Lasten ja nuorten kuvataidekoulu
Lasten ja nuorten kuvataidekoulu tai joskus lyhyesti vain kuvataidekoulu on suomalainen tavoitteellista ja etenevää vapaaehtoista kuvataideopetusta antava oppilaitos. Lasten ja nuorten kuvataidekouluja alettiin perustaa 1970- ja 1980-luvun taitteessa.[1][2] Opetus on yleissivistävää.
.jpg)
Nykyisin kuvataidekoulut ovat osa taiteen perusopetusta. Lain (1998) mukaan taiteen perusopetus on tavoitteellista, tasolta toiselle etenevää, ensisijaisesti lapsille ja nuorille järjestettävää eri taiteenalojen opetusta, joka antaa oppilaalle valmiuksia ilmaista itseään ja hakeutua myöhemmin ammatilliseen koulutukseen.[1] Käytännössä opetusta järjestetään tavallisesti 4–18-vuotiaille koulun ulkopuolella, mutta kouluvuoden aikana. Ikärajat ja käytännöt vaihtelevat jonkin verran kunnittain.
Kuvataidekouluissa on pyritty välttämään suorituskeskeisyyttä, vaikka arvosanat ovatkin tulleet mukaan. Opetusryhmät ovat tavallisesti pieniä ja materiaalit sekä tilat mieluusti korkeatasoisia. Myös kuvataidekouluille sopivaa pedagogiikkaa on etsitty. Alkuvaiheessa oli tärkeää taiteilijaopettajien panos toiminnan muotoutumisessa, myöhemmin on arvostettu pedagogista koulutusta.
Vuonna 2007-2008 taiteen perusopetusta kuvataiteessa antoi 148 oppilaitosta, joista 74 prosenttia oli kuntien ylläpitämiä. Oppilaita oli runsaat 20 000.[3] Varsinaisia kuvataidekouluja on tällä hetkellä noin sata eri puolilla Suomea.
Kuvataidekoulujen historiaa muokkaa
Syntyvaiheet ja toimintaidean muotoutuminen muokkaa
Lasten ja nuorten kuvataidekoulut järjestelmänä perustettiin 1980-luvulla. Lähtökohtana oli ajatus kokeilla lasten tavoitteellista ja pitkäjännitteistä kuvataiteen opetusta. Idean esikuvana olivat musiikkioppilaitokset. Kuvataidekouluille näytti olevan tilausta, joten samantyyppistä toimintaa ryhdyttiin järjestämään samanaikaisesti eri puolilla maata. Kuvataidekouluja ei perustettu viranomaispäätöksellä tai ylhäältä päin, vaan niiden takana oli joukko aktiivisia henkilöitä, kuten lasten vanhempia, taiteilijoita ja muita taideopetuksen tarjonnasta kiinnostuneita.[1] Alkuvuosina 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa kouluja syntyi yhtä aikaa Kauniaisissa, Helsingissä, Espoossa, Joensuussa, Kajaanissa,[2] Oulussa ja Hyvinkäällä.
Alkuvaiheen tavoitteita ja innostusta muokkaa
Kuvataidekoulut olivat aluksi pienimuotoisia ja toiminnan henkeä etsittiin. Aiempaa muotoa tai säädöksiä toiminnalle ei ollut, joten avoin tilanne antoi tilaa erilaisille ratkaisuille. Kuvataidekouluista ei haluttu suorituspainotteisia, jollaisina musiikkioppilaitokset nähtiin. Opetukselle haluttiin luoda ihanneolosuhteet. Aikaa oli varattava riittävästi, opetusryhmien tuli olla pieniä, noin kymmenen oppilaan ryhmiä. Kuvataidekoulun välineiden ja materiaalien haluttiin olevan ammattilaistasoa. Myös opetustilojen ja välineiden tuli olla asianmukaisia.[1]
Lisäksi opetuksen ja ilmapiirin haluttiin olevan kokeilevaa ja innostunutta. Monin paikoin pidettiin tärkeänä, että opetukseen osallistuu ammattitaiteilijoita.[1] Kuvataidekouluaatteen mukaan prosessin tuli olla yhtä tärkeä kuin lopputulos. Parhaimmillaan opettaminen olisi uutta luovaa kuten taiteen tekeminenkin. Opettaja ja oppilaat olisivat tällöin kuin yhteisellä matkalla oleva työryhmä, jonka jäsenet tietoineen ja taitoineen vaikuttavat matkan onnistumiseen.[4]
Yksittäisten kuvataidekoulujen perustajia olivat kunnat, taideyhdistykset, kannatusyhdistykset, taiteilijaseurat ja yksityishenkilöt. Kunnallisten kuvataidekoulujen ohella oli myös yksityisiä kouluja. Monet kuvataidekoulut aloittivat toimintansa kokeiluina pienten määrärahojen turvin. Maassa oli 1980-luvulla taloudellinen nousukausi, mikä lisäsi kuntien kiinnostusta kokeilla uusia palveluja.[1]
