Lazzarett

Lazzarett tai Lazzaretto (maltaksi Lazzarett, engl. Lazzaretto) on Johanniittain ritarikunnan rakennuttama karanteeniasema ja eristys- tai isolaatiotila sekä laivamatkustajien että alusten erillä pitämistä varten ja ruttosairaala Manoelsaarella, lähellä Gżiran kaupunkia, Maltalla.

Lazzarett
Lazzarett
Sijainti
Osoite	Manoel-saari, Gżira, Malta
Koordinaatit	35°54′4.9″N, 14°30′16″E
Organisaatio
Sairaanhoitopiiri	Välimeri
Tyyppi	karanteeniasema ja ruttosairaala
Historia
Perustettu	1592 (väliaikainen) 1643 (pysyvä)
Lakkautettu	1911 - Toinen maailmansota (tuhoutui)
Infobox OK

Lazarett on keskiaikainen rakennuskokonaisuus, joka juontaa juurensa 1600- ja 1800-luvuille. Yhdessä hautausmaiden kanssa Lazzarett oli monikäyttöinen karu kalkkikivirakennus, jolla oli laaja julkisivu merelle, kohti tal-Marsamxettin luonnonsatamaa ja pääkaupunkia Vallettaa. Kompleksi luotiin eri aikavälein ja ajanjaksojen tarpeiden mukaan kolmensadan vuoden aikana vanhimman säilyneen rakennuksen rakentamisesta lähtien vuodesta 1643. Joidenkin lähteiden mukaan arkistoasiakirjat ovat osoittaneet, että tal-Marsamxettissa sijaitsevaan Isolottoon on liittynyt karanteenitoimenpiteiden täytäntöönpanoa 1500-luvun lopulta lähtien, joten Manoelin saari on toiminut Maltan karanteenijärjestelmässä noin neljänsadan vuoden ajan.

Lazzarett Manoelilla, Malta

Nimen alkuperä

Tarttuvien sairauksien ruton, isorokon, koleran, malarian, lepran jne. leviämisen ja uhan torjumiseksi useat Välimeren satamat kehittivät karanteenijärjestelmän, jonka avulla tartunnan saaneista maista saapuville matkustajille ei annettu vapaata yhteydenpitoa muun yhteisön kanssa ennen eristyksessä oloa tiettyyn päivämäärään mennessä. Ensi alkuun vahvistettiin neljäkymmenen päivän pituinen eristys rakennuksessa, joka tunnetaan nimellä lazzarett. Sana lazarett tai lazaret tarkoitti alun perin sotilas- tai kenttäsairaalaa ja myös laitosta, jossa hoidettiin ja johon eristettiin spitaalisia. Nimi johtui Pyhästä Lasaruksesta, joka erityisesti piti näitä sairastuneita huolensa alaisina. Nimeä käytettiin karanteeniasemista merimatkailijoille ja lopulta kaikista rakennuksista, jotka olivat varattu tartunnan saaneiden henkilöiden eristämiseksi tavoitteena suojella muun yhteisön terveyttä. Vuonna 1423 Venetsian matkailijoille perustettiin lazzaretto.

Maltalla karanteenin täytäntöönpanoon liittyvästi käytössä oli kaksi laitosta. Toinen sijaitsi Vallettassa, Grand Harbour-satamassa. Paikkaa kutsuttiin nimellä il-Barrieraksi italialaisesta sanasta ”barriera”, joka tarkoittaa 'este'. Nimen tarkoitusta pidettiin viittauksena kaiteiden järjestelmään, joka antoi karanteeniin määrätyille henkilöille mahdollisuuden puhua muun yhteisön edustajien kanssa, mutta esti heidän välisen läheisen fyysisen kosketuksen. Toinen laitos nimellä Lazzarett toimi lähes 400 vuotta Manoelin saarella.

