Liinamaa II
Tulopolitiikka | |
Tulopoliittinen kokonaisratkaisu | Vuosi |
Liinamaa I | 1969 |
Liinamaa II | 1970 |
UKK-sopimus | 1970 |
HL-sopimus | 1972 |
Lindblom-sopimus | 1974 |
Miettusen välitys | 1976 |
Liinamaan suositus I ja II | 1977 ja 1978 |
Somerto–Oivio-sopimus | 1979 |
Pekkas-sopimus | 1980 ja 1981 |
Pekkas-sopimus | 1984 ja 1985 |
Toimihenkilö-tupo ja VHS-sopimus | 1986 ja 1987 |
Talous- ja tulopoliittinen yhdistelmäratkaisu | 1989 |
Kallio-sopimus I ja II | 1990 ja 1991 |
Ihalainen–Kahri sopimus | 1992 |
Talous-, työllisyys- ja työmarkkinapoliittinen sopimus | 1996 ja 1997 |
Tupo-sopimus | 1998 ja 1999 |
Liinamaa II on Suomessa 11. syyskuuta 1969 allekirjoitettu[1] järjestyksessään toinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Se nimettiin tuolloin valtakunnansovittelijana ja neuvotteluiden vetäjänä toimineen Keijo Liinamaan mukaan. Numerointi oli tarpeen, sillä edeltävä sopimus (Liinamaa I) kantoi myös hänen nimeään.
Sopimuksen osapuolina olivat työmarkkinajärjestöt ja valtio. Siinä sovittiin työehtosopimusten puitteista ja niihin liittyvistä laajemmista kokonaisuuksista.
Sopimuksen erityisiä uudistuksia olivat:
- erorahajärjestelmä
- kokoontumisoikeus työpaikalla
Sopimus oli yksivuotinen ja sitä seurasi seuraavana vuonna UKK-sopimus.
Lähteet
muokkaa- ↑ http://www.sak.fi/suomi/tietoasaksta.jsp?location1=5&sl2=3&sl3=1&id=30765 (Arkistoitu – Internet Archive)