Yhteistyötä ja järjestäytymistä muokkaa
Eri puolilla maata syntyneet kuvataidekoulut alkoivat tehdä yhteistyötä melko nopeasti. Kuvataidekoulujen ensimmäinen yhteinen tapaaminen oli vuonna 1982. Samana vuonna perustettiin myös lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto, joka muun muassa ajoi valtionavustusten ja lainsäädännön saamista kuvataidekouluille. Tukea tulikin jo vuoden sisällä, joskin järjestelmällisempää valtionavustusta saatiin vasta 1990-luvun alussa, kun laki taiteen perusopetuksesta laadittiin.[1]
Samana vuonna 1982 perustettiin kuvataidekoulujen kehittämistyöryhmä, joka kokosi kirjan Lasten ja nuorten kuvataidekoulut – taustaa ja kehittämistavoitteet. Työryhmä määritteli myöhemmin kuvataidekoulun olevan oppilaitos, joka antaa 5–16-vuotiaille lapsille ja nuorille persoonallisuutta kehittävää, yleissivistävää kuvataideopetusta, joka tukee koulujen opetusta ja luo edellytyksiä taiteiden ammattiopinnoille. Opetus on tavoitteellista ja opetussuunnitelman mukaista, ja sen tulee ottaa oppilaan kehitystason huomioon. Se jakautuu perusopintoihin ja syventäviin opintoihin.[5] Opetussuunnitelman ja etenevyyden korostamisella kuvataidekoulut halusivat irrottautua kerhomuotoisesta toiminnasta.[1]
Vakiintuminen muokkaa
Lasten ja nuorten kuvataidekoulut vakiintuivat 1990-luvun kuluessa. Toiminnan alkaessa vakiintua myös opettajien pedagogiseen koulutukseen oli kiinnitetty huomiota. Taideteollinen korkeakoulu aloitti taiteilijoiden pedagogisen täydennyskoulutuksen vuonna 1987. Koulutus oli suunnattu etenkin kuvataidekouluissa toimiville taiteilijaopettajille.[1]
Organisointityö kuvataidekouluissa eteni 1990-luvulla ja opetusministeriö julkaisi perusteet opetussuunnitelmille ensimmäisen kerran vuonna 1993. Suurempi muutos tuli 2002-2005, jolloin kuvataidekouluihin tuli oppilasarvostelu ja lukiodiplomia muistuttava päättötyö.[1]
Toimintamalli laajenee muihin taiteisiin – taiteen perusopetus muokkaa
Kuvataidekoulujen toimintamalli oli todettu hyväksi jo 1990–luvulla, joten lapsille ja nuorille haluttiin järjestää samantyyppistä peruskoulun ulkopuolista opetusta muillakin taiteen aloilla, kuten käsityössä, arkkitehtuurissa, sanataiteessa, tanssissa, teatterissa ja sirkuksessa. Opetushallinto loi tähän tarkoitukseen käsitteen taiteen perusopetus. Ensimmäinen laki taiteen perusopetuksesta tuli voimaan vuonna 1992 ja sitä tarkistettiin 1998.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k Heinimaa, Elisse Kuvataidekoulusta taiteen perusopetukseen[vanhentunut linkki]. Kuvataideopettajaliiton juhlajulkaisu Stylus 1/2007. Viitattu 24.8.2009.
- ↑ a b Kangas, Ritva: Risteilevien polkujen leikkauspisteessä[vanhentunut linkki]. Viitattu 24.8.2009.
- ↑ Koramo, Marika: Taiteen perusopetus 2008. Selvitys taiteen perusopetuksen järjestämisestä lukuvuonna 2007–2008 (Arkistoitu – Internet Archive), s. 13 ja 18. Opetushallitus. ISBN 978-952-13-3976-9. Viitattu 12.3.2011. (PDF)
- ↑ Fredriksson, Hahtonen, Heinimaa 1992, s. 6.
- ↑ Työryhmä Airasmaa ym. 1985, s. 75.
Kirjallisuutta muokkaa
- Lasten ja nuorten kuvataidekoulut – taustaa, kehittämistavoitteet. Valtion taidehallinnon julkaisuja No 26. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1985.
- Fredriksson, Hahtonen, Heinimaa: Lasten ja nuorten kuvataidekoulun opetussuunnitelma. Helsinki: Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto ry, 1992.
- Taiteen perusopetuksen käsikirja, toim. Ismo Porna ja Pirjo Väyrynen, Helsinki 1993, Suomen kuntaliitto.