Lazzarettin historia

Ritarien kausi alk. 1530

Maltan karanteenisatamana toimi vuodesta 1526 lähtien tal-Marsamxettin satama lähellä piispan saarta. Pohjoisen Afrikan rannikolta saapuvat alukset suunnattiin ankkuripaikkaan tämän sataman alueelle, missä niiden piti tietyn ajan verran pysyä eristyksissä puhdistamista varten. Karanteeni oli silloin tuntematon sana ja eristysjaksolle viitattiin sanalla purgatsioni - eli puhdistusjakso. Ensimmäinen Manoelin saarelle perustettu Lazzarett oli väliaikainen, ruton ja koleran puhkeamisen yhteydessä vuonna 1592 n. yhdeksänsadan potilaan vastaanottoa varten puumajoista rakennettu laitos, joka purettiin jo seuraavana vuonna. Pystytettiin muutama kestävämpikin rakennus, mm. varastoja ja Pyhälle Rochelle omistettu pieni kappeli, mutta silloinen Lazzarett tal-Marsamxettin satamassa oli alkeellista ja tarjosi niukkaa mukavuutta ja majoitusta mökeissä vailla sääsuojaa. Sitä käytettiin täysimääräisesti useaan otteeseen seitsemännentoista vuosisadan alkupuolella, kun Malta kärsi rutosta.

Il Palazz eli Vanha palatsi

Piispan saari tal-Marsamxettin satamassa oli Mdinan katedraalin omaisuutta. Notaarin Lawrence Griman toimesta 17. tai 18. heinäkuuta 1643 tehdyllä säädöksellä ja paavi Urbanus VIII:n suostumuksella saman vuoden 2. marraskuuta Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta sai saaren haltuunsa vastineeksi sen omistamille viljaville maille Fiddienin laaksossa Mdinasta länteen. Pysyvä Lazzarett perustettiin Giovanni Paolo Lascariksen suurmestarinkautena saaren eteläreunalle yli sata vuotta ritarien saapumisen jälkeen. Saaren eteläisen ranta-alueen varrelle vuonna 1643 noussut kaksikerroksinen kalkkikivirakennus tunnetaan nimellä Il Palazz, Palazzo Vecchio tai Palazzo Grande. Palatsin eristystilat olivat osa rakennuskokoelmaa, joka ihan alkuun toimi merikaranteeniasemana yleensä alusten ja terveidenkin matkustajien karanteeniin eristämiseen sekä heidän tulonsa että lähtönsä raameissa. Lisäksi perustettiin tavaroille ja eläimille tarkoitettuja tiloja ja varastoja.

Il Palazzin keskellä oli atrium, jonka ympärille oli ryhmitelty kuusitoista huonetta, jokaisessa kerroksessa kahdeksan. Pohjakerros toimi myös pesulana ja tarjosi muita oheispalveluita, yläkerrassa oli kahdeksan huonetta, joissa parveke ja vastakkaiset ikkunat. Vanha rakennus ympyröi suurta neliömuotoista sisäpihaa, josta mahtipontiset portaat johtivat ensimmäiseen kerrokseen. Karanteenissa pidätettyjen matkustajien annettiin poistua huoneistoistaan ja viettää aikaa ulkoilmassa kahdella ensimmäisen kerroksen terassilla. Tänne nämä matkustajat ovat jättäneet lukuisia kaiverruksia seinien pehmeään kiveen huolimatta sisäänkäynnin yläpuolella 22 cm x 35 cm kokoiseen marmorilaattaan kirjoitetusta varoituksesta. Varhaisin veistos on päivätty vuonna 1681, viimeisin 1947. Karanteeniasemaa ei koskaan saanut laskea huonoon tilaan, parannuksia ja korjauksia tehtiin ajoittain vallitsevien tarpeiden mukaisesti. Vuosina 1643–1836 vanhaa palatsia useiden suurmestareiden johtamana parannettiin, laajennettiin ja varustettiin varastoilla tavaroiden varastointia varten. Suurmestarin Nicolás Cotonerin kautena sekä tehtiin parannuksia Lascariksen rakennukseen että vuonna 1670 suunniteltiin Uusi palatsi parhaiden tuolloin voimassa olevien karanteenitoimenpiteiden mukaisesti juuri ennen kaikkien aikojen pahimman ruton levitessä alk. 1675. Korjauksia tehtiin vuonna 1683 Gregorio Carafan, vuonna 1701 Ramón Perellósen ja Antonio Manoel de Vilhenan aikoina. Suurmestari Manoel de Vilhena vastasi lisälaajennusten lisäksi myös monien karjalauttojen ja -pihojen rakentamisesta, jolloin saatiin tiloja rehun varastoimiseen ja karjamiesten majoitukseen. Nämä lautat ja monipuoliset pihat, jotka sijaitsivat Lazzarett-kompleksin länsipäässä, tuhoutuivat täysin toisen maailmansodan aikana tehdyssä ilmahyökkäyksessä. Näihin samoihin aikoihin eli ennen vuotta 1726 rakennettiin pieni ruttosairaala, joka tunnettiin nimellä Old Plaque Hospital tai Pest House ja joka oli edelleen olemassa vuonna 1865. Maltalla vierailleet pitivät karanteeniasemaa siistinä ja asianmukaisesti varustettuna. Karanteeniasemalla oli riittävästi vettä puhdistamiseen ja muihin tarkoituksiin, koska ritarien aikaan kaivettiin suuri maanalainen säiliö. Lazarett-sairaalan pääjohtajaa kutsuttiin Purificatore ja täällä oli hoitotyöntekijöitä hoitamaan potilaita ja heidän tarpeensa. Juoksevien menojen osalta laitos oli enemmän tai vähemmän omavarainen.

