Avaa päävalikko

Lise Meitner (17. marraskuuta 187827. lokakuuta 1968) oli itävaltalaissyntyinen fyysikko, joka tutki radioaktiivisuutta ja ydinfysiikkaa. Hän keksi ydinfission yhdessä Otto Hahnin kanssa.[1][2]

Lise Meitner
Lise Meitner vuonna 1906.
Lise Meitner vuonna 1906.
Henkilötiedot
Syntynyt 17. marraskuuta 1878
Kuollut 27. lokakuuta 1968 (89 vuotta)
Tieteilijä
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Meitner opiskeli Wienin yliopistossa ja väitteli siellä fysiikan alan ensimmäisenä naistohtorina 1905. Väiteltyään hän siirtyi Berliinin yliopistoon, jossa opiskeli Max Planckin johdolla. Vastaperustettu Kaiser Wilhelm -instituutti tarjosi naistutkijalle työskentelymahdollisuuden.[3] Siellä hän tutki radioaktiivisuutta yhdessä kemisti Otto Hahnin kanssa yli 30 vuoden ajan. Tutkimuksessaan he yhdistivät Meitnerin fysiikantiedot Hahnin kemiantietoihin. Vuonna 1918 he löysivät ensimmäisen pitkäikäisen isotoopin radioaktiivisesta alkuaineesta protaktinium. Vuonna 1929 Metneristä tuli Saksan ensimmäinen naisprofessori Berliinin yliopistossa.lähde?

Kun neutroni oli keksitty 1930-luvulla, fyysikot alkoivat spekuloida, että pitäisi olla mahdollista luoda laboratoriossa uraania painavampia alkuaineita. Alkoi kilpajuoksu Enrico Fermin (Italia), Ernest Rutherfordin (Englanti), Irene Joliot-Curien (Ranska) työryhmien ja Meitner-Hahn-joukkueen (Saksa) välillä. Asianosaiset ajattelivat kilvan olevan akateemista tarkastelua, josta voi parhaimmillaan saada Nobelin – sovelluksista atomipommeihin ei puhuttu.lähde?

Kun natsi-Saksa valtasi Itävallan vuonna 1938, juutalaista syntyperää oleva Meitner pakeni Ruotsiin. Meitner työskenteli Manne Siegbahnin laitoksella Tukholmassa, mutta sai kovin vähän tukea, osaksi Siegbahnin naisvastaisten mielipiteiden takia. Hän tapasi Hahnin salaa Kööpenhaminassa ja jatkoi kirjeenvaihtoa, mutta poliittisista syistä he eivät voineet tehdä yhteisjulkaisuja. Kirjeenvaihdosta käy ilmi, ettei Hahn uskonut atomin fission olevan mahdollista ennen kuin Meitner osoitti sen tapahtuneen. Hän oli ensimmäinen, joka keksi että atomin ydin voi hajota: uraanista tuli bariumia ja kryptonia, ja samalla vapautui neutroneita ja paljon energiaa, joka kompensoi massan pienenemistä. Vuonna 1944 Hahn sai kemian Nobelin fission keksimisestä. Monien mielestä palkinnosta osa olisi kuulunut Meitnerille. Hahnin mielestä löytö perustui hänen omiin kemian tutkimuksiinsa.lähde?

Vaikka Meitner ei saanut Nobelin palkintoa, niin alkuaine numero 109 nimettiin vuonna 1997 meitneriumiksi,[2] mutta Hahn jäi ilman nimikkoalkuainetta.lähde?

Meitner muutti Cambridgeen 1960 ja kuoli siellä vuonna 1968 89-vuotiaana.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Meitner, Lisa”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 174. Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley, 1985. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.
  2. a b c Lise Meitner Famous Scientists. Viitattu 27.10.2018. (englanniksi)
  3. | Ruth Lewin Sime: From Exceptional Prominence to Prominent Exception: Lise Meitner at the Kaiser Wilhelm Institute for Chemistry

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lise Meitner.