Avaa päävalikko

Loru on luettava tai laulettava nokkelasanainen hokema. Lorut ovat usein lastenloruja ja liittyvät lasten leikkeihin tai peleihin. Lorulle on ominaista helposti tarttuva nopea rytmi, ja siinä on usein alkusoinnullisuutta. Loru voi olla esimerkiksi kysymys- ja vastausketju, kuten itäsuomalaisessa traditiossa.[1]

Lorut opettavat lapsille sanastoa ja laskutaitoa. Moniin loruihin liittyy myös tansseja, liikkeitä ja leikkejä.

Vanhimpia suomalaisia lastenloruja ovat Kantelettaren lastenlorut. Eri maissa tunnetuimpia lastenlorujen kokoelmia ovat olleet monet Hanhiemon nimen alla kulkevat kirjat.

Tunnetuimpia suomalaisia loruja ovat esimerkiksi ”Oli ennen onnimanni” ja ”Entten tentten teelikamentten”. Suomenkielisiä lastenlorujen tekijöitä ovat muun muassa Kirsi Kunnas, Marjatta Kurenniemi, Kaarina Helakisa ja Eppu Nuotio.[1]

Englantilaisen Agatha Christien dekkari Eikä yksikään pelastunut perustuu tunnettuun anglosaksiseen lastenloruun. Loruja on hyödynnetty myös nonsenserunoudessa.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuusoppi: aapisesta äänirunoon, s. 539–540. Avain, 2016. ISBN 978-952-304-107-3.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Helakisa, Kaarina (toim.): Pikku Pegasos: 400 kauneinta lastenrunoa. Helsingissä: Otava, 1980 (19. painos 2005). ISBN 951-1-05618-2.
  • Helakisa, Kaarina (toim.): Suomen lasten runotar. Helsingissä: Otava, 1994 (9. painos 2005). ISBN 951-1-12659-8.
  • Koski, Mervi (toim.): Västäräkki vääräsääri ja yli 600 muuta suomalaista lastenlorua, kansanrunoa ja hokemaa. Hämeenlinna: Karisto, 2004 (5. painos 2008). ISBN 951-23-4564-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.