Wikipedia

Lokroi Epizefyrioi

antiikin kreikkalainen kaupunkivaltio
(Ohjattu sivulta Locri)

Lokroi Epizefyrioi (m.kreik. Λοκροί Ἐπιζεφύριοι, lat. Locri Epizephyrii), usein vain Lokroi (Λοκροί, lat. Locri), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisen Italian alueella.[1][2][3] Se sijaitsi nykyisen Locrin kunnan alueella heti nykyisen Locrin kaupungin lounaispuolella.[4]

Lokroi Epizefyrioi
Λοκροί Ἐπιζεφύριοι
Lokroin arkeologista aluetta, taustalla teatterin rauniot.
Lokroin arkeologista aluetta, taustalla teatterin rauniot.
Sijainti

Lokroi Epizefyrioi
Koordinaatit 38°12′27″N, 16°14′12″E
Valtio Italia
Paikkakunta Locri, Reggio di Calabria, Calabria
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 600-luku eaa.–700-luku jaa.
Huippukausi n. 500–400-luvut eaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Suur-Kreikka
Aiheesta muualla

Lokroi Epizefyrioi Commonsissa

Lokroi oli yksi Suur-Kreikan merkittävimpiä kreikkalaisia siirtokuntia. Se kukoisti erityisesti 500- ja 400-luvuilla eaa. Kaupunki päätyi Rooman vallan alle 200-luvulla eaa. ja kehittyi ajan kuluessa tavalliseksi roomalaiskaupungiksi.[2][3]

Maantiede muokkaa

Lokroi sijaitsi Apenniinien niemimaan ”saappaankärjen” eli myöhemmän Bruttiumin niemimaan kaakkoisrannikolla lähellä niemimaan eteläkärkeä.[3] Se sijaitsi noin kaksi kilometriä luoteeseen nykyisestä Locrista, noin 6,5 kilometriä etelään nykyisestä Geracesta ja linnuntietä noin 55 kilometriä itään Rhegionin kaupungista ja nykyisestä Reggio di Calabriasta. Kaupungin keskus sijaitsi Fiume di Sant’Ilario -nimellä nykyisin tunnetun joen koillisrannalla, missä nykyisin sijaitsevat kylät Mandorleto ja Moschetta. Kaupunki on kattanut noin 3 × 1,5 kilometrin kokoisen alueen, ja se ulottui merenrannalta länteen Apenniinien ensimmäisille kukkuloille, jotka tunnettiin antiikin aikana mahdollisesti nimellä Esopis.[3]

Lokroin kaupunkivaltion alue oli kaupungin kukoistuskaudella suhteellisen suurikokoinen suurkreikkalaiseksi kaupungiksi. Sen rajana luoteispuolella sijainneen Rhegionin suunnalla oli Haleks- eli Alike-joki, kun taas pohjoispuolisen Kaulonian puolella rajana toimi todennäköisesti Sagras-joki (nyk. Alaro). Liviuksen mainitsema Buthrotos-joki (nyk. Novito) sijaitsi kaupungin pohjoispuolella noin kymmenen kilometrin päässä. Lokroin alaisuuteen kuului ainakin kolme muuta alueen polista, Hipponion, Medma ja Metauros. Thukydides mainitsee myös Itonen ja Melain kuuluneen Lokroin alueeseen, mutta niistä ei tiedetä tämän lisäksi paljoakaan.[3][5]

Historia muokkaa

Arkaainen kausi muokkaa

Lokroin perustivat Lokriista tulleet asuttajat 600-luvun alussa eaa. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, tulivatko siirtokuntalaiset itäisestä eli Opuntian Lokriista vai läntisestä eli Ozolian Lokriista. Strabonin mukaan kyseessä olisivat olleet Ozolian lokrit, joiden johtajana toimi Euanthes, kun taas Eforoksen mukaan kyseessä olivat Opuntian lokrit. Viimeksi mainittu näkemys oli kuitenkin antiikin aikana vallitseva, ja esiintyy Pausaniaalla sekä lukuisilla runoilijoilla ja roomalaisilla kirjailijoilla, mistä voidaan päätellä, että se oli mahdollisesti myös lokroilaisten oma näkemys alkuperästään. Kaupunkia kutsuttiin Lokroi Epizefyrioiksi erotuksena emämaasta.[2][3][6] Lokroin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Lokros (Λοκρός, mon. Lokroi, Λοκροί), myöhemmin latinaksi Locrensis.[3]

 
Lokroilainen oinokhoe, jossa eroottinen kuva-aihe. Altes Museum, Berliini.

