Leuenbergin konkordia

Leuenbergin konkordia on vuonna 1973 laadittu luterilaisten ja reformoitujen kirkkojen välinen kirkon oppia koskeva sopimus. Sopimuksen ovat allekirjoittaneen lähes kaikki suuret Manner-Euroopan luterilaiset ja reformoidut kirkot.

Konkordian mukaan sen allekirjoittajat ovat päässeet yhteisymmärrykseen evankeliumin sisällöstä. Sopimuksen tekstissä kuvataan yhteisymmärrys vanhurskauttamisopissa, kristologiassa, sanan teologiassa, kasteessa ja ehtoollisessa.

Lisäksi sopimuksessa mainitaan, että osapuolten tunnustuskirjoissaan antamat oppituomiot ehtoollisesta, kristologiasta ja predestinaatiosta eivät enää koske nykyisiä kirkkoja.

Näillä perusteilla syntyy sopimuksen mukaan jäsenkirkkojen välille kirkollinen yhteys. Tämän on käytännössä ymmärretty tarkoittavan alttarin ja saarnatuolin yhteyttä: kirkon hyväksyvät toisessa kirkossa toimitetun kasteen, kirkkojen jäsenet ovat tervetulleita jäsenkirkon ehtoolliselle ja kirkkojen saarnaviran haltijat voivat saarnata toinen toisensa kirkossa.

Pohjoismaiden luterilaiset kirkot, mm. Suomen evankelis-luterilainen kirkko, eivät ole allekirjoittaneet konkordiaa. Sopimus on nähty teologisesti ongelmalliseksi mm. siihen sisältyvän sanan teologiaan perustuvan metodin johdosta.