Avaa päävalikko

Leevi Lehto

suomalainen runoilija, kääntäjä, ohjelmoija ja kustantaja
Leevi Lehto Writers' and Literary Translators' International Conferencessa Tukholmassa 30. kesäkuuta 2008.

Leevi Henrik Lehto (23. helmikuuta 1951 Asikkala22. kesäkuuta 2019 Helsinki[1]) oli suomalainen runoilija, kääntäjä, ohjelmoija ja kustantaja.

Lehto oli opiskellut Helsingin yliopistossa matematiikkaa ja valmistunut 1978 pääaineenaan poliittinen historia. Hänen taustansa on helluntailainen maanviljelijäperhe, jonka hän jätti 16-vuotiaana, samoin kuin koulunsa, ja muutti Helsinkiin.[2]

Lehto kertoi toukokuussa 2019 Helsingin Sanomille sairastuneensa MSA-tautiin.[3] Hän kuoli sairauteensa 68-vuotiaana 22. kesäkuuta 2019.[4]

ToimintaMuokkaa

Vuonna 1967 ilmestyneen esikoiskokoelmansa Muuttunut tuuli jälkeen Lehto julkaisi muun muassa viisi muuta runokoelmaa, romaanin Janajevin unet (1992) ja kokeellisen proosateoksen Päivä (2004).

Vuosina 1970–1984 Lehto toimi aktiivisesti vasemmistolaisessa politiikassa ja oli SKP:n pääsihteeri Arvo Aallon avustaja vuosina 1971–1983. Hän on kertonut kirjoittaneensa lähes kaiken, mitä puolue tuolloin ”virallisesti” lausui. Hän oli SKP:n päälinjan ja SKP:n vähemmistön väliin sijoittuneen kolmaslinjalaisuutena tunnetun uudistusliikkeen perustaja 1980-luvun alussa yhdessä Juhani Ruotsalon kanssa ja SKP:n keskuskomitean jäsen vuosina 1982–1984. 2000-luvulla hän luonnehtii itseään ”ei-vasemmistolaiseksi kommunistiksi”.[2]

Vuosina 1983–1997 Lehto toimi päätoimisena suomentajana kääntäen romaaneja, muistelmia, filosofisia ja sosiologisia teoksia, runoutta (muun muassa John Ashberyn Flow Chart (1991), suomeksi Vuokaavio (1994)) ja asiatekstejä. Vuodesta 1997 vuoteen 2002 hän oli helsinkiläisen Viestintä Oy Substanssin suunnittelujohtaja ja sen jälkeen vuosina 2002–2003 Kynämies Oy:n verkkoviestinnästä vastaava johtaja.[2]

Hän toimi Tuli&Savu-runouslehden päätoimittajana vuosia 2002–2003, Runoyhdistys Nihil Interitin puheenjohtajana vuosina 2003–2006 ja Helsingin Poetiikkakonferenssin suunnittelutyöryhmän vetäjänä vuosina 2005–2008. Hänet tunnetaan myös digitaalisen runouden sekä äänirunouden kehittäjänä.[2]

Lehto opetti runoutta helsinkiläisessä Kriittisessä korkeakoulussa. Hän on Kuopion Äänirunousseminaarin suunnitteluryhmien jäsen, brasilialaisen Sibila-runouslehden toimitusneuvoston jäsen ja yhdysvaltalaisen Electronic Poetry Centerin (EPC) avustava toimittaja.[5]

Lehdon tuotantoa on käännetty englanniksi, portugaliksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, hollanniksi, venäjäksi ja kiinaksi. Hänen englanninkielinen runoteoksensa Lake Onega and Other Poems ilmestyi marraskuussa 2006.[6]

Ntamo on Lehdon 2007 perustama kirjankustantamo. Yritys toimii on demand -periaatteella eli tilausperiaatteella, jolloin kirjoja painetaan vasta sitä mukaa, kun niitä tilataan.[2]

Lehto on suomentanut James Joycen teoksen Odysseus. Käännös julkaistin kesäkuussa 2012, kun tekijänoikeussuoja oli edellisenä vuonna päättynyt. ”Uutta käännöstä tarvitaan”, hän sanoi. 14. lukuun hän on maailmankirjallisuuden sijasta sijoittanut Suomen kirjallisuuden historian.[2][7]

TeoksetMuokkaa

Palkinnot ja tunnustuksetMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kirjailija Leevi Lehto on kuollut. Helsingin Sanomat 22.6.2019.
  2. a b c d e f Leppänen, Veli-Pekka: Runoilija on luotu lähtemään. Helsingin sanomat, 23.2.2011, s. C 3.
  3. Kauppinen, Touko: Kirjailija Leevi Lehto luuli olevansa burnoutissa – diagnoosi oli lohduton, ja nyt kaikki tuntuu hyvästien jättämiseltä Helsingin Sanomat. 5.5.2019. Viitattu 5.5.2019.
  4. Kangasluoma, Emilia: Kirjailija Leevi Lehto on kuollut Helsingin Sanomat. 22.6.2019. Viitattu 22.6.2019.
  5. Leevi Lehto Electronic Poetry Center. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  6. Lake Onega and Other Poems Salt Publishing. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  7. Kantola, Janna: Liki kilo lisää James Joycea. Helsingin Sanomat, 14.6.2012, s. C1.
  8. Nuori Voima -palkinto Leevi Lehdolle Yle Uutiset. 5.6.2007. Viitattu 2.11.2011.
  9. Pääkkönen, Sirpa: Leevi Lehto palkittiin Eino Leinon palkinnolla HS.fi. 24.3.2015. Viitattu 24.3.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa