Lasarus-veljet
Lasarus-veljet ry on Eero Israel Heikkilän johtama uskonlahko. Kristillinen yhteisö toimii Säkylässä. Se on syntynyt Israelin suomalaisten keskuudessa 1970-luvun alussa. Liike toimi aluksi luterilaisen kirkon sisällä, mutta useat liikkeen kannattajista erosivat maallistuneena pitämästään kirkosta 1970-luvulla. Vuonna 1974 perustettiin julkaisutyötä vasten rekisteröity yhdistys Lasarus-veljet ry ja 1976 rekisteröimätön Kristus-kirkko. Jäseniä liikkeessä on ollut enimmillään satakunta, joista suurin osa lapsia. Nykyisin lahkolaisia on noin 50 henkeä. [1]
| Lasarus-veljet | |
|---|---|
| Kristus-kirkko | |
| Suuntautuminen | kristinusko |
| Kirkkokunta | sitoutumaton |
| Perustettu | 1976 |
| Perustaja | Eero Israel Heikkilä |
| Pääkirkko |
Säkylän Rauhanmaja Säkylä |
Lasarus-veljien ydinjoukko asuu Säkylässä sijaitsevassa Kataviston kylässä toimivassa yhteisössä, joka perustuu yhteisomistukseen. Yhteisössä pyritään maanläheiseen, ekologiseen ja vaatimattomaan elämäntapaan. Yhteisön jäsenet eivät käytä koreita tai näyttäviä vaatteita, eivät ehostaudu meikkaamalla eivätkä käytä koruja. Ruoan suhteen yhteisö pyrkii mahdollisimman suureen omavaraisuuteen, ja suuri osa ruoasta tuotetaan yhteisön tilalla. Yhteisön sisaret ovat julkaisseet yli tuhat reseptiä sisältävän Marian keittokirjan, jota on jaettu myös liikkeeseen kuulumattomille. Marian keittokirjan ohjeet soveltuvat ennen muuta itse kasvatettujen ruoka-aineiden valmistamiseen.
Lasarus-veljet eivät lähetä lapsiaan paikallisiin kouluihin, vaan lasten opetus hoidetaan kotiopetuksena. Lapset tenttivät opitut asiat kunnallisessa koulussa. Täten lapsille voidaan heidän mukaansa tarjota turvallinen kasvuympäristö ja kristillinen kasvatus. Lasarus-veljet eivät liioin turvaudu yleensä lääkärien ja sairaaloiden apuun, vaan sairaat pyritään hoitamaan kotona yrttilääkityksellä.
Liikkeen johtaja Eero Heikkilä kuoli kotonaan Säkylässä 25.2.2017.[2]
Oppi muokkaa
Opillisesti Lasarus-veljet ovat lähempänä kalvinismia kuin klassista luterilaisuutta. Kolminaisuusopin tulkinta erottaa heidät kristillisistä lahkoista.[3] Liike korostaa ennen muuta kilvoittelua ja pyhityselämää sekä vaatimattomuutta ja nöyryyttä Jumalan edessä. Sen julistus on ollut avoimen kriittistä ennen muuta Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa kohtaan. Se kritisoi kirkkoa liturgian ja ulkoisen hartauselämän liiallisesta korostamisesta, katolisten tapojen tuomisesta osaksi suomalaista hengellisyyttä, opillisesta vapaamielisyydestä ja ekumeenisista yhteyksistä muihin kirkkokuntiin. Liike pelkää kirkollisen kehityksen johtavan lopulta suuren, paavin alaisuudessa toimivan maailmankirkon syntymiseen, joka puolestaan alkaisi vainota elävää kristillisyyttä. Lasarus-veljien julistus korostaa muutenkin maailman olevan lähellä viimeistä tuomiota, Jeesuksen toista tulemista ja tuhatvuotisen valtakunnan aikaa.
Lasarus-veljien jumalanpalveluselämä on yksinkertaista ja korutonta. Heidän mukaansa sekä ehtoollinen että kaste ovat vertauskuvallisia. Ehtoollinen on muistoateria Jeesuksen ristinuhrin muistamiseksi ja kaste ulkoinen merkki parannuksenteosta. Liikkeessä lapset kastetaan yleensä vasta, kun he ovat saavuttaneet vastuullisen iän, erottavan hyvän ja pahan sekä ovat tehneet parannuksen synneistään. Toisaalta lapsena kastettuja ei yhteisössä kasteta uudelleen, vaan heidän aikaisempi kasteensa katsotaan päteväksi.
Lasarus-veljien kokouksissa vain miehet eli veljet saavat pitää puheita ja toimittaa ehtoollisen, vaikka naisillakin on mahdollisuus pitää lyhyitä todistuspuheenvuoroja. Vain miehet voivat toimia seurakunnan johtajina eli paimenina ja kuulua liikkeen johtavaan vanhemmistoon.