Lokroilaisten itsensä mukaan kaupungin perustivat karanneet orjat, jotka olivat vieneet mukanaan naispuoliset omistajansa, joiden kanssa heillä oli ollut laiton suhde. Tämä kertomus esiintyy myös Aristoteleella sekä Dionysios Periegeteellä.[7][8] Pausanias kertoo kuitenkin, että spartalaiset olisivat lähettäneet siirtokunnan Lokroihin samaan aikaan kuin Krotoniin. Kummassakin tapauksessa kyse oli mitä ilmeisimmin kuitenkin siitä, että spartalaiset lähettivät näihin kaupunkeihin lisää asuttajia, sillä Spartaa ei pidetä kummankaan kaupungin perustajana.[3][9]

Lokroin tarkkaa peristamisvuotta ei tunneta. Strabon katsoi sen olleen perustettu pian Krotonin perustamisen vuonna 710 eaa. jälkeen, kun taas Hieronymos sijoitti sen vuoteen 683 eaa. ja Eusebios vuoteen 673 eaa. Aristoteleen mukaan asuttajat saivat alueen haltuunsa petoksella sitä aiemmin asuttaneilta ei-kreikkalaisilta oinotrialaisilta. Strabonin mukaan siirtokuntalaiset asettuivat ensin Zefyrionin niemelle noin 24 kilometriä pohjoisemmaksi ja siirtyivät sieltä kaupungin myöhemmälle paikalle. Tämä selittäisi kaupungin lisänimen Epizefyrioi.[3][7]

Suur-Kreikan muiden kaupunkien tavoin myös Lokroin varhaisesta historiasta tiedetään vain vähän. Zaleukoksen tiedetään säätäneen kaupungille lait, joiden sanottiin olleen varhaisimmat kreikkalaisen kaupunkivaltion ylös kirjoitetut lait. Ne ajoitetaan yleensä noin vuoteen 660 eaa. Lait olivat kuuluisat ja käytössä pitkään, ja kaupunkia pidettiin hyvän hallinnon esimerkkinä vielä Pindaroksen ja Demostheneen aikana. Lokroilaiset olivat tunnettuja myös siitä, että pitäytyivät lakeihin ja vastustivat kaikkia niihin tehtyjä muutoksia. Valtiomuodon mukaan Lokroi oli aristokratia, jota hallitsi valittujen sukujen joukko, joita kutsuttiin ”sadaksi taloksi”. Näiden katsottiin olleen alkuperäisten asuttajien jälkeläisiä, ja yhteensopivasti kaupungin perustamislegendan kanssa näihin sukuihin kuuluminen laskettiin äidin puolelta.[3][7][10]

 
Lokroin raunioita Centocameren alueelta.

Seuraava tunnettu tapahtuma kaupungin historiassa on Sagras-joella käyty taistelu, jossa 10 000 lokroilaisen ja rhegionlaisen kerrotaan saaneen täydellisen voiton 130 000 krotonilaisen armeijasta. Sagraksen taistelusta tuli luonteensa vuoksi suorastaan sanonta, ja siitä kerrottiin paljon liioiteltuja selontekoja. Taistelun tarkkaa ajoitusta ei kuitenkaan tiedetä; joidenkin mukaan se tapahtui jo noin 560 eaa. ja joidenkin mukaan vasta Sybariin tuhon vuonna 510 eaa. jälkeen.[2][3]

Lokroilaisten armeijan pieni koko mainitussa taistelussa antaisi ymmärtää, ettei kaupunki ollut vielä tuolloin erityisen suuri, ainakaan verrattuna Krotoniin ja Sybariihin. Kaupunki vaikuttaa antiikin aikaisten kuvausten perusteella kuitenkin kukoistaneen suuresti 500-luvun eaa. lopulla ja 400-luvun eaa. alkupuolella, ja se ilmeisesti perusti suunnilleen samoihin aikoihin Hipponionin ja Medman omiksi siirtokunnikseen niemimaan vastakkaiselle eli Tyrrhenanmeren puolelle.[3]

