seitsemän viikkoa, 47-vuotias Lon Chaney kuoli kurkkuverenvuotoon 26. elokuuta vuonna 1930 Los Angelesissa, Kaliforniassa. Hänen kuolemansa mursi syvästi hänen perheensä, elokuvateollisuuden sekä ihailijat. Yhdysvaltain merijalkaväki lähetti kappalaisen ja kunniavartioston hänen hautajaisiinsa. Hänet haudattiin Glendalen Forest Lawn Memorial Parkin hautausmaalle hänen isänsä hautaholvin viereen. Myös hänen vaimonsa Hazel haudattiin sinne hänen kuoltuaan vuonna 1933. Chaneyn hautaholvi jätettiin tuntemattomista syistä nimettömäksi.

PerintöMuokkaa

Vuonna 1957 James Cagney kirjoitti Chaneysta elämäkertakirjan nimeltä Man of a Thousand Faces. Vaikka kirjan juoni oli suurimmaksi osaksi fiktiivinen, elokuva teki kunniaa Chaneyn uralle ja auttoi hänen kuolemanjälkeisen maineensa edistämisessä. Elinaikanaan Chaney oli kerskaillut olevansa liian vaikea pala hänen elämäänsä kuvaaville elämäkertureille ja sanonut että ”Lon Chaneyta ei ole olemassa elokuvien ulkopuolella”. Tämä oli se säe, jolla hän piti esiintymistensä ja maskeerauksensa mystistä mainetta yllä.

Lon Chaney on saanut 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, Hollywoodiin osoitteeseen 7046 Hollywood Boulevard. Vuonna 1994 hän sai kunnianosoituksekseen karikatyristi Al Hirschfeldin hänestä tekemän pilakuvan, joka julkaistiin Yhdysvaltain postimerkissä.

Colorado Springsin teatteri Civil Auditoriumissa on nimetty hänen mukaansa.

Chaney rakensi vaikuttavan kivimökin Eastern Sierra Nevada Mountaisin syrjäiseen erämaahan lähellä Big Pineaa, Kaliforniaa, piilopaikaksi. Mökki (jonka on suunnitellut arkkitehti Paul Williams) on siellä edelleen, ja se on nykyään Inyo National Forest Servicen suojeluksessa.

Chaneyn poika, Lon Chaney, Jr. on myös tullut tunnetuksi kauhuelokuvarooleistaan, varsinkin Ihmissudessa. Chaneyt ovat esiintyneet Yhdysvaltain postimerkissä nimihahmoinaan, Oopperan kummituksena ja Susimiehenä, ja tätä kokoelmaa on täydennetty Bela Lugosilla Draculana, Boris Karloffilla Frankensteinin hirviönä sekä Muumiolla.

Hänet on poikineen mainittu Warren Zevonin laulussa ”Werevolves of London”.

Monet Chaneyn kollegoista pitivät häntä hyvin korkeassa arvossa ja hän antoi usein neuvoja ja apua uransa alkuvaiheessa oleville. Hän oli myös suuresti kunnioitettu niiden elokuvan- ja studiotyöntekijöiden keskuudessa, joiden parissa hän työskenteli.

Hazel lahjoitti Chaneyn kuoleman jälkeen hänen kuuluisan maskeerauslaatikkonsa Los Angeles County Museum of Artiin, missä se asetettiin julkisesti näytteille. Maskeeraustaiteilija ja Chaney-elämäkertoja Michael Blake pitää hänen maskeerauslaatikkoaan elokuvaehostustaiteen Graalin maljana.