Karanteeniasetusten rikkomista varten harkittiin ankaria rangaistuksia, joihin kuuluivat sakot, vankeus, ruumiilliset rangaistukset ja jopa kuolema hirttämällä tai muulla tavalla. Rakennuksen etuosaan kiinnitettiin marmoritaulu, jossa oli tunnusomainen varoitus. Vanha palatsi sisältää muuan marmorilaatalle tallennetun, italiankielisen armahduksen terveydenhoitajan Felice Camillerin kuolemanrangaistukseen liittyvästi vuonna 1814. Vuonna 1785 vanha karanteenikeskus todettiin epämukavaksi ja sopimattomaksi mm. puuvillojen ja muiden tavaroiden asianmukaisen ilmavaihtojärjestelyjen kannalta. Kahden muun rakennuksen ja kappelin rakennustyöt olivat vasta alkaneet, mutta niiden valmistuessaan Lazzarett olisi kyennyt vain karanteenissa olevien kuuden tai seitsemän aluksen lastien asianmukaisen erottamiseen.

Uusi palatsi

Joten tunnetuin Lascaris-rakennuskokoelman laajennus on vuonna 1670 aloitettu rakennus, jonka ulkofasadin muodostavat sarja korkeita kaaria ja jota tunnetaan nimellä Uusi palatsi. Se jäi "vanhan palatsin" rakennuskorttelista itään ja tarjosi majoitusta matkustajaryhmille tai perheille, jotka kävivät läpi erilaisia tarkkailu- ja eristyskausia. Se koostui kahta pihaa ympäröivästä pohjakerroksen varastorivistä, joka alun perin oli tarkoitettu tavaroiden 3-5 päivää kestäneeseen "tuulettamiseen ja puhdistamiseen" ennen niiden saapumista saarelle tai kuljetusta muihin satamiin. Ensimmäisessä kerroksessa oli huoneistoja ja osastoja, joissa oli portiikki merelle päin ja tiloja matkustajien virkistämiseen. Satamista peräisin oleville tavaroille oli runsaasti myymälöitä ja varastoja. Siellä oli välineitä desinfiointiin, kaasunsäilyttämiseksi jne. Joidenkin lähteiden mukaan Uusi palatsi valmistui vuosina 1670-1720.

