Linja 1 (Ateenan metro)

Linja 1 (kreik. Γραμμή 1, Grammí 1) on Ateenan metron vanhin linja, joka kulkee Pireuksesta Ateenan keskustan kautta Kifisiáan. Linjan tunnusväri asemilla ja kartoissa on vihreä.[1][2]

Linja 1
Γραμμή 1
Kartta linjasta 1 sekä sen suunnitelluista laajennoksista (2017).
Kartta linjasta 1 sekä sen suunnitelluista laajennoksista (2017).
Perustiedot
Järjestelmä Ateenan metro
Reitti PireusKifisiá
Avattu 1869
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Stasy S.A.
Tekniset tiedot
Pituus 25,7 km
Asemia 24

Metrolinjan pituus on 25,7 kilometriä ja sen varrella on 24 asemaa. Linjasta vain noin kolme kilometriä välillä MonastirákiAttikí kulkee maan alla, ja se muistuttaakin enemmän paikallisjunalinjaa. Linjan ensimmäinen osuus avattiin vuonna 1869.[2][3] Metrolinja saa alkunsa Pireuksen asemalta, jossa se risteää Linjan 3 kanssa. Se kulkee lounais-koillissuunnassa Pireuksesta Ateenan keskustaan, jossa se risteää jälleen Linjan 3 kanssa Monastirákin asemalla ja Linjan 2 kanssa Omónoian asemalla. Linjalta on vaihto Linjalle 2 myös Attikín asemalla. Keskustasta linja jatkaa metropolialueen pohjoisiin ja koillisiin esikaupunkeihin ja päättyy Kifisián asemalle. Linjalta on vaihto proastiakós-paikallisjuniin Pireuksen ja Neratziótissan asemilla.[1]

Historia muokkaa

Linja 1 on Ateenan metron vanhin linja. Se sai alkunsa Ateenan vanhan keskustan ja Pireuksen sataman yhdistäneestä rautatiestä, joka oli alun perin koko Kreikan ensimmäinen rautatie. Ensimmäinen ehdotuksen sen rakentamisesta teki Frederic Ferald vuonna 1835. Vuonna 1843 samaa ehdotti Aléxandros Rízos Ragkavís. Rakennusprojekti myönnettiin lopulta vuonna 1867 englantilaiselle liikemiehelle Edward Pickeringille. Ensimmäinen osuus oli kahdeksan kilometrin pituinen rata Pireuksen satamasta (asema Pireus) Thiseíoon (asema Thiseío). Rata kulki kokonaan maan päällä ja sillä käytettiin höyryjunia. Linja valmistui 17. helmikuuta 1869 ja sen viralliset avajaiset olivat 27. helmikuuta 1869.[2][3]

 
Linja 1 kulkee Agoran arkeologisen alueen pohjoisosan halki. Taustalla Attaloksen stoa.

Linjalla ei alun perin ollut lainkaan väliasemia. Ensimmäisenä lisättiin asemat Fáliro ja Moscháto vuonna 1882. Tämän jälkeen linjaa on myös laajennettu kohti pohjoista vaiheittain. Ensimmäinen maanalainen osuus oli Thiseío–Omónoia vuonna 1895, jolloin linja saavutti Ateenan tuolloisen keskusta-alueen.[3] Thiseío–Monastiráki-välin kaivamisen yhteydessä 1890–1891 linjaa varten tehty avokaivanto läpäisi antiikin aikaisen Agoran alueen pohjoisosan. Aluetta ei vielä tuolloin oltu kaivettu kokonaan arkeologisissa kaivauksissa, eivätkä rakentajat tienneet, mitä kaikkea linjan alle jäi. Rakennustöiden aikana tehtiin antiikin aikaisia löytöjä, mutta radan valmistuttua rauniot jäivät radan alle.[4][5]

