Olkoon
(
X
,
A
,
μ
)
{\displaystyle (X,{\mathcal {A}},\mu )}
mitta-avaruus . Integraali määritellään yksinkertaisten kuvausten kautta.
Kuvaus
f
:
X
→
R
{\displaystyle f:X\rightarrow \mathbb {R} }
on yksinkertainen , jos
f
=
∑
i
=
1
k
a
i
1
A
i
{\displaystyle f=\sum _{i=1}^{k}a_{i}1_{A_{i}}}
,
missä
a
1
,
…
,
a
k
≥
0
{\displaystyle a_{1},\ldots ,a_{k}\geq 0}
;
A
1
,
…
,
A
k
∈
A
{\displaystyle A_{1},\ldots ,A_{k}\in {\mathcal {A}}}
ja joukot
A
1
,
…
,
A
k
{\displaystyle A_{1},\ldots ,A_{k}}
ovat perusjoukon
X
{\displaystyle X}
ositus ja
1
A
i
{\displaystyle 1_{A_{i}}}
on indikaattorifunktio .
Yksinkertaisen funktion
f
{\displaystyle f}
integraali on
I
(
f
,
μ
)
=
∑
i
=
1
k
a
i
μ
(
A
i
)
{\displaystyle I(f,\mu )=\sum _{i=1}^{k}a_{i}\mu (A_{i})}
.
Olkoon
f
:
X
→
[
0
,
∞
]
{\displaystyle f:X\rightarrow [0,\infty ]}
kuvaus, joka on
μ
{\displaystyle \mu }
-mitallinen . Kuvauksen
f
{\displaystyle f}
integraali on
∫
X
f
(
x
)
d
μ
(
x
)
=
∫
X
f
d
μ
=
sup
{
I
(
g
,
μ
)
|
g
on
yksinkertainen
kuvaus
X
→
R
ja
g
≤
f
}
{\displaystyle \int _{X}f(x)\,d\mu (x)=\int _{X}f\,d\mu =\sup\{I(g,\mu )\,|\,g\ {\textrm {on}}\ {\textrm {yksinkertainen}}\ {\textrm {kuvaus}}\ X\rightarrow \mathbb {R} \ {\textrm {ja}}\ g\leq f\}}
.
Tätä esitysmuotoa kutsutaan mittaintegraaliksi . Yleensä mitta
μ
{\displaystyle \mu }
on yhteydestä selvä, jolloin sitä ei merkitä näkyviin, vaan käytetään lyhyempää tapaa
∫
X
f
{\displaystyle \int _{X}f}
.
Kuvauksen
f
{\displaystyle f}
integraali yli joukon
E
∈
A
{\displaystyle E\in {\mathcal {A}}}
on
∫
E
f
=
∫
X
f
⋅
1
E
{\displaystyle \int _{E}f=\int _{X}f\cdot 1_{E}}
.
Kuvaus
f
:
X
→
R
∪
{
∞
,
−
∞
}
{\displaystyle f:X\rightarrow \mathbb {R} \cup \{\infty ,-\infty \}}
on integroituva , jos pätee ehto
∫
X
|
f
|
<
∞
{\displaystyle \int _{X}|f|<\infty }
.
f
{\displaystyle f}
on integroituva yli joukon
E
∈
A
{\displaystyle E\in {\mathcal {A}}}
, jos pätee
∫
E
|
f
|
<
∞
{\displaystyle \int _{E}|f|<\infty }
.
f
{\displaystyle f}
on kvasi-integroituva , jos se ei ole integroituva, mutta pätee
∫
X
max
{
f
,
0
}
<
∞
{\displaystyle \int _{X}\max\{f,0\}<\infty }
tai
∫
X
max
{
−
f
,
0
}
<
∞
{\displaystyle \int _{X}\max\{-f,0\}<\infty }
.
Oletetaan, joukko
E
∈
A
{\displaystyle E\in {\mathcal {A}}}
,
f
{\displaystyle f}
ja
g
{\displaystyle g}
ovat
A
{\displaystyle {\mathcal {A}}}
-mitallisia kuvauksia
E
→
R
∪
{
∞
,
−
∞
}
{\displaystyle E\rightarrow \mathbb {R} \cup \{\infty ,-\infty \}}
ja integroituvia yli joukon
E
{\displaystyle E}
.
pätee kolmioepäyhtälö
|
∫
E
f
|
≤
∫
E
|
f
|
{\displaystyle \left|\int _{E}f\right|\leq \int _{E}|f|}
summa
f
+
h
{\displaystyle f+h}
on integroituva yli joukon
E
{\displaystyle E}
ja
∫
E
(
f
+
g
)
=
∫
E
f
+
∫
E
g
{\displaystyle \int _{E}(f+g)=\int _{E}f+\int _{E}g}
jos
λ
∈
R
{\displaystyle \lambda \in \mathbb {R} }
, niin
λ
f
{\displaystyle \lambda f}
on integroituva yli joukon
E
{\displaystyle E}
ja
∫
E
λ
f
=
λ
∫
E
f
{\displaystyle \int _{E}\lambda f=\lambda \int _{E}f}
jos
f
≤
g
{\displaystyle f\leq g}
, niin
∫
E
f
≤
∫
E
g
{\displaystyle \int _{E}f\leq \int _{E}g}
jos
μ
(
E
)
=
0
{\displaystyle \mu (E)=0}
, niin
∫
E
f
=
0
{\displaystyle \int _{E}f=0}
jos
f
=
g
{\displaystyle f=g}
melkein kaikkialla joukossa
E
{\displaystyle E}
, niin
∫
E
f
=
∫
E
g
{\displaystyle \int _{E}f=\int _{E}g}
Viimeinen ominaisuus voidaan tulkita niin, että funktion arvot nollajoukolla eivät vaikuta sen integraalin arvoon.