Hallinnollisesti Lazzarett ulottui yli tal-Marsamxettin satamavesien Vallettan puolisille vastakkaisille rannoille, jossa sijaitsi terveysvirasto. Tässä Lazzarettin hallintovirkamiehet hoitivat laitoksen liiketoimintaa ja viestintä Manoelin saarella olleen laitoksen kanssa tapahtui veneellä. Terveysviraston pohjakerros oli tapaamispaikka tai parlatorio, jossa asianmukaisten rajoitusten avulla sallittiin esteen toisella puolella olevien asukkaiden ja toisella puolella karanteenissa olevien matkustajien ja miehistöjen välinen keskustelu siten, että he ei voineet koskea toisiinsa. Lazzarettilaisille ”vangeille” ja työntekijöille tarkoitettuja kirkollisia toimituksia varten suurmestari Lascaris rakennutti vuonna 1643 Vallettan puolelle kappelin. Se oli pieni kappeli, joka oli omistettu ruton saastuttamien suojelijalle Pyhälle Rochelle. Messujen alkamisesta ilmoitettiin soittamalla kappelikelloa ja pyhätön ovet pidettiin auki, jotta Lazzarettin asukkaat voisivat vetten yli seurata jumalanpalvelusta. Uusi rakennus lisättiin Vanhan palatsin ja Profumo-toimiston väliin suurmestarin Emmanuel de Rohan-Polducin kuolinvuotena 1797 ja nimitettiin De Rohan-kortteliksi, mutta se tuhoutui toisen maailmansodan aikana.

Tuolloin vallitsevan tartuntateorian mukaisesti kirjeiden desinfioinnille kiinnitettiin paljon huomiota kuin ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä tartuntoja vastaan. Maltalla ruton aikaan vuonna 1675 kirjeet ja asiakirjat desinfioitiin upottamalla etikkaan. Vuonna 1786 ritarit pyysivät Marseillen terveysviranomaisilta neuvoa koskien saapuvan postin ja kirjeiden samaa ennalta ehkäisevää toimenpidettä, mikä oli käytössä Leghornissa, Genovassa ja Marseillessa. Lazzarettissa oli erityisiä kammioita tai komeroita, joiden seinien paksuus kelpuutettiin postien savuttamiseksi, ja tätä osastoa kutsuttiin Profumo-toimistoksi tai Stanza Profumo. Toimisto oli kaksikerroksinen rakennus De Rohan-kortelin ja Vanhan palatsin välissä ja toiminnassa vuoteen 1812 saakka. Jokainen kammio oli joidenkin lähteiden mukaan noin 1,52 metrin korkuinen ja 0,61 metriä leveä ja joidenkin mukaan tämä kaarimainen huone oli noin kuusi metriä pitkä. Se oli jaettu kahteen tilaan: yläosaan, jossa oli telineitä ja tasoja kirjeitä varten, ja alaosaan, jossa oli säilytysastia desinfiointiaineelle. Aikaisemmin kaasutus tapahtui rikin höyryillä, jolloin alkuaine poltettiin alemman väliseinän sisällä ja höyryt levittäytyivät ylemmäs väliseinämää. Myöhemmin kirjeiden desinfioitiin käytettiin happoa, joka syntyi formaldehydin lisäämisestä kaliumpermanganaattiin. Kirjeitä pidettiin kammiossa kolmenkymmenen minuutin ajan, minkä jälkeen ne merkittiin vahasinetillä, johon oli painettu sanat ”Sanita Di Malta” tai Britannian kuninkaallisella merkinnällä ”Quarantine Office Malta”, myöhemmin, n. vuonna 1837 kirjeet leimattiin ranskaksi sanoilla ”Purifie au Lazaret -Malte” ja vuosisadan lopulla englanniksi ”Disinfected Lazaretto Malta” eli ”desinfioitu Maltan Lazzarettissa”. Ulkomaisten kirjeiden desinfiointi rutiinimenetelmänä päättyi 1880-luvulla, mutta poikkeuksellisesti siihen turvauduttiin vuonna 1929. Tuolloin Tunisiassa liikkeelle lähteneestä ruttoepidemiasta johtuvasti kyseisen maan kirjeenvaihto desinfioitiin altistamalla se formaliinin höyryille. Samoin vuonna 1936 Lazzarettissa hoidettujen potilaiden kirjeet desinfioitiin edelleen altistamalla ne 24 tunniksi rikkihöyryille.