Lokroista olivat kotoisin runoilijat Ksenokritos, Erasippos ja Theano. Myös pythagoralaiset vaikuttivat Lokroissa ja monet Pythagoraan oppilaat olivat kotoisin kaupungista, mukaan lukien Timaios ja Ekhekrates sekä Akrion, jolta Platonin sanottiin saaneen pythagoralaiset vaikutteensa. Kaupunkilaiset kieltäytyivät kuitenkin tekemästä koulukunnan ajamia poliittisia uudistuksia.[3][11] Muita tunnettuja lokroilaisia olivat Eunomos, joka tunnettiin kitharan soittajana, sekä urheilija Euthymos, joka sai useita voittoja Olympian kisoissa.[3][12]

Klassinen kausi muokkaa

 
Lokroin lyömä raha, n. 375 eaa. Kuvituksessa Zeus ja istuva Eirene (Rauha).
 
Lokroin lyömä stateeri, n. 350–275 eaa. Kuvituksessa Pegasos ja Athene.

Lokroi piti, sijaintinsa kannalta luontevasti, läheistä yhteyttä Sisilian kreikkalaiskaupunkeihin ja erityisesti Syrakusaan. Toisaalta kaupunki oli toistuvasti riidoissa naapurinsa Rhegionin kanssa. Anaksilaksen toimiessa Rhegionin tyrannina Lokroita uhattiin täydellisellä tuholla, ja sen pelasti ainoastaan Syrakusan väliintulo sen tyrannin Hieronin johdolla.[3]

Myös Ateenan Sisilian sotaretken aikaan peloponnesolaissodassa vuosina 415–413 eaa. Lokroi oli liitossa ateenalaisten sotaretken pääkohteen Syrakusan kanssa ja vihollisuuksissa Rhegionin kanssa. Lokroi oli myös jonkin aikaa sodassa Lakheen johtamien ateenalaisten kanssa, ja vaikka tämä päättyikin pian rauhaan, lokroilaiset kielsivät ateenalaisten laivojen ankkuroimisen rannikolleen. Peloponnesolaissodan myöhemmässä vaiheessa Lokroi oli harvoja Suur-Kreikan kaupungeista, joka lähetti laivoja Spartan avuksi.[3][13] Syrakusan ja Spartan lisäksi Lokroin liittolaisiin kuului Taras.[2]

Dionysioksen toimiessa Syrakusan tyrannina kaupunkien suhteet tulivat entistä läheisemmiksi henkilökohtaisen liiton kautta, sillä Dionysios nai Lokroin johtohenkilöihin kuuluneen Ksenetoksen tyttären Doriin. Dionysios hyödynsi liittoa sotiessaan Rhegionia ja muita Suur-Kreikan kaupunkeja vastaan. Vastapalvelukseksi lokroilaiset saivat Kaulonian alueen Syrakusan tuhottua kaupungin vuonna 389 eaa., sekä Hipponionin vuonna 388 eaa. ja myöhemmin myös osan Skylletionin alueesta. Karthagolaiset kuitenkin veivät Hipponionin vuonna 379 eaa.[14]

Lokroin ja Syrakusan välit jatkuivat läheisinä myös nuoremman Dioysioksen kaudella, mikä kuitenkin tuotti kaupungille onnettomuuden. Jouduttuaan maanpakoon Syrakusasta vuonna 356 eaa. Dionysios vetäytyi Lokroihin ja asettui tyranniksi. Hänen hallintonsa kuvataan huonoksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Kuuden vuoden päästä lokroilaiset käyttivät hyväkseen hänen poissaoloaan ja kaappasivat vallan, ja kostivat Dionysioksen vaimolle ja tyttärille.[3][15]

Lokroilaisten sanottiin kärsineen tyrannin vallasta paljon. Ongelmia aiheutti myös samaan aikaan lisääntynyt seudun ei-kreikkalaisen bruttiumlaisten heimon uhka. Lokroi ei vaikuta koskaan joutuneen barbaarien käsiin, mutta sen kukoistuskausi alkoi olla ohi.[3]

Hellenistinen ja roomalainen kausi muokkaa

 
Lokroilainen sarkofagi, n. 225–200 eaa.
 
