Wikipedia

Lauri Teivainen

suomalainen poliitikko

Lauri Jalmari Teivainen (10. elokuuta 1924 Jyväskylä – 27. tammikuuta 2018 Jyväskylä)[1] oli suomalainen rehtori, kirjailija, keksijä ja puoluejohtaja. Koulutukseltaan hän oli kasvitieteen alalta väitellyt filosofian tohtori. Hänelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi. Hänet valittiin Vihreät rp:n (myöhempi KIPU) puheenjohtajaksi vuonna 1988.[2]

Lauri Teivainen 1960-luvun keskivaiheilla.

Lauri Teivaisella on kahdesta avioliitostaan yhteensä viisi lasta. Professori Teivo Teivainen on Lauri Teivaisen poika.[3]

Elämä ja ura muokkaa

Varhaisvaiheet muokkaa

Lauri Teivaisen vanhemmat olivat Evert Teivainen ja Ida o.s. Riihinen,[3] ja hänen lapsuudenkotinsa oli Jyväskylän Tourukadulla.[4] Teivainen astui asepalvelukseen 16-vuotiaana jatkosodan kynnyksellä kesällä 1941.[5] Hän valmistui ylioppilaaksi sota-aikana 1943 Jyväskylän yhteislyseosta.[6]

Jatkosodan loppuvaiheessa Teivainen haavoittui. Hän kävi upseerikoulun syksyllä 1944 ja osallistui vielä Lapin sotaan, jonka kestäessä hänet kotiutettiin 5.2.1945.[7]

Tiede- ja koulu-ura muokkaa

Lauri Teivainen opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan kasvitiede, erityisesti kasviekologia ja kasvimaantiede. Toisen laudatur-arvosanan hän suoritti eläintieteessä.[8] Teivainen valmistui filosofian kandidaatiksi 1948 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1953. Väitöskirjansa aineiston hän hankki toimiessaan Metsäntutkimuslaitoksen tutkijana 1948–1952.[3]

Vuosina 1952–1953 Teivainen toimi Juuan kunnallisen kokeilukeskikoulun johtajana. 1953 hänet valittiin rehtoriksi Pälkäneen yhteiskouluun, jossa hän toimi vuoteen 1963 asti. Teivaisen kausi oli Pälkäneen yhteiskoulun voimakkaan kehittämisen aikaa, johon sisältyivät koulurakennuksen laajentaminen, oppilasmäärän voimakas kasvattaminen ja lukusuunnitelmiin liittyvä kokeilutoiminta.[9][10]

Pälkäneeltä Teivainen siirtyi Helsinkiin, missä hän toimi Suomalais-venäläisen koulun rehtorina 1963–1969. Tämän jälkeen hän toimi Vantaalla Myyrmäen yhteiskoulun rehtorina vuoteen 1975 asti, jolloin hän terveytensä heikennyttyä jäi eläkkeelle.[3][11]

Eläkkeellä ollessaan Teivainen on kirjoittanut useita luontoa, elämänfilosofiaa, yhteiskuntaa ja historiaa käsitteleviä teoksia.

Poliittinen ura muokkaa

Teivainen oli Pälkäneen kunnanvaltuuston jäsen SDP:n edustajana 1957–1963 ja myös SDP:n kansanedustajaehdokkaana eduskuntavaaleissa 1958.[3][12] Vuonna 1961 hän liittyi SDP:n vasemmisto-opposition perustamaan TPSL:ään.[13] 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuoliskolla hän oli uudelleen SDP:n jäsen. Hänet valittiin Suomen vihreän liikkeen ekologisen siiven perustaman Vihreät rp:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi 1988, mutta hän kertoo muistelmissaan olleensa mukana Vihreä liitto rp:n toiminnassa jo samasta vuodesta lähtien.[14][2]

Keksintötoiminta muokkaa

Lauri Teivainen toimi 1980-luvulla Keksijäyhdistysten Keskusjärjestön (nykyinen Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry) puheenjohtajana ja Keksintöuutiset-lehden päätoimittajana. Hänet valittiin myös yhdeksi keksijöiden maailmanjärjestön IFIA:n varapresidenteistä.[15] Teivaiselle itselleen on myönnetty yksi patentti, joka liittyy puunsuojaukseen.[16]

