Leo Laakso

suomalainen mäkihyppääjä

Leo Unto Edvard Laakso (21. elokuuta 1918 Heinola[1]4. huhtikuuta 2002 Helsinki[2][3]) oli 1940-luvulla kilpaillut mäkihyppääjä.

Laakso saavutti mäkihypyn hopeaa Cortina d'Ampezzon MM-kilpailuissa 1941, jotka myöhemmin julistettiin epävirallisiksi. Sankt Moritzin 1948 talviolympialaisten mäkikilpailussa hän sijoittui kuudenneksi.

"Lepa" Laakso edusti Lahden Hiihtoseuraa ja voitti mäkihypyn Suomen mestaruuden vuosina 1943 ja 1945. Hän voitti Puijon kisojen mäkikilpailun ensimmäisenä ei-kuopiolaisena vuonna 1937. Salpausselän Kisoissa hän voitti viidesti ja sai Salpausselkä-mitalin numero 13.

Ennen mäkihyppyuraa Laakson urheilulajeihin kuuluivat rintauinti ja vesipallo, joissa hän edusti Lahden Uimaseuraa. Hän kiinnostui myös lentämisestä, ja jatkosodassa hän toimi taistelulentäjänä.[3]

Laakso kirjoitti ylioppilaaksi 1950-luvulla ja opiskeli teologiaa. Työuransa hän teki työvoimahallinnossa, ja hän jäi osastonjohtajana eläkkeelle 1981.[3]

LähteetMuokkaa

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 153. Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

ViitteetMuokkaa

  1. Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 153. Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  2. Peltola, Vesa-Matti: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 2. Urheilutietäjän kesä, 2002, s. 13.
  3. a b c Mäkihyppääjä ryhtyi opiskelemaan teologiaa. Helsingin Sanomat, 11.4.2002, s. A14.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.