Liikennepuisto

Liikennepuisto on lähinnä lapsille ja lapsiperheille suunniteltu puisto, jossa lapsia voidaan tutustuttaa liikenteeseen ja sen toimintaan. Lähes kaikissa Suomen liikennepuistoissa on asfalttipäällysteiset 1/2 kertaa normaalia kapeammat tiet ja pienemmät liikennemerkit. Tieasetelmat vaihtelevat yksinkertaisista radoista realistisen näköisiin korttelijärjestelmiin, joissa usein on liikenneympyröitä, liikennevaloja ja risteyksiä. Ajaminen tapahtuu useimmiten yksinkertaisilla polkuautoilla ja alhaisilla nopeuksilla (n. 5 km/h). Joissakin puistoissa on myös poliisiauto opastusta ja neuvontaa varten.

Hollihaan liikennepuisto Oulussa

Liikennepuistojen rakentamista on perusteltu sillä, että oikeita liikenneväyliä jäljittelevällä alueella voidaan opettaa liikennekäyttäytymistä tehokkaasti, turvallisesti ja lapsia kiinnostavalla tavalla. Monet kasvatusopin ja liikennepsykologian asiantuntijat ovat kuitenkin epäilleet liikennepuistojen merkitystä, koska niiden suurin vahvuus – turvallisuus – on samalla niiden suurin heikkous. Liikennepuistossa ei ole todellisen liikenteen vaaratilanteita, joita lasten pitäisi oppia tunnistamaan ja välttämään. Sen sijaan leikkipaikkoina liikennepuistot ovat suositeltavia.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kimmo Levä (toim.): Koulutiellä (Mobilia-vuosikirja 2009), s. 87–88. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2009. ISBN 978-952-98271-5-5.