FilmografiaMuokkaa

Vuosi Alkuperäinen nimi Suomenkielinen nimi Huomioita
1912 The Honor of the Family ei mainittu
1913 The Ways of Fate
1913 Suspense
1913 Shon the Piper
1913 The Blood Red Tape of Charity
1913 The Restless Spirit ei mainittu
1913 Poor Jake's Demise
1913 The Sea Urchin
1913 The Trap
1913 Almost an Actress
1913 An Elephant on His Hands
1913 Back to Life
1913 Red Margaret, Moonshiner
1913 Bloodhounds of the North
1914 The Lie
1914 The Honor of the Mounted
1914 Remember Mary Magdelen
1914 Discord and Harmony
1914 The Menace to Carlotta
1914 The Embezzler
1914 The Lamb, the Woman, the Wolf
1914 The End of the Feud
1914 The Tragedy of Whispering Creek
1914 The Unlawful Trade
1914 Heartstrings
1914 The Forbidden Room
1914 The Old Cobbler
1914 The Hopes of Blind Alley
1914 A Ranch Romance
1914 Her Grave Mistake
1914 By the Sun's Rays
1914 The Oubliette
1914 A Miner's Romance
1914 Her Bounty
1914 The Higher Law
1914 Richelieu
1914 The Pipes of Pan
1914 Virtue Its Own Reward
1914 Her Life Story
1914 Lights and Shadows
1914 The Lion, the Lamb, and the Man
1914 A Night of Thrills
1914 Her Escape
1915 The Sin of Olga Brandt
1915 Star of the Sea
1915 The Small Town Girl
1915 The Measure of a Man
1915 The Threads of Fate
1915 When the Gods Played a Badger Game
1915 Such is Life
1915 Where the Forest Ends
1915 Outside the Gates
1915 All for Peggy
1915 The Desert Breed
1915 Maid of the Mist
1915 The Grind
1915 The Girl of the Night
1915 The Stool Pigeon
1915 For Cash
1915 An Idyll of the Hills
1915 The Stronger Mind
1915 The Oyster Dredger
1915 Steady Company
1915 The Violin Maker
1915 The Trust
1915 Bound on the Wheel
1915 Mountain Justice
1915 Quits
1915 The Chimney's Secret
1915 The Pine's Revenge
1915 The Fascination of the Fleur de Lis
1915 Alas and Alack
1915 A Mother's Atonement
1915 Lon of Lone Mountain
1915 The Millionaire Paupers
1915 Under a Shadow
1915 Father and the Boys
1915 Stronger Than Death
1916 Dolly's Scoop
1916 The Grip of Jealousy
1916 Tangled Hearts
1916 The Gilded Spider
1916 Bobbie of the Ballet
1916 The Grasp of Greed
1916 The Mark of Cain
1916 If My Country Should Call
1916 Felix on the Job
1916 The Place Beyond the Winds
1916 Accusing Evidence
1916 The Price of Silence
1917 The Piper's Price
1917 Hell Morgan's Girl
1917 The Mask of Love
1917 The Girl in the Checkered Coat
1917 The Flashlight
1917 A Doll's House
1917 Fires of Rebellion
1917 The Rescue
1917 Pay Me
1917 Triumph
1917 The Empty Gun
1917 Anything Once
1917 The Scarlet Car
1918 The Grand Passion
1918 Broadway Love
1918 The Kaiser, the Beast of Berlin
1918 Fast Company
1918 A Broadway Scandal
1918 Riddle Gawne
1918 That Devil Bateese
1918 The Talk of the Town
1918 Danger—Go Slow
1919 The Wicked Darling
1919 The False Faces
1919 A Man's Country Pahanhengen lapset
1919 Paid in Advance
1919 The Miracle Man
1919 When Bearcat Went Dry
1919 Victory
1920 Daredevil Jack
1920 Treasure Island Aarresaari
1920 The Gift Supreme
1920 Nomads of the North Pohjolan samoilijat
1920 The Penalty Yhteiskunnan vihollinen
1921 Outside the Law
1921 For Those We Love
1921 Bits of Life
1921 The Ace of Hearts
1922 The Trap Loukku
1922 Voices of the City
1922 Flesh and Blood
1922 The Light in the Dark
1922 Oliver Twist Oliver Twist
1922 Shadows
1922 Quincy Adams Sawyer Paholaisen putouksen pyörteissä
1922 A Blind Bargain
1923 All the Brothers Were Valiant He olivat kaikki urhoollisia miehiä
1923 While Paris Sleeps
1923 The Shock
1923 The Hunchback of Notre Dame Notre Damen kellosoittaja
1924 The Next Corner Jaloa rakkautta
1924 He Who Gets Slapped Hän joka saa korvapuustin
1925 The Monster Kummitustalon salaisuus
1925 The Unholy Three Kolme paholaista
1925 The Phantom of the Opera Suuren oopperan kummitus
1925 The Tower of Lies Portugallian keisari
1926 The Blackbird Musta lintu
1926 The Road to Mandalay Singaporen opiumipesä
1926 Tell It to the Marines Idässä palaa
1927 Mr. Wu Mr. Wu
1927 The Unknown Kädetön Alfonso
1927 Mockery Luokkasota
1927 London After Midnight Laukaus yössä
1928 The Big City
1928 Laugh, Clown, Laugh Naura pajazzo
1928 While the City Sleeps Rikoksen pyörteissä
1928 West of Zanzibar
1929 Where East is East Kaukaisessa idässä
1929 Thunder Chicagon pikajuna n:o 2329
1930 The Unholy Three

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lon Chaney, Sr..