Kaikkia vanhoja rakennuksia ympäröivät korkeat muurit, jotta karanteenin alla olevat henkilöt eivät pääsisi pakoon Lazzarettista, mutta näistä rajaseinistä huolimatta tapahtui pakoja. Esimerkiksi vuonna 1725 joukko orjia pääsi pakenemaan ja vuonna 1810 jotkut ranskalaiset sotavangit pakenivat vanhasta palatsista ilmeisesti läpi ikkunoiden, koska tapahtuman jälkeen ikkunat varustettiin rautaristikoilla.

Ranskan hallituskausi alk. 1798

Ritarit menettivät Maltan vuonna 1798, kun Napoleon Bonaparte matkalla Egyptiin valtasi saaren ja muutti sen armeijansa itäiseksi tukikohdaksi. Napoleon oli aikeissa muuttaa Lazzarettin sijaintia, koska hän antoi 16. kesäkuuta ohjeet Maltan komentajalle, sekä siviilihallinnon että merivoimien komissaarille tavatakseen ja löytääkseen paikka uuden Lazzarettin perustamiseen. Valitun paikan piti mitoiltaan olla sellainen, jotta uuteen Lazzarett-rakennukseen voitaisiin sijoittaa 600 sotilasta ja neljäsosa upseerien asuintoloista. Lisäksi tontille suunniteltiin hieno talo ja puutarha Lazzarettissa pidettäviä toipuvia virkamiehiä varten. Maltan kansannousu ranskalaisia vastaan keskeytti uuden Lazzarettin hankkeet. Koska ranskalaiset joutuivat vetäytymään linnoituksiin, potilaat eivät päässeet hoitoon Lazarettiin ja siitä syystä laitos ei ollut käytössä Maltan Ranskan miehityksen kahden vuoden aikana.

Britannian hallituskausi 1800-luvulta vuoteen 1964

tal-Marsamxettin satamassa 1800-luvulla

Britannian miehittäessä Maltan karanteeniasema Lazzarett aloitti uudelleen toimintansa. Saarivaltiosta tuli Lähi-idän kanssa kauppaa käyvien alusten suosikkisatama. Matkustajia ja tavaroita saapui Levantista ja Pohjois-Afrikasta, jonka maita ritarien hallinnan aikana oltiin suljettu Maltan kanssa kaupankäynnin ulkopuolelle. Tuolloin karanteenipalvelun pääjohtajaa kutsuttiin karanteeniosaston päävalvojaksi ja Lazzarettin kapteeniksi. 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Lazzaretti-kompleksiin kuului vähintään 185 huonetta. Myöhemmin tällä vuosisadalla tapausten määrä lisääntyi siinä määrin, ettei kaikkia potilaita voitu majoittaa Lazzarettiin, ja vuonna 1813 annettiin karanteeniosaston käyttöön myös viereinen Manoelin linnoitus. Vuoden 1837 koleraepidemia paljasti tarttuvien tautien hoitamiseen tarkoitetun asianmukaisen ruttosairaalan tarpeen tulleen. Kyseistä ruttosairaalaa selvistä syistä ei voitu perustaa karanteenitiloihin. Kuvernööri Sir Henry Bouverien hallintokaudella vuosina 1837 – 1838 Lazarettia laajennettiin ja näiden töiden aikana käytettiin tilaisuutta rakentaa uusi ruttosairaala, joka tunnetaan myös nimellä Manoel-sairaala. Tämä itsenäinen yksikkö sijaitsi karanteeniaseman länsipuolella ja lähellä saapuvia potilaita varten rakennettua siltaa, joka yhdisti ”karanteenisaaren” pääsaaren kanssa. Se oli suorakaiteen muotoinen 66 m pitkä ja 48 m leveä kaksikerroksinen rakennus, jonka julkisivu oli merelle päin ja johon mahtui 40 potilasta. Sen etuosassa sijaitsivat vastaanottohuoneet, keittiö sekä huoneistot lääkärille, hoitajille ja muulle henkilöstölle. Etuosan tai hallinnollisen osan takana oli iso piha, jonka molemmilla puolilla olivat potilasosastot, toinen tarkoitettu miehille ja toinen naisille. Jokainen potilashuone oli eristetty ja siinä oli oma ruokakomero ja kylpyhuone. Krimin sodan aikana Lazzarett avasi ovensa paitsi brittiläisille myös ranskalaisille sotilaille ja englantilais-italialaisen legioonan italialaisille joukoille. Jokaiselle oli Lazzarett-kompleksissa löytynyt oma hoito-osasto ja monet punatautiin, keripukkiin jne. sairastaneista miehistä löysivät viimeisen lepopaikkansa Lazzarett-hautausmailla.

