Leisure Suit Larry III: Passionate Patti in Pursuit of the Pulsating Pectorals
Leisure Suit Larry III: Passionate Patti in Pursuit of the Pulsating Pectorals on kolmas peli Leisure Suit Larry -pelisarjassa, jonka on julkaissut Sierra Entertainment. Peli on julkaistu DOS-, Atari ST- ja Amiga-järjestelmille. Pelimoottorina on Sierra's Creative Interpreter (SCI0), joka mahdollistaa samanlaisen grafiikan kuin pelin edellinen versio ja MIDI-musiikin.[1][2]
| Leisure Suit Larry III: Passionate Patti in Pursuit of the Pulsating Pectorals | |
|---|---|
| Kehittäjä | Sierra On-Line |
| Julkaisija | Sierra On-Line |
| Jakelija | Activision ja Steam |
| Suunnittelija | Al Lowe |
| Pelisarja | Leisure Suit Larry |
| Pelimoottori | SCI0 |
| Julkaistu | Marraskuu 1989 |
| Lajityyppi | Seikkailupeli |
| Pelimuoto | yksinpeli |
| Alusta | DOS, Amiga, Atari ST |
| Jakelumuoto | Digitaalinen jakelu |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pelin kulku muokkaa
Tapahtumat sijoittuvat Nontoonyt Islandille, trooppiselle saarelle edellisestä pelistä, joka on myöhemmin muuttunut lomakohteeksi.[1] Kuten pelissä Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards, myös tällä saarella on useita tutkittavia alueita.[1]
Lomakohteessa on Larryn potentiaalisia seksikumppaneita ja aina pelaajan kommunikoidessa heidän kanssaan näytetään heidän kasvonsa yksityiskohtaisesti[1] kuten aikaisemmissa sarjan peleissä. Larry yrittää saada naisia itselleen antamalla jokaiselle naiselle lahjoja, mutta niiden hankkiminen ei maksa mitään kuten ensimmäisessä Leisure Suit Larryssä.
Leisure Suit Larry III -pelissä on toinen ohjattava pelihahmo, nainen nimeltä Passionate Patti, jota pelaaja ohjaa pelin loppuvaiheissa. Pattin osuus pelissä on samantapainen kuin Larrynkin kuolinkohtauksineen.
Juoni muokkaa
Tarina alkaa vuosia pelin Leisure Suit Larry Goes Looking for Love (in Several Wrong Places) tapahtumien jälkeen. Saatuaan voiton hullusta tiedemiehestä Dr. Nonookeesta, on trooppinen Nontoonyt-saari muuttunut Honolulua muistuttavaksi lomakohteeksi. Larry on saanut hyväpalkkaisen työn Natives Incissä ja asuu yleellisessä talossa vaimonsa Kalalaun kanssa (heimopäällikön tytär edellisessä pelissä). Larryn senhetkinen pomo on Kalalaun isä (nykyinen kehityspäällikkö, joka muutti nimensä Chief Keneewauwausta Chairman Kennethiksi). Vuosien avio-onnen jälkeen Larry avioliitto loppuu äkillisesti, kun Kalalau jättää hänet toisen naisen takia ja kohta hän myös jää työttömäksi. Näiden uutisten saattelemana Larry astelee puhelinkoppiin (kuten Teräsmies) ja vaihtaa havaijipaitansa omaan valkoiseen pukuunsa.
Naispuolisiin hahmoihin kuuluu Tawni, yläosaton auringonottaja, joka on kiinnostuneempi matkamuistoista kuin kanssakäymisestä Larryn kanssa; Cherri Tart, kasinolla esiintyvä tanssityttö; Suzi, lesbo lakinainen yrityksestä "Dewey, Cheatem & Howe", joka auttaa Larry eroprosessissa; Bambi, aerobic-ohjaaja; ja Passionate Patti, jazz-pianisti hotellissa (joka esiintyi edellisessä pelissä nimellä Polyester Patty).[1] Larryn yritykset vietellä nämä naiset ovat tyypilliseen Larryn tapaan tuomittuja epäonnistumaan, kunnes hän tapaa Pattin, jonka hän pystyy saamaan, jos kerää oikeat esineet ja tekee oikeat toiminnot muiden naisten kanssa.
