Lauri Sotisaari (5. heinäkuuta 1901 Kemi10. syyskuuta 1988) oli suomalainen kenraalimajuri.

Sotisaari kuului Kemin suojeluskuntaan 1917–1921 ja osallistui vuoden 1918 sotaan Perä-Pohjolan, Hämeen ja Satakunnan rintamilla. Hän kävi 4. kadettikurssin 1921–1923 sekä Sotakorkeakoulun 1938–1939 (ye-upseeri 1942). Vuodesta 1923 hän toimi Polkupyöräpataljoona 1:ssä nuorempana upseerina ja myöhemmin komppanianpäällikkönä. Talvisodassa Sotisaari komensi Kevyt Osasto 4:ää 11. joulukuuta 1939 asti ja sen jälkeen Polkupyöräpataljoona 5:ttä haavoittuen 8.3.1940 Viipurinlahdella. Jatkosodassa hän komensi "Ässärykmentin" II/JR 26 pataljoonaa 8. elokuuta 1941 asti. "Vallilan rykmenttiä" eli JR 47:ää Sotisaari komensi 19.12.1941–25.1.1942. Vuosina 1942–1943 hän toimi opettajana Maasotakoulussa ja Huoltokoulussa. 9.7.1943 alkaen sodan loppuun asti Sotisaari johti JR 10:ä.

Sodan jälkeen 1945–1950 Sotisaari komensi Jääkäripataljoona 1:tä. Seuraavat viisi vuotta Sotisaari johti Kadettikoulua (Maasotakoulua). 1. prikaatin komentajan hän toimi 1.5.1955–4.6.1958. Pohjois-Suomen sotilasläänin komentajana Sotisaari oli 1958–1960. Uransa päätteeksi hän komensi Panssariprikaatia 4.2.1960–5.5.1961.

Ylennyksiä: majuri 14.1.1940, everstiluutnantti 27.11.1941, eversti 6.7.1944, kenraalimajuri 1960.[1]

Lähteet muokkaa