Jos lisäksi
G
∈
A
{\displaystyle G\in {\mathcal {A}}}
,
E
{\displaystyle E}
ja
G
{\displaystyle G}
ovat erillisiä sekä
h
{\displaystyle h}
on
μ
{\displaystyle \mu }
-mitallisia kuvaus
E
∪
G
→
R
∪
{
∞
,
−
∞
}
{\displaystyle E\cup G\rightarrow \mathbb {R} \cup \{\infty ,-\infty \}}
ja integroituva yli joukon
E
∪
G
{\displaystyle E\cup G}
, niin
∫
E
∪
G
h
=
∫
E
h
+
∫
G
h
{\displaystyle \int _{E\cup G}h=\int _{E}h+\int _{G}h}
.
Integroituvien funktioiden avaruudet Lp ja L∞
muokkaa
Olkoon
(
X
,
A
,
μ
)
{\displaystyle (X,{\mathcal {A}},\mu )}
mitta-avaruus,
μ
{\displaystyle \mu }
täydellinen mitta ja luku
1
≤
p
<
∞
{\displaystyle 1\leq p<\infty }
. Merkitään eksponentilla
p
{\displaystyle p}
integroituvien funktioiden joukkoa symbolilla
L
p
=
L
p
(
X
)
=
L
p
(
μ
)
=
L
p
(
X
,
A
,
μ
)
=
{
f
:
X
→
R
|
f
on
mitallinen
ja
∫
X
|
f
|
p
d
μ
<
∞
}
{\displaystyle L^{p}=L^{p}(X)=L^{p}(\mu )=L^{p}(X,{\mathcal {A}},\mu )=\{f:X\rightarrow \mathbb {R} \,|\,f\ {\textrm {on}}\ {\textrm {mitallinen}}\ {\textrm {ja}}\ \int _{X}|f|^{p}\,d\mu <\infty \}}
.
Äärellisen oleellisen supremumin funktioiden joukkoa merkitään symbolilla
L
∞
=
L
∞
(
X
)
=
L
∞
(
μ
)
=
L
∞
(
X
,
A
,
μ
)
=
{
f
:
X
→
R
|
f
on
mitallinen
ja
ess
sup
|
f
|
<
∞
}
{\displaystyle L^{\infty }=L^{\infty }(X)=L^{\infty }(\mu )=L^{\infty }(X,{\mathcal {A}},\mu )=\{f:X\rightarrow \mathbb {R} \,|\,f\ {\textrm {on}}\ {\textrm {mitallinen}}\ {\textrm {ja}}\ \operatorname {ess} \,\sup |f|<\infty \}}
.
f
{\displaystyle f}
on siis integroituva jos ja vain jos
f
∈
L
1
{\displaystyle f\in L^{1}}
. Sanotaan, että
f
{\displaystyle f}
on neliöintegroituva , jos
f
∈
L
2
{\displaystyle f\in L^{2}}
.
Ominaisuuksia:
L
p
{\displaystyle L^{p}}
on Banach-avaruus kaikilla
1
≤
p
≤
∞
{\displaystyle 1\leq p\leq \infty }
jos
μ
{\displaystyle \mu }
on äärellinen mitta ja
1
≤
q
≤
p
≤
∞
{\displaystyle 1\leq q\leq p\leq \infty }
, niin
L
p
(
μ
)
⊂
L
q
(
μ
)
{\displaystyle L^{p}(\mu )\subset L^{q}(\mu )}
Jos
p
>
1
{\displaystyle p>1}
ja
q
>
1
{\displaystyle q>1}
siten, että
1
p
+
1
q
=
1
{\displaystyle {\frac {1}{p}}+{\frac {1}{q}}=1}
,
sekä
f
∈
L
p
{\displaystyle f\in L^{p}}
ja
g
∈
L
q
{\displaystyle g\in L^{q}}
, niin Hölderin epäyhtälö on
∫
X
f
g
d
μ
≤
(
∫
X
|
f
|
p
d
μ
)
1
p
(
∫
X
|
f
|
q
d
μ
)
1
q
{\displaystyle \int _{X}fg\,d\mu \leq \left(\int _{X}|f|^{p}\,d\mu \right)^{\frac {1}{p}}\left(\int _{X}|f|^{q}\,d\mu \right)^{\frac {1}{q}}}
.