Lopulta Larry ja Patti viettävät yön yhdessä, mutta intohimoisen rakastelun jälkeen Larry kuulee Pattin mumisevan aikaisemman partnerinsa nimeä (jonka hän aikoo jättää) mennessään nukkumaan. Alakuloisena Larry jättää uuden rakastettunsa ja eksyy viidakon syövereihin. Tässä vaiheessa, pelihahmon näkökulmat vaihtuvat. Pelaaja ohjaa nyt Pattia, jonka täytyy selvitä vaikeassa maastossa ja viidakossa löytääkseen Larryn ja selvittääkseen väärinkäsityksen.
Loppukohtauksessa Larry ja Patti joutuvat lesbojen kannibaalien vangiksi. Pariskunta pakenee tilanteesta käyttäen "maagista kynää" vain päätyäkseen Sierran Coarsegoldin Kalifornian-pääkonttoriin, mistä heidän täytyy selvitä erilaisista tilanteista muista Sierran peleistä, kuten Police Questistä and Space Quest II:sta. Lopulta he tapaavat Roberta Williamsin ohjaamassa prinsessa Rosellaa kohtauksessa King's Quest IV -pelissä ja Larrylle tarjotaan työtä Sierralla.
Pelin kehitystyö muokkaa
Leisure Suit Larry III -pelissä Sierra päätti palata takaisin juurilleen pelisarjassa ja tuoda peliin aikuisviihdekohtauksia, jotka puuttuivat lähes täysin aikaisemmasta Leisure Suit Larry Goes Looking for Love (In Several Wrong Places) -pelistä. Pelihahmojen tyyli on hieman sarjakuvamaisempi ja liioiteltu aikaisempaan peliin verrattuna, missä pyrittiin realistisempaan tyyliin.[1] Ohjekirja, joka tuli pelin mukana, muistuttaa sisällöltään turistiopasta useilla ”mainoksilla”, jotka toimivat kopiosuojauskoodeina pelissä.
Kuten ensimmäisessä sarjan pelissä (Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards), myös kolmas peli alkaa erilaisilla kysymyksillä, joihin pelisuunnittelijat ajattelivat vain aikuisten osaavan vastata.[1] Kuten aikaisemminkin, kysymykset pystyy ohittamaan näppäinyhdistelmällä Ctrl-Alt-X. Oikein vastattujen kysymysten määrä määrittelee pelin likaisuusasteen viisiportaisella ”Filth Level” -asteikolla. Alin taso (Mother Goose) estää pelaajaa näkemästä mitään seksuaalisesti kiihottavia kohtauksia, mutta korkein taso (Totally Raunchiest) näyttää pelaajalle kaikki nakukohtaukset.[1] Vaikka pelissä on useita nakukohtauksia,[2] ei mitään Larryn kokemuksia näytetä yksityiskohtaisesti.[1] Pelin likaisuusaste myös määrittelee pelissä oletuksena käytetyn voimalauseen (vaikka pelaaja voi myös itse määritellä pelin asetuksista haluamansa lauseen).
Pelin loppukohtauksissa, joihin kuuluu rämpiminen Sierran toimistojen läpi, kuuluu monia itsestään tietoisia vitsejä jotka ovat vallitsevia Sierran peleissä.[1] Lopussa Larry keskeyttää Sierran ohjelmoijan Roberta Williamsin hänen ollessaan ”ohjaamassa” jaksoa Kings Quest IV -pelissä.[1] Williams itse esiintyi Softporn Adventure -pelipaketin kansikuvassa, joka oli vuonna 1981 Apple II -koneelle tehty tekstiseikkailu, joka toimi perustana alkuperäiselle Leisure Suit Larrylle.[1]
Vastaanotto muokkaa
Mikrobitin Petri Teittinen antoi pelin DOS-versiolle 91 pistettä sadasta.[3][4]