Pienen temppelin päätykolmio.

Seuraavan kerran Lokroi esiintyy antiikin lähteissä vasta Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen Roomaa vastaan käymän sodan aikana. Sodassa Lokroi vaihtoi puolta useaan otteeseen. Alun perin Lokroi, samoin kuin Rhegion ja monet muut Suur-Kreikan kaupungit, oli asettunut Rooman suojeluun, ja Lokroissa oli jopa roomalainen varuskunta. Pyrrhoksen joukkojen lähestyessä lokroilaiset häätivät varuskunnan ja julistivat olevansa Pyrrhoksen puolella. Pyrrhoksen poistuttua sotimaan Sisilian puolelle tämän kaupunkiin jättämän varuskunnan käytös sai kuitenkin lokroilaiset ajamaan vuorostaan epeiroslaiset pois. Pyrrhos rankaisi lokroilaisia palattuaan ja ryösti kostoksi kaupungin tärkeimmän pyhäkön, Persefoneionin eli Persefonelle omistetun temppelin. Kerrotaan, että tästä jumalattomuudesta olisi puhjennut ankara myrsky, joka pakotti Pyrrhoksen palauttamaan aarteet.[2][3][16]

Pyrrhoksen poistuttua lokroilaiset alistuivat jälleen Rooman valtaan. Tätä kesti toiseen puunilaissotaan, jolloin kaupunki liittyi Karthagon puolelle Cannaen taistelun vuonna 216 eaa. jälkeen. Kaupunkiin tuli nyt karthagolainen varuskunta. Roomalaiset piirittivät Lokroin konsuli Crispinuksen johdolla, mutta tästä jouduttiin luopumaan vuonna 208 eaa. Scipio sai vallattua kaupungin roomalaisille vasta vuonna 205 eaa. Scipio luovutti kaupungin ja sen varuskunnan legaattinsa Q. Pleminiuksen johtoon. Tämä hallitsi kuitenkin niin julmasti, että kaupunkilaiset alkoivat kapinoida. Scipio asettui palattuaan Pleminiuksen puolelle, ja julma hallinto jatkui niin, että lokroilaiset joutuivat lopulta vetoamaan Rooman senaattiin. Scipion ystävien vastustuksesta huolimatta senaatti asettui lokroilaisten puolelle, tuomitsi Pleminiuksen ja palautti Lokroihin kaupungin omat lait. Nyt Pleminius ryösti vuorollaan Persefonen temppelin, mutta senaatti määräsi teon sovitettavaksi.[2][3][17]

Roomalaisella kaudella Lokroin merkitys väheni. Polybios mainitsee sen vielä merkittävänä kaupunkina 100-luvulla eaa. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. kaupunki oli Ciceron suojeluksessa, mutta tämän kytköksen syytä ei tunneta. Kaupunki oli olemassa vielä Strabonin aikana ajanlaskun alun tienoilla, ja sen mainitsevat myös Plinius ja Ptolemaios.[18] Vielä Prokopios vaikuttaa viittaavan sen olemassaoloon 500-luvulla jaa. Kaupunki lakkasi olemasta 700- tai 800-luvulla jaa. saraseenien hyökkäysten seurauksena.[2][3]

Keskiajalla paikan nimi ja kaupungin sijainti unohtuivat, mutta se oli paikallistettu viimeistään 1800-luvulle tultaessa.[3]

Rakennukset ja löydökset muokkaa

 
Lokroin arkeologista aluetta.
 
Teatterin rauniot.
 
Marasàn temppelin rauniot.