Vuonna 1860 Euroopan kireä poliittinen tilanne vaati Maltan asevoimien lisäämistä ja Manoelin linnoituksen Britannian joukkojen varuskunta kasvoi huomattavasti. Koska lisäjoukoille ei ollut tarpeeksi tilaa, otettiin väliaikaisesti käyttöön Lazzarettin itäosa (uusi palatsi) ja uusi sairaala muutettiin perheasunnoiksi. Pohjakerros muutettiin kasarmiksi ja vuonna 1861 siellä asui noin 200 miestä. Sotilasperheet poistuivat rakennuksesta kuitenkin koleran puhjetessa vuonna 1865, jonka jälkeen uudelleen avattiin eristyssairaala tartuntatapausten hoitamiseksi. Kohti yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolta Grand Harborissa sijaitseva Barriera-karanteeniasema suljettiin. Karanteenipalvelut keskitettiin tal-Marsamxettin satamaan ja Lazzarettiin, missä vuonna 1870 tehtiin suuria parannuksia ja jälleenrakennuksia etenkin itäosassa, jonka armeija oli sillä välin vapauttanut. Nämä parannukset tehtiin lääkärin Antonio Ghion toimesta ja Uusi palatsi tuli tunnetuksi nimellä Ghion sairaala. Vuonna 1871 sitä käytettiin isorokkopotilaiden vastaanottoon ja siitä tuli Isorokko-sairaala {Sptar tal Gidri). Sairaala pysyi toiminnassa yli vuosisadan vuoteen 1911 asti, jolloin sitä alettiin soveltaa asuintoloiksi, kasarmiksi tai sotilastukikohdaksi ja suurimmalta osin se tuhoutui toisen maailmansodan aikana. Myöhemmin se kunnostettiin Lazzarettin toiminnasta vastuussa olevan lääkärin asuinpaikaksi.

Ketään ei vapautettu karanteenirajoituksista, riippumatta siitä, kuinka tärkeä joku oli. Toisaalta Lazzarett jatkoi mahtavaa merkitystään ja levitti kauhua ihmisten sydämessä. Jossain vaiheessa kiiri vanha huhu siitä, että potilaille annettiin tappavaa juomaa (tazza) ja monet potilaat osoittivat olevansa haluttomia menemään Lazzarettiin. Silti karanteenia Lazzarettissa pidettiin enemmän rajoitettuna oleskeluna kuin eristyksenä. Se oli epämiellyttävää, mutta se ei ollut sietämätöntä, kuten useimmissa muiden satamien karanteeniasemilla. Maltan Lazzarett sijaintinsa, majoituksensa, järjestelmänsä ja rakenteensa puolesta oli varustettu mitä vaativampien vaatimusten täyttämiseksi ja oli saavuttanut melkein täydellisyyden mukavuuden ja kurinalaisuuden suhteen. Samanaikaisesti voitiin majoittaa yhdeksänsataa matkustajaa, jokaisella osastolla oli oma avoin tila ”vankiensa” virkistäytymiseen, V.I.P.:n sviiteissä ja huoneistoissa oli oma kuisti, josta oli näkymä tal-Marsamxettin satamaan jne.. Olohuoneet oli varustettu välttämättömillä huonekaluilla ja sisustukseen kuuluivat pöytä, kaksi tuolia ja sänky, mutta tarpeen mukaan saattoi vuokrata lisäkalusteita Lazzarettia palvelevalta aliurakoitsijalta. Ateria oli mahdollista tilata Lazzarettin yhteydessä olevasta ravintolasta. Vuonna 1822 Maltan karanteeniosasto oli yksi tehokkaimmista Euroopassa ja kuului maailman parhaimmiksi nimettyjen karanteeniasemien joukkoon. Se tarjosi kunnollisen majoituksen ja matkustajat nauttivat tietyistä mukavuuksista, joita ei ollut käytettävissä muissa maissa, joten sitä pidettiin siihen aikaan ”malli” Lazzarettina.

