Liiviläismurteet
Liiviläismurteet (latv. Lībiskais dialekts) ovat latvian kielen murteita. Ne voidaan luokitella yhdeksi kolmesta päämurreryhmästä, tai latvian keskimurteiden alamurteiksi[1]. Latvian muista murteista se eroaa siinä olevien lukuisten liivin kielestä tulleiden substraattimuotojen takia[2], jotka eivät ole yhtä yleisiä muissa latvian murteissa. Liiviläismurre voidaan jakaa edelleen Kurzemen ja Vidzemen alueiden murteisiin, joista Kurzemen murre voidaan jakaa kahteen alamurteeseen.[3] Liiviläismurteita puhuvat latvialaistuneiden liiviläisten jälkeläiset[4].
Piirteet muokkaa
Ääntämyksellisesti liiviläismurteiden ero muihin verrattuna näkyy lyhyiden takavokaalien poissaolona ja pitkien takavokaalien lyhentymisenä. Esimerkiksi sana labi ("hyvin") äännetään lāb ja sana kaza ("vuohi") äänetään kā. Normaalit pitkät suppeat vokaalit ääntyvät lyhyinä ja väljiä vokaaleja ei ole ollenkaan tai ne lyhennetään. Lyhentämisestä esimerkinä sana runāt ("puhua") äänetään runat. Väljät vokaalit poistuvat kokonaan esimerkiksi sanassa uozuoliņš ("tammi"), joka äänetään muodossa uzliš.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Latvian Ethnologue - Languages of the World. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Tiit-Rein Viitso: Livonian and Leivu: shared innovations and problems. thefreelibrary.com. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Lībiskais dialekts liis.lv. Arkistoitu 3.1.2011. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Mâra Zirnîte: Livonian life stories: source of identity lepo.it.da.ut.ee. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Östen Dahl: The Circum-Baltic languages: typology and contact. Past and present. John Benjamins Publishing Compan, 2001. ISBN 90-272-3057-9. Google-kirjat (viitattu 8.7.2010). (englanniksi)