Lenni Linnala

Johan Leonard "Lenni" Linnala (vuoteen 1906 Borgman;[1] 19. kesäkuuta 187828. huhtikuuta 1947)[2] oli suomalainen sotilaskapellimestari, sotilasarvoltaan musiikkikapteeni.[1]

Linnala hyväksyttiin 15-vuotiaana sotilassoittajaoppilaaksi ja soittotaidon kartuttua hän työskenteli jonkin aikaa Pietarissa orkesterimuusikkona.[1] Helsingin musiikkiopistossa hän opiskeli 1900–1904, mutta sai päästötodistuksen vasta 1908.[3] Linnala työskenteli Mikkelissä kapellimestarina ja laulunopettajana 1904–1925.[1] Hän oli Suomen valkoisen kaartin soittokunnan kapellimestari 1925–1932 ja Karjalan kaartin rykmentin kapellimestari 1933–1938.[4] Linnala toimi päätyönsä ohessa Helsingin konservatorion soitinnuksen opettajana 1927–1933.[1]

Musiikkiuransa aikana Linnala oli useiden laulu- ja soittojuhlien johtajana ja teki orkesteri-, puhallin- ja kuorosovituksia sekä julkaisi 1928 teoksen Harjoitelmia puhaltimille. Opintomatkoillaan Keski-Eurooppaan hän tutustui paikallisten sotilassoittokuntien toimintaan ja saamiensa vaikuteiden innostamana alkoi uudistaa suomalaisten sotilasorkesterien soitinkokoonpanoja sellaiseksi, että soittokunnista muodostuisi täydellisiä puhallinorkestereita, jolloin niissä olisi myös puupuhaltimien soittajia.[1]

Linnalan veli oli säveltäjä Eino Linnala ja poika klarinetisti Eero Linnala.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Haapanen, Toivo & Kuusisto, Taneli & Poijärvi, L. Arvi P. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 287. 2. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1956.
  2. Alho, Leena-Maija: Lenni Linnala – sotilasmuusikko (Sisällysluettelo) Eino Roiha -säätiö. Viitattu 18.11.2014.
  3. Dahlström, Fabian: Sibelius-Akatemia 1882–1982, s. 407. Suomentanut Rauno Ekholm. Sibelius-Akatemian julkaisuja 1. Helsinki: Sibelius-Akatemia, 1982. ISBN 951-859-162-8.
  4. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 689