Rata sähköistettiin vuonna 1904, ja se tunnettiin pitkään nimellä Ilektrikoí Sidiródromoi Athinón-Peiraiós (ISAP, ”Ateena–Pireus sähköiset rautatiet”), mikä oli myös linjalla toimineen yhtiön nimi. Vanhastaan linja tunnetaan ateenalaisten parissa myös nimillä Grammí ISAP (Γραμμή ΗΣΑΠ, ”ISAP-linja”) ja Ilektrikós (Ηλεκτρικός, ”Sähköinen [linja]”). Viktórian ja Attikín asemat valmistuivat vuosina 1948–1949. Vuonna 1957 linja saavutti pohjoisen päätepisteensä Kifisián. Tämän jälkeen on jatkettu uusien väliasemien rakentamista. 1990-luvulla ja 2000-vuosikymmenellä asemia, erityisesti linjojen risteysasemia, kunnostettiin linjojen 2 ja 3 rakentamisen yhteydessä. Viimeisimpänä linjalle lisättiin Neratziótissan asema vuonna 2004.[3]

Linjojen 2 ja 3 rakentamisen jälkeen Linja 1 jatkoi jonkin aikaa ISAP-yhtiön hoitamana erillisenä linjana. Vuonna 2011 linjasta tuli osa varsinaista metroverkkoa, jota hoitaa kaupungin julkisen raideliikenteen yhtiöksi perustettu STASY (Statherés Sygkoinoníes).[2][3] Linjaa on suunniteltu jatkettavaksi kummastakin päästä.

Asemat muokkaa

Nimi Alueyksikkö Yhteydet Avattu
 

     

1 Pireus Πειραιάς Pireus     27. helmikuuta 1869
 

 

2 Fáliro Φάληρο     9. elokuuta 1882
 

 

3 Moscháto Μοσχάτο Etelä-Ateena
 

 

4 Kallithéa Καλλιθέα 1. heinäkuuta 1928
 

 

5 Távros -
Elefthérios Venizélos
Ταύρος -
Ελευθέριος Βενιζέλος
6. helmikuuta 1989
 

 

6 Petrálona Πετράλωνα Keski-Ateena 22. marraskuuta 1954
 

 

7 Thiseío Θησείο 27. helmikuuta 1869
 

     

8 Monastiráki Μοναστηράκι   17. toukokuuta 1895
 

     

9 Omónoia Ομόνοια  
 

 

10 Viktória Βικτώρια 1. maaliskuuta 1948
 

     

11 Attikí Αττική   30. kesäkuuta 1949
 

 

12 Ágios Nikólaos Άγιος Νικόλαος 12. helmikuuta 1956
 

 

13 Káto Patísia Κάτω Πατήσια
 

 

14 Ágios Elefthérios Άγιος Ελευθέριος 4. elokuuta 1961
 

 

15 Áno Patísia Άνω Πατήσια 12. helmikuuta 1956
 

 

16 Perissós Περισσός Pohjois-Ateena 14. maaliskuuta 1956
 

 

17 Pefkákia Πευκάκια 5. heinäkuuta 1956
 

 

18 Néa Ionía Νέα Ιωνία 14. maaliskuuta 1956
 

 

19 Irákleio Ηράκλειο 4. maaliskuuta 1957
 

 

20 Eiríni Ειρήνη 3. syyskuuta 1982
 

 

21 Neratziótissa Νερατζιώτισσα   6. elokuuta 2004
 

 

22 Maroúsi Μαρούσι 1. syyskuuta 1957
 

 

23 KAT Κ.Α.Τ. 27. maaliskuuta 1989
 

 

24 Kifisiá Κηφισιά 10. elokuuta 1957

Lähteet muokkaa

  1. a b Σχέδιο Ανάπτυξης Γραμμών Μετρό Αθήνας Αττικό Μετρό. Viitattu 20.2.2017.
  2. a b c d Athina UrbanRail.net. Viitattu 20.2.2017.
  3. a b c d e Line 1 Piraeus - Kifissia UrbanRail.net. Viitattu 20.2.2017.
  4. Ancient Agora of Athens: History Ministry of Culture ans Sports. Arkistoitu 14.10.2007. Viitattu 20.2.2017.
  5. Altar of the Twelve Gods sees the light Ekathimerini. 17.2.2011. Viitattu 20.2.2017.

Aiheesta muualla muokkaa