Lokroin akropolista tai satamaa ei ole paikannettu.[2] Linnoituskukkuloita oli Liviuksen maininnan perusteella kaksi. Ne sijaitsivat lähellä toisiaan, ja niiden välissä kulki jokirotko. Satama sijaitsi mahdollisesti Fiume di Sant’Ilario -joen suussa eli nykyisen Marina di Sant'Ilarion kylän kohdalla.[3] Kaupunki oli ympäröity muureilla, joiden viimeinen vaihe oli peräisin 300- tai 200-luvulta eaa. Kaupunginmuuri ympäröi laajan alueen, jonka sisäpuoli ei ollut kokonaan rakennettu täyteen. Muuri oli varustettu suorakulmaisilla ja pyöreillä torneilla, ja siitä on löydetty joitakin osia. Nykyisin Centocameren nimellä tunnettu alue oli rakennettu ruutuasemakaavaan, ja alueella oli vesijohdot. Toinen asuinkortteleiden alue on löydetty nykyisin nimellä Caruso tunnetulta alueelta.[2]

Kaupungin teatteri on löydetty kukkulanrinteestä kaupungin länsiosasta. Se on ajoitettu 300-luvulle eaa. Teatterin läheltä nykyisestä Casa Marafiotista on löydetty doorilaista tyyliä edustaneen temppelin jäänteet. Se saattoi olla omistettu Olympoksen Zeukselle.[2]

Abbadessan ja Mannellan kukuloiden välisestä laaksosta on löydetty todennäköinen pyhäkköalue, josta on löydetty aarrekammiorakennuksen jäänteet sekä votiivilahjasäilö. Paikka oletetaan antiikin lähteissä mainituksi Persefoneioniksi eli Persefonen pyhäköksi, joka kukoisti erityisesti 500- ja 400-luvuilla eaa. Itse Persefonen temppelin jäänteitä ei kuitenkaan ole löydetty, mutta se on saattanut sijaita Mannellan kukkulalla.[2]

Marasàn läheltä on löydetty temppeli, jonka jumaluutta ei tunneta. Temppelissä on ollut kolme rakennusvaihetta: Ensimmäisessä vaiheessa 600-luvulla eaa. se koostui pitkästä naoksesta eli cellasta. 500-luvulla eaa. siihen lisättiin peristasis-pylväikkö, joka oli todennäköisesti heksastyyli. 400-luvun eaa. lopulla temppeli korvattiin joonialaista tyyliä edustaneella suuremmalla temppelillä, jonka koko oli noin 19 × 45 metriä ja jossa oli 6 × 17 pylvästä. Siinä oli naos, pronaos ja opisthodomos. Temppelin marmorikoristelusta on säilynyt jäänteitä.[2]

Kaupungin koillispuolelta Luciferon alueelta on löydetty nekropolis eli hautausmaa, jonka haudat ovat pääosin 500- ja 400-luvuilta eaa., ja Manacin alueelta vanhempi 600–500-lukujen eaa. hautausmaa. Myös myöhempiä roomalaisia hautoja on löydetty.[2]

Arkeologisen alueen yhteydessä on museorakennus, jossa on alueelta tehtyjä esinelöytöjä.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”59 Lokroi”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”LOKROI EPIZEPHYRIOI Reggio Calabria, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Smith, William: ”Locri”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Lokroi Epizephyrioi Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
  5. ↑ Livius: Rooman synty 29.7; Thukydides: Peloponnesolaissota 5.5.
  6. ↑ Strabon: Geografia 6; Pausanias: Kreikan kuvaus 3.19.12; Vergilius: Aeneis 3.399.
  7. ↑ a b c Aristoteles: Politiikka 12.5–6, 12.10–12.
  8. ↑ Dionysios Periegetes 365–367.
  9. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 3.3.1.
  10. ↑ Pindaros: Olympia 10.17; Strabon: Geografia 6; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.20–21.
  11. ↑ Porfyrios: Pythagoraan elämä 56; Iamblikhos: Pythagoraan elämä 267.
  12. ↑ Strabon: Geografia 6; Pausanias: Kreikan kuvaus 6.6.
  13. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 3.99, 3.115, 4.1, 4.24, 5.5, 6.44, 7.1, 8.91; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.54, 13.3.
  14. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.44, 14.100, 14.106–107, 15.24.
  15. ↑ Strabon: Geografia 6; Aristoteles: Politiikka 5.7.
  16. ↑ Appianos: Samnilaissodat 3.12; Livius: Rooman synty 29.18; Valerius Maximus 1.1.
  17. ↑ Livius: Rooman synty 22.61, 23.30, 24.1, 29.8. 29.16–22; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 27.4.
  18. ↑ Strabon: Geografia 6; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.5; Ptolemaios 3.1.10.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lokroi_Epizefyrioi&oldid=22042056”