Jos
p
=
1
{\displaystyle p=1}
ja
q
=
∞
{\displaystyle q=\infty }
, niin epäyhtälö pätee muodossa
∫
X
f
g
d
μ
≤
(
∫
X
|
f
|
d
μ
)
ess
sup
|
g
|
{\displaystyle \int _{X}fg\,d\mu \leq \left(\int _{X}|f|\,d\mu \right)\operatorname {ess} \sup |g|}
.
Lukuja
p
{\displaystyle p}
ja
q
{\displaystyle q}
kutsutaan toistensa Hölderin konjugaateiksi tai konjugoiduiksi eksponenteiksi .
Jos
f
,
g
∈
L
p
{\displaystyle f,g\in L^{p}}
, niin
|
|
f
+
g
|
|
p
≤
|
|
f
|
|
p
+
|
|
g
|
|
p
{\displaystyle ||f+g||_{p}\leq ||f||_{p}+||g||_{p}}
. Minkowskin epäyhtälö voidaan yleistää useammalle kuin kahdelle
L
p
{\displaystyle L^{p}}
-funktiolle matemaattisen induktion avulla tai huomaamalla että avaruus
L
p
{\displaystyle L^{p}}
on vakaa yhteenlaskun suhteen.
Olkoon joukko
E
∈
A
{\displaystyle E\in {\mathcal {A}}}
ja
(
f
i
)
i
∈
N
{\displaystyle (f_{i})_{i\in \mathbb {N} }}
jono
μ
{\displaystyle \mu }
-mitallisia kuvauksia
E
→
R
∪
{
−
∞
,
∞
}
{\displaystyle E\rightarrow \mathbb {R} \cup \{-\infty ,\infty \}}
siten, että jonon raja-arvo
lim
i
→
∞
f
i
{\displaystyle \lim _{i\rightarrow \infty }f_{i}}
on olemassa. Konvergenssilauseiksi kutsutaan ehtoja, joista seuraa, että
∫
E
lim
i
→
∞
f
i
=
lim
i
→
∞
∫
E
f
i
{\displaystyle \int _{E}\lim _{i\rightarrow \infty }f_{i}=\lim _{i\rightarrow \infty }\int _{E}f_{i}}
.
Toisin sanoen raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.
Monotonisen konvergenssin lause
muokkaa
Jos pätee
0
≤
f
1
≤
f
2
≤
…
{\displaystyle 0\leq f_{1}\leq f_{2}\leq \ldots }
, niin raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.
Dominoidun konvergenssin lause
muokkaa
Jos on olemassa integroituva kuvaus
g
:
E
→
R
∪
{
−
∞
,
∞
}
{\displaystyle g:E\rightarrow \mathbb {R} \cup \{-\infty ,\infty \}}
siten, että
|
f
j
|
≤
g
{\displaystyle |f_{j}|\leq g}
kaikilla
j
∈
N
{\displaystyle j\in \mathbb {N} }
melkein kaikkialla joukolla
E
{\displaystyle E}
, niin jonon raja-arvo on integroituva ja raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.
Kutsutaan myös Lebesguen dominoidun konvergenssin lauseeksi.
Rajoitetun konvergenssin lause
muokkaa
Jos
μ
(
E
)
<
∞
{\displaystyle \mu (E)<\infty }
ja
|
f
i
|
<
∞
{\displaystyle |f_{i}|<\infty }
kaikilla
i
∈
N
{\displaystyle i\in \mathbb {N} }
, niin jonon raja-arvo on integroituva ja raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.
Jokaiseen mitta-avaruuden
(
X
,
A
,
μ
)
{\displaystyle (X,{\mathcal {A}},\mu )}
mitalliseen kuvaukseen
f
:
X
→
[
0
,
∞
]
{\displaystyle f:X\rightarrow [0,\infty ]}
voidaan liittää mittaintegraali
∫
A
f
d
μ
{\displaystyle \int _{A}f\,d\mu }
yli jokaisen joukon
A
∈
A
{\displaystyle A\in {\mathcal {A}}}
. Voidaan osoittaa, että tämä kuvaus
A
↦
∫
A
f
d
μ
,
{\displaystyle A\mapsto \int _{A}f\,d\mu ,}
A
∈
A
{\displaystyle A\in {\mathcal {A}}}
on itse asiassa mitta X :ssä. Tämä ns. integraalimitta on joskus hyödyllinen sovelluksissa, sillä siihen voidaan soveltaa kaikkia mitan ominaisuuksia.
Mittaintegraalille on olemassa myös vaihtoehtoinen määrittelytapa ns. Daniellin integraali , jossa integraali ensin määritellään niin yksinkertaisille funktioille ettei mittateoriaa tarvitse lainkaan ja sitten rajankäynnillä laajennetaan integraalin määritelmä yleisille funktioille. Mitta-avaruuteen määritelty Daniellin integraali johtaa samoihin tuloksiin kuin edellä määritelty mittaintegraali. Kuitenkin tietyissä yleistyksissä Daniellin integraalilla näyttää olevan etuja (kts. esimerkiksi Integral, measure and derivative: a unified approach. G.E.Shilov/B.L.Gurevich – Prentice-Hall 1966 ).
Usein esiintyviä integraaleja:
↑ Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja , s. 266. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0