Lars Linderot

Lars Linderot (s. 7. elokuuta 1761, Jörlanda, Bohuslän, Ruotsi23. toukokuuta 1811, Lindome) oli ruotsalainen luterilainen pappi, herätyssaarnaaja ja virsirunoilija.

Elämä ja työMuokkaa

Linderot oli kotoisin köyhistä oloista. Hän kävi koulua Kungälvissä ja sen jälkeen Göteborgin lukiossa. Jo 17-vuotiaana hän saarnasi Kungälvin kirkossa. Opiskeltuaan teologiaa Lundin yliopistossa hänet vihittiin papiksi 1787. Hän oli komministerin apulaisena Göteborgin tuomiokirkkoseurakunnassa, sai komministerin viran 1800 Tölön seurakunnassa Kungsbackan lähellä ja hoiti virkaa kuolemaansa saakka. Hän kuoli äkillisesti ruokamyrkytykseen ja on epäilty, että hänen vaimonsa olisi myrkyttänyt hänet.

Linderot sai varhain yhteyksiä herrnhutilaisiin ryhmiin ja koki hengellisen uudistumisen. Hän luopui kuitenkin herrnhutismin ajatuksista ja omaksui jyrkempiä pietistiä näkemyksiä. Hänestä tuli kuuluisa parannussaarnaaja, joka käytti saarnoissaan kansanomaista, jopa raakaa kieltä ja helposti omaksuttavia kielikuvia. Hänen postuumina ilmestynyt saarnakokoelmansa levisi laajalle. Viimeisin, seitsemäs painos siitä on vuodelta 1913.[1]

Linderot on jäänyt tunnetuksi virsiensä kautta. Ne ilmestyivät pääasiassa arkkiveisuina. Kirjana ne ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen 1815 (Andeliga sånger och Tillfällighets-Verser)[1]. Hänen laulujaan on suomeksi vain muutama.

Linderotin virsiäMuokkaa

Ruotsin kirkon virsikirjassa on kaksi hänen virttään:

  • Virsi 265 "Taivaan rauhaan ei kukaan käy" (Ingen hinner framtill den eviga ron) ilmestyi 1798 arkkiveisuna ”Fem Andeliga Visor" lehtisessä sekä 1815 Andeliga sånger och Tillfällighets-Verser kirjassa otsikolla "Sång om själens fråga efter wägen till JEsum".[2] Ruotsin kirkon virsikirjan suomennos on Niilo Rauhalan 1996 tekemä. Suomennos siitä on myös Hengellisiä lauluja ja virsiä" kirjassa laulu 233 ”Ikilevon maille jos matkasi on” (Suom. Pauli. Vaalas 1951)[3]
  • Virsi 266 "Neuvo se tie, joka rauhaan" (Säg mig den vägen som drager till livet) Ilmestyi arkkiveisuna 1811 jonka otsikkona oli ”Twänne Andeliga sånger” ja laulun otsikkona "Sång om eldigt bemödande att winna ewig sällhet". [2] Sen suomennos on Niilo Rauhalan 1997 tekemä. Molempien virsien sävelmät ovat ruotsalaisia kansansävelmiä.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 337. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
  2. a b c Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 2 Psalmerna 205-429., s. 161,164. Wessmans musikförlag AB Visby, 2017. ISBN 978-91-877-052-0. (ruotsiksi)
  3. Hengellisiä lauluja ja virsiä. Suomen Lähetysseura, 1956.