Lars Väinö Lundahl
Lars Väinö Lundahl (20. maaliskuuta 1875 Helsinki[1] – 7. joulukuuta 1937[2]) oli suomalainen upseeri, joka palveli Venäjän keisarillisessa armeijassa ja myöhemmin myös Suomen armeijassa.[3]
Lundahln vanhemmat olivat Suomalaisen Teatterin näyttelijät Arthur ja Selma Lundahl.[4] Lundahl kävi Tampereen lyseota ja keväällä 1893 hän suoritti Suomen Kadettikoulun kurssin. Vuonna 1896 hänet nimitettiin aliluutnantiksi Turun Tarkk'ampujapataljoonaan, hän yleni luutnantiksi 1902 ja vuonna 1903 hänet siirrettiin jalkaväen reserviin. Venäjän-Japanin sodan alettua Lundahl kutsuttiin 1904 vakinaiseen sotapalvelukseen ja hänet määrättiin 2. suomenmaalaiseen tarkk’ampujapataljoonaan. Hän oli sitten Mantsuriassa Harbinissa ja kulki Mantsurian rajan yli vuonna 1905. Lundahl oli rintamalla 1905–1906 neljännessä tarkk’ampujarykmentissä ja palasi sitten rykmentin mukana takaisin Puolaan Kutnon kaupunkiin. Sodan jälkeen hänet siirrettiin 1907 armeijan jalkaväen reserviin. [3][5]
Lundahl toimi saksan-, ruotsin ja venäjänkielen sekä voimistelun ja piirustuksen opettajana Hangon suomalaisessa yhteiskoulussa 1907–1911 ja oli palomestarina Hangossa 1908–1913. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hänet kutsuttiin jälleen sotapalvelukseen. Hän palveli rintamilla jalkaväessä Puolassa Dvinskin seuduilla ja Romaniassa vuoden 1917 loppuun, toimi 118. Šujan jalkaväkirykmentissä pataljoonankomentajana sekä haavoittui Lodzin luona ja Bojervos-Vjelken taistelussa. Hänet nimitettiin 1916 Venäjän armeijan kapteeniksi. [3][6]
Suomeen palattuaan Lundahl nimitettiin kesäkuussa 1917 Mikkelin poliisimestariksi.[7] Sisällissodan sytyttyä Lundahl komensi valkoisten Savon rintaman joukkoja kenraalimajuri Ernst Löfströmin saapumiseen 12. helmikuuta saakka. Maaliskuun alusta lähtien hänen komennossaan oli Savon ryhmän Mikkelin 1. pataljoona, joka osallistui Mouhun ja Hillosensalmen sekä Heinolan taisteluihin. [6]
Lundahl nimitettiin 1918 Mikkelin kaupungin poliisimestariksi ja hänet ylennettiin vuonna 1919 everstiluutnantiksi. Hän erosi Mikkelin kaupungin poliisimestarin virasta 1921 ja hän oli sen jälkeen ylimääräisenä lääninkanslistina Mikkelin lääninhallituksessa sekä vuodesta 1924 vakinaisena lääninkanslistina.[3]
Everstiluutnantti Lundahl harrasti musiikkia ja hän toimi toistakymmentä vuotta Mikkelin Musiikin-Ystäväin Yhdistyksen johtokunnan jäsenenä. [3]
Lundahl kuoli joulukuussa 1937 sydänkohtaukseen.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Virkaikäluettelo upseereista vakinaisessa sotapalveluksessa (1919) Ylipäällikön esikunnan Henkilöosasto. 1.3.1922. Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 17.12.2018. Viitattu 13.12.2018.
- ↑ Lars Väinö Lundahl 16.10.2018. Geni.com. Viitattu 13.12.2018.
- ↑ a b c d e f Kuolleita, Helsingin Sanomat, 08.12.1937, nro 331, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Emilia Lundahln viimeinen matka. Helsingin Sanomat, 5.11.1934, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.12.2018.
- ↑ Ent. Turun pataljoonan muistopäivä. Turun Sanomat, 4.9.1921, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.12.2018.
- ↑ a b Harjula, Mirko: Ryssänupseerit, s. 92, 164, 335. Helsinki: Books on Demand, 2015. ISBN 978-952-28614-2-9.
- ↑ Nyheter för dagen. Polismästarna. Hufvudstadsbladet, 20.6.1917, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.12.2018. (ruotsiksi)