Liivajärv (Paganamaa)
Liivajärv (myös Trumbipalu Mudajärv, Radijärv)[2] eli latviaksi Smilšāja ezers [3] on järvi Latvian ja Viron rajalla. Viron puolella se kuuluu Võrumaalla Rõugen kuntaan ja Latvian puolella Alūksnen kuntaan (entinen Veclaicenen pitäjä).[2][4]
| Liivajärv, Smilšāja ezers | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Viro, Latvia |
| Maakunnat | Võrumaa |
| Kunnat | Rõugen kunta, Alūksne |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Peeli jõgi |
| Järvinumero | VEE2152300 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 128 m (alle) |
| Rantaviiva | 0,889 km |
| Pinta-ala | 4,3 ha |
| Suurin syvyys | 19,8 m [1] |
 Liivajärv, Smilšāja ezers |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa muokkaa
Järvi on muodostunut viimeisen jääkauden mannerjäätikön sulamisvesien uurtamaan laaksoon. Järven pinta-ala on 4,3 ha (hehtaaria, Latvian puolella 2,3 ha [1][3]) ja se on 350 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Järven suurin syvyys on 19,8 metriä, mutta järvellä on suuri yli 19 metrinen syvänne. Järven vedenpinnan korkeutta ei ole ilmoitettu, mutta sen on oltava hieman alempi kuin yläjuoksun Kikkajärvellä joka on 128 metriä mpy. Järven läpi virtaa Peeli jõgi, joka juoksee laakson pohjalla olevan järviketjun läpi. Yläpuolelta Liivajärveen laskee Sarapuujärven laskujoki ja Liivajärvi laskee Väike-Mudajärven. Peeli jõgi kuuluu Gaujan valuma-alueeseen. Järven rantaviivan pituus on 900 metriä ja se on metsämaata. Järveen viettävät jyrkästi ja jyrkkien rinteiden päällä on Viron puolella maatila sekä näköalatorni. Maatalouden ojat ovat syövyttäneet sadassa vuodessa rinteisiin syvät ojat (vir. Suure ja Väikese Liivakraavi), joiden tuomat hiekat ovat levinneet rantaan muodostaen hyvän uimapaikan. Rannat ovat kovapohjaisia, mutta jyrkkenevät nopeasti. Järven Viron puoleisella rannalla kulkee patikointipolku.[1][2][3][4]
Järven luokittelu ja ekologia muokkaa
Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 3) mukaan veden kovuuden osalta keskikova järvi, jonka vesimassa lämpötilakerrostuu (vir. keskmise karedusega kihistunud veega järv).[2]
Järvi luokitellaan limnologisesti samanaikaisesti samalla sekä kovavetiseksi järveksi että eutrofiseksi järveksi (vir. kalgiveeline eutroofne tai kalgiveeline rohketoiteline, KE). Silloin järven veden kalkkipitoisuus on keskikorkea tai korkea ja sen ravinnepitoisuudet ovat korkeat. Järvi on silloin rehevöitynyt.[2]
Veden näkösyvyys oli vuonna 1977 3,7 metriä, joten järvi oli kirkasvetinen.[1]
Luontoarvoja muokkaa
Järvi kuuluu pieneen virolais-latvialaiseen patikointireitin piiriin, joka kulkee sekä Viron että Latvian puolella. Järven lounaisrannassa on nuotiopaikka ja uimaranta. Järvessä kasvaa Virossa harvinainen Jouhivita (Potamogeton rutilus) ja siinä esiintyy yleisinä hauki, särki, ahven ja kiiski.[1][5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Mäemets, Aare: Eesti NSV järved ja nende kaitse, kalapeedia.et, 1977, viitattu 16.4.2017
- ↑ a b c d e Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.3.2017). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Ezeri.lv: Smilšāja ezers(latviaksi), viitattu 15.4.2017
- ↑ a b Keskkonnaregister: Liivajärv (Paganamaa) (vee2152300) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 31.3.2017. (viroksi)
- ↑ Reitkeilyesite: PEĻĻU TAKA (latviaksi), viitattu 15.4.2017
Aiheesta lisää muokkaa
- veclaicene.lv: Peļļu ezeri, viitattu 15.4.2017