Lisun kieli
Lisun kieli[1] (ꓡꓲ-ꓢꓴ) on Kiinassa, Myanmarissa ja Thaimaassa asuvien lisujen[2] puhuma sinotiibetiläinen kieli.
| Lisu | |
|---|---|
| Oma nimi | ꓡꓲ-ꓢꓴ |
| Tiedot | |
| Alue | Yunnan, Kiina; pohjos-Myanmar; Arunachal Pradesh, Intia; Thaimaa |
| Puhujia | 940 000 |
| Kirjaimisto | Fraserin aakkoset |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | sinotiibetiläiset kielet |
| Kieliryhmä |
tiibetiläis-burmalaiset kielet lolo-burmalaiset kielet |
| ISO 639-3 | lis |
Kielen puhujia on noin miljoona. Heistä yli 650 000 asuu Kiinassa Yunnanin koillisosassa ja Sichuanin lounaisosassa, lähes 300 000 Myanmarin koillisosassa, 35 000 Pohjois-Thaimaassa, tuhat Koillis-Intiassa ja muutama sata Laosissa.[3]
Lisu kuuluu sinotiibetiläisten kielten tiibetiläis-burmalaisen haaran lolo-burmalaiseen ryhmään.[1] Se jakautuu kolmeen päämurteeseen. Lähimmät sukukielet ovat lipho ja lolopho.[3]
Kieltä varten on kehitetty useita kirjoitusjärjestelmiä. Kristityt lisut käyttävät skotlantilaisen lähetyssaarnaajan James Outram Fraserin 1900-luvun alussa luomaa kirjaimistoa, Fraserin aakkosia. Mustan lisun murteen käyttämä Wang Renpon kiinan kirjoitusmerkkeihin ja muihin symboleihin perustuva tavukirjoitus on jäänyt lähes kokonaan pois käytöstä. Mustaa lisua varten 1950-luvulla luotu pinyiniin perustuva järjestelmä on sekin korvautumassa Fraserin aakkosilla.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 160. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
- ↑ Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik, s. 255. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1988.
- ↑ a b Graham Thurgood & Randy J. LaPolla (eds.): The Sino-Tibetan Languages, s. 222. London & New York: Routledge, 2003. ISBN 0-7007-1129-5.
- ↑ Graham Thurgood & Randy J. LaPolla (eds.): The Sino-Tibetan Languages, s. 223. London & New York: Routledge, 2003. ISBN 0-7007-1129-5.
Aiheesta muualla muokkaa
- Lisu,[vanhentunut linkki] Bron: Ethnologfue - Languages of the World