Kuninkaallinen laivasto tal-Marsamxettin satamassa II maailmansodan aikana

Ensimmäisen maailmansodan aikana Lazzarettista tuli selvityskeskus Lähi-idästä tulleiden tartuntatautien tapauksia tai tapausepäiltyjä varten. Lazzarett oli jälleen valokeilassa Kreikan ja Turkin sodan aikana, kun tietyt yhteisöt evakuoitiin Smyrnasta. Vuonna 1936 Lazzarett oli viimeisen kerran kuumeisen toiminnan keskuksena, kun rutto toi mukanaan 36 potilasta, joiden eristäminen ja sairaalahoito kestivät kolmentoista kuukautta. Kaksi vuotta myöhemmin julistettiin toinen maailmansota ja toisin kuin ensimmäisen maailmansodan aikana, Lazzarett lakkasi toimimasta terveyslaitoksena ja koko Manuelin saaresta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan laivaston 10. sukellusvenelaivueen tukikohta. Toukokuussa 1940 terveydenhoito-osasto evakuoi koko Manoel-saaren karanteenitoimintansa sulkiessa Lazzarettin ja eristyssairaalan. Silloin merivoimat siirtyivät heti saarelle, koska Italia oli julistanut sodan 10. kesäkuuta. Karanteenisaarta ympäröiviin vesiin oli ankkuroitu neljä brittiläistä ja yksi ranskalainen sukellusvene. Kesäkuussa 1941 Lazzarettiin sijoitetut sukellusveneet ryhmiteltiin 10. sukellusvenelaivueeksi ja itse Lazzarett uudelleennimettiin H.M.S. ”Talbot” tai "HMS Phœnicia. Vuonna 1942 Lazzarettiin kohdistui saksalaisten ilmahyökkäys. Toukokuussa 1949 Lazzarett palautettiin siviilihallinnolle.

Hautausmaat

Joidenkin lähteiden mukaan eri ajanjaksoina Lazzarettiin liittyi kuusi hautausmaata:

• Pyhän Rochen hautausmaa, joka oli käytössä mahdollisesti samanaikaisesti Vanhan Palatsin (Palazzo Granden) rakentamisen kanssa v. 1643 ja josta jäljellä ei ole mitään.

• Muslimihautausmaa, joka oli käytössä vuonna 1724, mutta jota ei voida löytää.

• Hautausmaa Vanhan ruttosairaalan takana vuosina 1726–1881.

• Hautausmaa Lazzarettin paaluaitauksen ja uuden palatsin takaosan välissä alkaen v. 1731 ja se hävitettiin vuonna 1838.

• Uuden ruttosairaalan viereinen ns. Lazzarett-hautausmaa, joka otettiin käyttöön noin 1800-luvun puolivälissä ja oli käytössä toisen maailmansodan puhkeamiseen saakka, jolloin se tuhoutui kappeleineen ilmapommituksessa.

• Pyhän Yrjön tai Tal ttoh-a -hautausmaa, joka perustettiin vuonna 1802 ei-katolisten merimiesten, sotilaiden ja muiden Britannian hallituksen kansalaisten hautaamista varten. Myöhemmin tämä sairaalan takana ollut hautausmaa jaettiin kahteen osaan, joista toinen oli varattu katolilaisille ja toinen muiden kirkkojen tai seurakuntien jäsenille. Pyhälle Yrjölle omistettu kappeli ja muutama hautakivi seisoivat tontilla vuoteen 1970 saakka, jolloin kuninkaallinen laivasto poistui maasta.

