Lohkokunta

historiallinen maanmittauskäsite

Lohkokunta on jakokuntaa laajempi yhteen jakotoimitukseen osallistuvien tilojen ja tilusten muodostama kokonaisuus.[1] Siihen kuuluu yhteinen metsämaa ja se voi käsittää yhden tai useamman kylän alueen. Lohkokunnan isojako suoritettiin tavallisesti niin, että ensiksi jaettiin kunkin kylän pellot ja niityt ja sen jälkeen jaettiin erikseen koko lohkokunnan yhteinen metsämaa.[2]

Lohkokunta saattoi muodostua myös yhdestä kylästä ja yksinäistalosta. Suomen itä- ja pohjoisosissa ei käytetty sarkajakoa eikä kylillä yleensä ollut oikeudellisesti määriteltyjä rajoja metsäalueilla. Suomen näissä osissa metsää saattoi käyttää yhteisalueenaan koko pitäjän tai useammankin pitäjän kylät. Isojakoa varten tällaiset suuret lohkokunnat voitiin jakaa pienemmiksi kokonaisuuksiksi noudattamalla kylien välisiä sovintorajoja.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Nykysuomen sanakirja. Hakusana lohkokunta. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1951–1961.
  2. Spectrum, WSOY 1976–1983, osa 15, sivu 283.
  3. Uusi tietosanakirja. Osa 12, palsta 849, hakusana lohkokunta. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1963.