Lapuan Virkiä
Lapuan Virkiä on vuonna 1907 perustettu lapualainen urheilun yleisseura. Seurassa toimii laaja joukko urheilijoita, valmentajia, toimihenkilöitä sekä jäseniä. Seuran huippuvuodet osuivat 1960-, 1970- ja 1980-luvuille, mutta sen jälkeen on menestys ollut hieman hiljaisempaa. Seuraa ovat vuosien varrella edustaneet useat huippu-urheilijat kuten Lauri Koskela, Tapio Korjus, Martti Vainio, Mikko Huhtala, Pertti Ukkola, Harri Koskela, Harri Haatainen, Martti Halmesmäki, Arvi Pikkusaari ja Ville Hautala. Useilla seurassa urheilleista löytyy kansainvälistä kilpailukokemusta ja menestystä: muun muassa seuralainen Tapio Korjus voitti keihäänheiton olympiakultaa Soulissa vuonna 1988.
| Lapuan Virkiä | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1907 |
| Paikkakunta |
 Lapua, Suomi |
| Värit | |
| Lajit |
• Hiihto • Jalkapallo • Jääkiekko • Lentopallo • Paini • Pesäpallo • Alppihiihto • Suunnistus • Uinti • Kuntoilu • Yleisurheilu |
Kotimaisista kilpailuista on useita Suomen-mestaruuksia niin yksilö- kuin joukkueurheilusta, muun muassa painista yli 50 mestaruutta sekä naisten pesäpallosta 11 Suomen-mestaruutta. Miesten hiihtojoukkue on voittanut SM-viestissä 2004 pronssia, 2005 hopeaa ja 2006 kultaa[1].
Seura on toiminut useasti erilaisten kotimaisten kilpailuiden järjestäjänä. Seurassa toimii 11 jaostoa: hiihto, jalkapallo, jääkiekko, lentopallo, paini, pesäpallo, alppihiihto, suunnistus, uinti, kunto- ja yleisurheilu[2].
Historia muokkaa
Toiminnan alku Nuorisoseuran alajaostona muokkaa
Lapuan Virkiän toiminta lähti liikkeelle Lapuan Nuorisoseuran alaosastona, jonka alaisuudessa se toimi ensimmäiset 30 vuotta. Alkuvuosina toiminta sai osakseen eri asenne-esteitä joista yhtenä suurimmista on pidetty maakunnan vahvaa uskonnollisuutta. Urheilun harrastaminen keskittyi pyhäpäiviin arjen vastapainoksi, joten sitä pidettiin helposti häiritsevänä käyttäytymisenä. Nuorisoseuraliike kuitenkin ymmärsi urheiluseura toiminnan syvimmän merkityksen hyvien harrastusten edistäjänä.
Vuonna 1900 Vihtori Filppula ehdotti Lapuan Nuorisoseuran kokouksessa kilpailuja keinoksi harrastusten lisäämiseen. Lapuan liikuntahistorian kannalta kyseessä oli merkittävä kokous, vaikka urheiluosaston perustamispäätöstä ei tuolloin tehtykään.[3]
Vuonna 1903 perustettiin Nuorisoseuran urheilutoimikunta, jonka avulla Lapualle yritettiin saada enemmän urheilijoita. Varsinainen seuran perustaminen on kuitenkin laskettu tapahtuneeksi syksyllä 1907, jolloin nuorisoseuran voimistelijat keskustelivat oman osaston perustamisesta. Varsinainen perustamisajankohta on kuitenkin tulkinnanvarainen kysymys.[4]
Talvilajit muokkaa
Lapuan Virkiällä on talvilajeissa jaosto hiihdossa ja alppilajeissa.[2] Alppijaostossa on harjoitusryhmät Freestylessa ja Ratalaskussa. Hiihto- ja alppijaostot harjoittelevat pääasiassa Simpsiön maastossa.[5]
Jalkapallo muokkaa
Miesten edustusjoukkue pelaa Suomen neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Kolmosessa. Aiemmin Virkiä on pelannut toiseksi korkeimmalla sarjatasolla yhden kauden (1964) ja kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla
Pesäpallo muokkaa
- Pääartikkeli: Lapuan Virkiä (pesäpallo)
Naiset pelaavat Superpesistä. Kausi 2022 on joukkueelle kaikkiaan 55:s Suomen pääsarjassa. Naisten joukkue on voittanut pesäpallon Suomen mestaruuden yksitoista kertaa, vuosina 1978, 1988, 1992, 1993, 2001, 2004, 2011, 2012, 2013, 2014 ja 2015. Lisäksi joukkue on voittanut SM-hopeaa seitsemästi. Ensimmäinen mitali tuli vuonna 1973 ja oli pronssinen. Pronsseja onkin kertynyt yhteensä yksitoista (1973, 1986, 1991, 2002, 2005, 2008, 2010, 2017, 2019, 2022 ja 2023).
Suunnistus muokkaa
Lapuan Virkiä järjesti suunnistuksen Jukolan viestin vuonna 2007 Simpsiöllä.
Jääkiekko muokkaa
- Pääartikkeli: Lapuan Virkiä (jääkiekko)
Tilastot ja luettelot muokkaa
Seuran puheenjohtajia muokkaa
|
|
|
Lähteet muokkaa
- Kangasluoma, Pentti: Virkiä ei väsy. Lapua: Lapuan Virkiä ry, 1997. ISBN 952-90-9088-9.
Viitteet muokkaa
- ↑ Olympialaisten katsaus. MTV3.fi
- ↑ a b http://www.lapuanvirkia.fi/?id=105
- ↑ Kangasluoma, s. 14
- ↑ Kangasluoma, s. 15
- ↑ http://www.virkia-alppi.net/ryhma.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kangasluoma, s. 289, 1997