Liberaalinationalismi
Liberaalinationalismi on "ei-ksenofobista" nationalismia. Siihen sisältyvät vapaus, suvaitsevaisuus ja yksilön vapaudet. Varhaisina liberaalinationalisteina pidetään muun muassa Ernest Renania ja John Stuart Milliä.[1][2]
Keskeinen sisältö
muokkaaLiberaalinationalismi perustuu kansalaisten yhteisiin arvoihin eikä esimerkiksi yhteiseen uskontoon tai etnisyyteen, kuten etnonationalismissa.[3] Aatteella voidaan perustella kansojen yleismaailmallista itsemääräämisoikeutta sekä vapautta omaan maahansa.[4]
Sen sijaan, että oma maa nostettaisiin muiden yläpuolelle, liberaalinationalismissa katsotaan kaikkien maiden olevan yhtä arvokkaita. Liberalismiin perinteisesti liitetty universalismi luo pohjan ja tarpeen rakentaa itsenäisten valtioiden välisiä ylikansallisia keskusteluareenoita, joilla väitellään yhteisesti sovituilla säännöillä sotimisen sijaan. Liberaalinationalistit ovatkin kannattaneet sellaisia instituutioita kuten Yhdistyneitä kansakuntia ja Euroopan unionia, joissa internationalismi ja nationalismi eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan.[5]
Liberaalinationalismin kritiikki tulee suurelta osin etnonationalisteilta, joiden mukaan aatteella ei ole muuta tarkoitusta, kuin vain kritisoida etnonationalismia.[6]
Liberaalinationalistisia puolueita
muokkaaYhdysvaltojen republikaaninen puolue kannatti 1860-luvulla (ns. jälleenrakentamisen vuosikymmenellä) liberaalinationalistisia arvoja: sisällissodan jälkeen se halusi rakentaa USA:n, jossa kansalaisuus perustuisi rodun sijaan lojaliteettiin tasavaltaa kohtaan, eli myös afroamerikalaisilla tulisi olla mahdollisuus tuntea itsensä amerikkalaisiksi.[14].
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Renan, Ernest: What is a Nation? cooper.edu. 1882. Arkistoitu 27.8.2011. Viitattu 21.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Georgios Varouxakis: Cosmopolitan Patriotism in J. S. Mill’s Political Thought and Activism. Revue d’études benthamiennes, 1.2.2008, nro 4. doi:10.4000/etudes-benthamiennes.188. ISSN 1760-7507. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Duchesne, Ricardo: The Invention of Civic Nationalism Against Europeans 15.7.2015. Council of European Canadians. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Freeden, Michael: Ideology: A Very Short Introduction, s. 99. Oxford University Press, 2003. ISBN 9780192802811. (englanniksi)
- ↑ Heywood, Andrew: Politics, s. 117. Palgrave Foundations, 2013. ISBN 9780230363380. (englanniksi)
- ↑ The Invention of Civic Nationalism Against Europeans Council of European Canadians. Viitattu 21.6.2020.[vanhentunut linkki]
- ↑ Harris, Chris: Momentum Movement: how Hungary’s youth is rising up against Russian influence Euronews. 28.8.2017. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Hassan, Gerry (toim.): The Modern SNP : From Protest to Power, s. 70. Edinburgh: Edinburgh University Press, 2009. (englanniksi)
- ↑ Kramviken, Tarjei; Tille, Harry & Bråten, Roy Tommy: Rekordmåling for Senterpartiet: - Norsk nasjonalisme er en positiv kraft Aftenposten. 9.2.2019. Viitattu 20.2.2020. (norjaksi)
- ↑ Our Platform Issues 2016. Orange Democratic Movement. Arkistoitu 10.2.2020. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Kevin R. Cox, Murray Low, Jennifer Robinson: The SAGE Handbook of Political Geography. SAGE, 18.12.2007. ISBN 978-1-4462-0683-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2020). en
- ↑ Leonid Ragozin: Why ethnopolitics doesn't work in Ukraine www.aljazeera.com. Viitattu 21.6.2020.
- ↑ Bosnia-Herzegovina political briefing: Report: BH. Bloc – an anti-nationalist platform – China-CEE Institute china-cee.eu. Viitattu 21.6.2020. (englanti)
- ↑ Ute Planert, James Retallack: Decades of Reconstruction: Postwar Societies, State-Building, and International Relations from the Seven Years' War to the Cold War. Cambridge University Press, 13.6.2017. ISBN 978-1-316-73292-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2020). en
Aiheesta muualla
muokkaa- Tuomas Nevanlinna, Nationalismin kriisi, Voima 2/2017 s. 30–31