Les arts florissants (ooppera)

Les arts florissants (H. 487) on ranskalaisen Marc-Antoine Charpentierin säveltämä lyhyt kamariooppera. Tekijän itsensä mukaan se on ”musiikillinen idylli”. Oopperassa on viisi näytöstä.

Historia muokkaa

Marc-Antoine Charpentier sävelsi Les arts florissantsin vuonna 1685 Guisen herttuattaren palveluksessa olleiden muusikkojen ryhmälle. Herttuatar oli kuningas Ludvig XIV:n serkku, ja musiikki oli tarkoitettu esitettäväksi herttuattaren Pariisin-asunnossa. Oopperan ranskankielisen libreton tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Libretto on luonteeltaan allegoria, ja se käyttää mytologian ja luonnon symboliikkaa — kaikki aiheita, jotka olivat ajan yleisölle tuttuja.

Ooppera on kertomus taiteiden kukoistuksesta Ludvig XIV:n rauhaisan ja taiteita tukevan hallinnon aikana. Taiteet ja joukko sotilaita keskustelevat keskeisten henkilöiden La paix’n (Rauha) ja La discorden (Eripura) kanssa.

Osajako muokkaa

Les arts florissants on sävelletty seitsemälle äänelle, viisiääniselle kuorolle, kahdelle poikkihuilulle, kolmelle viola da gamballe ja basso continuolle.

Pääosat esiintymisjärjestyksessä, ääniala ja ensimmäisen esityksen esiintyjätlähde?:

  • La Musique (Musiikki) – sopraano – Jacqueline-Geneviève de Brion
  • La Poésie (Runous) – sopraano – Antoinette Talon
  • La Peinture (Maalaustaide) – tenori – Marc-Antoine Charpentier
  • L’Architecture (Arkkitehtuuri) – mezzosopraano – Marie Guilbault de Grandmaison
  • La Discorde (Eripura) – basso – Pierre Beaupuis
  • La Paix (Rauha) – sopraano – Elisabeth ”Isabelle” Thorin
  • Un Guerrier (sotilas) – baritoni – Germain Carlier

Aiheesta muualla muokkaa