Sairaalan viereen perustetuille hautausmaille pääsi myös ulkopuolelta.

Perintöä

Toisen maailmansodan ilmapommituksissa tuhoutuivat Pyhän Rochen kappeli ja desinfiointiasema, sairaalasta jäi jäljelle osa sen hallinto-osastosta, karanteeniasunnot ja aulat vaurioituivat huomattavasti ja suurin osa varastoista muuttui käyttökelvottomiksi. Uuden palatsin varastot vaurioituivat ja ne purettiin myöhemmin yhdessä ylimpien asuntojen kanssa. Monista Manoelin saaren hautausmaista, jotka kerran palvelivat Lazarettia, protestanttihautausmaa on hylätty. Vaurioilta pelastuivat katolinen hautausmaa ja sen nykyään ainoana säilynyt pieni kappeli. Jossain välissä superintendenttitalona käytössä ollut Lazzarettin hallintorakennus, jota käytettiin myöhemmin tullitalona, ei ole kuitenkaan vanhin säilynyt rakennus. Sitä on saaren keskustassa sijaitseva suuri hylätty ammusvarasto, jota käytettiin Maltalle tuodun karjan karanteenitilana ja myöhemmin oluenjakelukeskuksena ja jota on muutettu laajasti vuosisatojen ajan. Paikka oli ja on kauttaaltaan raunioina ja sen jälleenrakentaminen sekä taloudellisista että hallinnollisista syistä haastavaa. Sen hyödyllisyys ei kuitenkaan ollut vähentynyt. Kun vuonna 1946 Maltalla havaittiin isorokkotapauksia, terveysviranomaisilla oli edessään vakava ongelma potilaiden eristämisen ja kontaktien suhteen. Silloin päästiin pikaiseen sopimukseen sotilashallinnon kanssa, joka antoi siviilihallituksen käyttöön Għadiraan kiireellisesti rakennetut uuden sairaalan ja kasarmin.

Kuuluisuutta Lazzarettin valtava ja monikäyttötarkoituksellinen rakennuskokoelma keräsi vastaanottaneena lordi Byronin vuonna 1811, joka jätti kaiverruksensa ”Byron” Palazzo Vecchion verannan seinälle. Nykyään noin 20 vuotta sitten, kun koko rakennus oli vielä vartioimaton, sinne murtauduttiin ja lordi Byronin allekirjoitus kannettiin pois. Kun Sir Walter Scott etsiessään turhaan parannusta saavutti Maltan loka-marraskuussa 1831, kaikille Englannista saapuville matkustajille oli voimassa karanteeni, koska maassa raivosi silloin kolera. Scottin karanteeniksi vahvistettiin yhdeksän päivää, ja hänelle annettiin se suorittaa yhdessä perheensä kanssa viereisessä Manoelin linnoituksessa. Siinä myös kirjailija William Thackeray vietti seitsemäntoista päivää karanteenissa, kun hän tuli Maltalle marraskuussa 1844. Vierailijoiden joukkoon kuuluvat vielä Benjamin Disraeli, kardinaali John Henry Newman, ranskalainen taidemaalari Horace Vernet ja ranskalainen poliittinen hahmo Alphonse de Lamartine.

Nykyisin restauroitavien rakennusten käyttötarkoituksia ei ole vielä tarkemmin määritetty, mutta v. 1999 yksityiskohtaisemmin määriteltynä tavoitteena on pohjimmiltaan perintöä kunnioittaessa kulttuuriin, vapaa-aikaan, viihteeseen ja vieraanvaraisuuteen suuntautunut käyttöyhdistelmä. Suunnitelmiin on sisältynyt historiallisen Lazzarettin paikalle hotellin ja sen ympärille laajan asuin- ja kauppakeskuksen rakentaminen, jossa olisi asuntoja yli 600, useita vähittäismyymälöitä, puistoalueita, katuja, aukioita ja venesatama, linnoituksessa taidegallerioita ja museoita.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lazzarett Wikimedia Commonsissa