Lasarus-veljet eivät hyväksy vuoden 1992 raamatunkäännöstä, joka heidän mukaansa on liian vapaamielinen, virheellinen ja selittävä. Liikkeessä käytetäänkin vanhempaa, vuoden 1938 käännöstä. Toisaalta Lasarus-veljet opettavat, että Jumala johtaa vilpittömiä totuudenetsijöitä siitä riippumatta, mitä raamatunkäännöstä he käyttävät. Lasarus-veljien raamattunäkemys ei ole fundamentalistinen, vaan he jopa arvostelevat liiallista kirjainuskoa.
Julkaisutoiminta muokkaa
Vaikka Lasarus-veljien jäsenmäärä ei ole suuri, on liike sangen näkyvä ja tunnettu ennen muuta laajan julkaisutoimintansa ansiosta. Liikkeen traktaatteja ja lehtiä on levitetty laajalti liikkeen ulkopuolellekin. Lasarus-yhteisön kirjapaino sijaitsee Säkylässä, jonne muukin yhteisön toiminta on keskitetty. Siellä toimitetaan ja painetaan liikkeen julkaisuja. Suomeen tultuaan pieni ryhmä kristittyjä ihmisiä alkoi julkaista monistetta Huutavan ääni erämaassa. Syksystä 1974 lähtien on julkaistu Kristus-sanomia.[4] Tunnettu on ennen muuta lehti Laupias samarialainen, joka jo toisesta numerostaan alkaen vastusti kiivaasti Suomen EU-jäsenyyttä, perustellen vastustustaan sekä teologisesti että poliittisesti. Muita julkaisuja ovat mm. Ihanan osa evästä.
Kritiikki muokkaa
Suomen Tietotoimiston 22. huhtikuuta 2011 välittämän uutisen mukaan useat entiset lahkon jäsenet ovat kertoneet joutuneensa lapsina ankaran pahoinpitelyn uhreiksi. Lahkon edustajat kertoivat STT:lle, että lasten pahoinpitely lopetettiin 1984, kun lasten ruumiillisen kurituksen kieltävä laki tuli voimaan. STT:n tietojen mukaan pahoinpitelyt jatkuivat kuitenkin pitkään tuon jälkeenkin.[5]. Lasarus-veljet ovat kiistäneet väitteet.[6]
STT kertoi 25. huhtikuuta 2011, kuinka lahkon lääkärikielteisyys on johtanut vammautumisiin ja kärsimyksiin. Entisten lahkolaisten mukaan lasten luunmurtuma lastoitettiin itse, STT kertoo. Yhden miehen kaksi sormea lähes leikkautui uutistoimiston mukaan irti sirkkelissä mutta hän kärsi kipunsa kotona eikä käsi ei ole sen koommin toiminut kunnolla.
Eero Israel Heikkilä sanoo STT:n haastattelussa, että lääkärikielteisyydestä luovuttiin "jo 30 vuotta sitten", mutta hänen vaimonsa mukaan tämä tapahtui vasta 1990-luvulla.[7]
Heidän eristäytymistään on verrattu jopa kommunistiseen oppiin, koska he pyrkivät tiiviiseen yhteisöllisyyteen.[3]
Lähteet muokkaa
Hatakka, Eija: Säkylän Lasarus-veljet. Uskontososiologinen näkökulma yhteisön toimintaan. Pro gradu-tutkielma. Turku: Turun yliopisto. kulttuurien tutkimuksen laitos. Uskontotiede, 1986.
Viitteet muokkaa
- ↑ http://m.iltasanomat.fi/inf/infomo;JSESSIONID=EA7D8BE2E6F41BBB29C7.1256?site=ilta-sanomat&view=osatuutiset&feed:a=a_kotimaaulkomaat&feed:c=is_kotimaaulkomaat&feed:i=1288384437146&uutiset_page=0[vanhentunut linkki] Ex-lahkolaiset: Rajua väkivaltaa lapsia kohtaan
- ↑ Hämeen Sanomat, 19.3.2017.
- ↑ a b http://kultut-arkistot.utu.fi/tku/825.html (Arkistoitu – Internet Archive) Uskontotieteen pro gradu -tutkielmat.825. HATAKKA, Eija
- ↑ http://personal.inet.fi/koti/rossi/lutpo.html (Arkistoitu – Internet Archive) Lasarus-veljet ja Kristus-kirkko
- ↑ http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=SKA_newssite%2FAMLayout&cid=1194675832808&p=1194613459185&pagename=SKAWrapper[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=SKA_newssite%2FAMLayout&cid=1194675900925&p=1194613459185&pagename=SKAWrapper[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/04/1317936/ex-jasenet-laakarikielteinen-lahko-hoiti-terveyttaan-itse
Aiheesta muualla muokkaa
- Lasarus-veljet
- Uskonnot Suomessa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jyrki Rossin uskontosivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ex-jäsenet: Suljetussa lahkossa kasvatettiin lapsia ankarasti MTV3.fi, 22.4.2011.