Teokset muokkaa

  • Pisavaaran luonnonpuiston metsäkasvillisuudesta ja kasvistosta, Suomen metsätieteellinen seura 1949
  • Pohjois-Suomen tuoreiden kangasmetsien kasvillisuudesta, väitöskirja 1952
  • Pälkäneen opas, Pälkäne-Seura 1956
  • Vihreitä ajatuksia, Pälkäne-Seura 1989, ISBN 952-90-1412-0
  • Pälkäneen kirja, Pälkäne-Seura 1990, ISBN 952-90-1783-9
  • Yksityismetsänomistajan kirja (toim.), Keski-Suomen yksityismetsänomistajain yhdistys 1990, ISBN 952-90-2233-6
  • Keksinnöt, ihminen, yhteiskunta : keksintöekologian perusteet, Keksijäyhdistysten keskusjärjestö 1991, ISBN 952-90-3145-9
  • Elämäntaitajan kirja, Kuopion elämäntaitajat 1993, ISBN 952-90-4882-3
  • Jynkän taistelu : taustaa, tapahtumat ja merkitys, Kuopion kaupunki 1994, ISBN 951-842-149-8
  • Elämäntaito, Elämäntaitajaliitto 1995, ISBN 952-90-6574-4
  • Luonnon suojelemisesta ihmisen suojeluun : Kulttuurisen ympäristötieteen taustaa ja perusteita, Elämäntaitajaliitto 1996, ISBN 952-90-7823-4
  • Ihmisen arvoitus, Elämäntaitajaliitto 1997, ISBN 952-90-8968-6
  • Väreitä : fragmentteja luonnosta, kulttuurista, ihmisestä, Elämäntaitajaliitto 1999, ISBN 952-91-0862-1
  • Tourukadun tarina : Tourukadun pojan lapsuus ja nuoruus vuosina 1924–1948, Kopijyvä 2002, ISBN 952-5092-78-X
  • Tarina : vuosilta 1948–2004, 2004, ISBN 952-91-7562-0
  • Sota Suomessa, Elämäntaitajaliitto 2006, ISBN 952-99759-0-2
  • Vallankäyttö Suomella, Elämäntaitajaliitto 2007, ISBN 978-952-99759-1-4

Lähteet muokkaa

  • Kailanpää, Aarre & Kahra, Erkki: Pälkäneen yhteiskoulu ja Pälkäneen seudun lukio 1946–1986. Pälkäneen kunta, 1986. ISBN 951-95045-4-0.
  • Teivainen, Lauri: Tourukadun tarina : Tourukadun pojan lapsuus ja nuoruus vuosina 1924–1948. Jyväskylä: Kopijyvä Kustannus, 2002. ISBN 952-5092-78-X.
  • Teivainen, Lauri: Tarina : vuosilta 1948–2004. Elämäntaitajaliitto, 2004. ISBN 952-99759-0-2.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Kuolinilmoitus, Keskisuomalainen 4.2.2018, s. 43
  2. ↑ a b Teivainen 2004, s. 82 ja 93
  3. ↑ a b c d e Kailanpää & Kahra 1986, s. 150
  4. ↑ Teivainen 2002, s. 7
  5. ↑ Teivainen 2002, s. 189
  6. ↑ Teivainen 2002, s.157
  7. ↑ Teivainen 2002, s. 210–212
  8. ↑ Teivainen 2002, s. 215
  9. ↑ Kailanpää & Kahra 1986, s. 32–40
  10. ↑ Teivainen 2004, s. 35–37
  11. ↑ Teivainen 2004, s.68
  12. ↑ Teivainen 2004, s. 23–25
  13. ↑ Teivainen 2004, s. 44
  14. ↑ Teivainen 2004, s.9
  15. ↑ Teivainen 2004, s.83
  16. ↑ Wood preservative - US Patent 4737491 Patentstorm.us. Washington, DC. Arkistoitu 25.10.2012. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lauri_Teivainen&oldid=21946990”