Lappeenrannan keisarintalo
Lappeenrannan keisarintalo eli Fontellin talo oli Lappeenrannan keskustassa sijainnut puutalo, joka toimi vuosina 1885–1917 Venäjän keisarin virallisena residenssinä. Rakennus sijaitsi raatihuoneen korttelissa Ison kirkkokadun (nykyinen Kirkkokatu) ja Raastuvankadun kulmassa. Sitä kutsuttiin myös keisarilliseksi palatsiksi.
Talon rakennutti alkujaan kodikseen piirilääkäri A. W. Dammert vuonna 1831 ja se oli tavanomainen pikkukaupungin empiretyylinen puutalo.[1] Talon omistajaksi tuli myöhemmin ravintoloitsija Elise Fontell. Kun Venäjän keisari Aleksanteri III elokuussa 1885 vieraili Lappeenrannassa seuraamassa Suomen sotaväen sotaharjoituksia ja vihkimässä vastavalmistuneen Simola–Lappeenranta-radan, hänet päätettiin majoittaa Fontellin taloon. Arkkitehti Jacob Ahrenberg ja taidemaalari Fanny Churberg suunnittelivat taloon kiireellä keisarin arvolle sopivan sisustuksen. Vaikka talo oli kooltaan varsin vaatimaton, Aleksanteri III ihastui siihen ja se muutettiin pysyvästi viralliseksi keisarilliseksi residenssiksi. Aleksanteri III perheineen majoittui sinne toisen kerran vieraillessaan uudelleen Lappeenrannassa vuonna 1891.[2][1][3] Lisäksi keisarin veli, suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš käytti residenssiä vuonna 1888.[1]
Keisarintalon sisustuksesta pyrittiin tekemään tyyliltään mahdollisimman suomalainen, joten huonekalujen ja mattojen koristelussa käytettiin karjalaisten perinnetekstiilien ornamentiikkaa.[2] Myöhemmin keisarintaloon alettiin Helsingin keisarillisen palatsin (nykyinen Presidentinlinna) tavoin kerätä suomalaisten taiteilijoiden maalauksia. Näiden kahden keisarillisen residenssin taideteokset muodostivat yhdessä Suomen suuriruhtinaskunnan keisarillisen taidekokoelman. Keisarintaloon hankittiin seitsemän maalausta, muun muassa Albert Edelfeltin ja Oscar Kleinehin meriaiheisia maalauksia sekä Gunnar Berndtsonin Hiihtopartio, ja lisäksi Ville Vallgrenin ja Johannes Takasen veistokset. Taideteokset siirrettiin vuonna 1920 Presidentinlinnaan ja yhdistettiin sen muuhun kokoelmaan.[1][2]
Suomen itsenäistymisen jälkeen entinen keisarintalo toimi valtion rikkihappotehtaan konttorina. Se tuhoutui tulipalossa 24. maaliskuuta 1929.[1][2][4] Tilalle rakennettiin vuonna 1931 valmistunut, Lars Sonckin suunnittelema kolmikerroksinen kivitalo, jossa toimi Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy:n (nykyisen Kemiran) pääkonttori.[3] Tämän talon seinässä on nykyään Lappeenrannan killan kiinnittämä muistolaatta.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Jukka Relas: Keisarillinen taidekokoelma Suomessa, s. 17–18. Otava, Helsinki 2009.
- ↑ a b c d e Fontellin talo Etelä-Karjalan museo. Viitattu 24.11.2017.
- ↑ a b Janne Koivisto: Keisari tykästyi pieneen puutaloon – Tätä et tiennyt Lappeenrannan historiasta (Arkistoitu – Internet Archive) Lappeenrannan Uutiset 14.3.2014. Viitattu 24.11.2017.
- ↑ Suuri tulipalo raivosi sunnuntaina Lappeenrannassa. Valtion n.s. keisarin talo palanut poroksi, Aamulehti, 26.03.1929, nro 83, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla muokkaa
- Kolmen vuorokauden kimmeltävä loisto. Kun Fontellin porvarispytingistä tehtiin keisarin palatsi - rikkihappotehtaan konttori - ja vihdoin se romahti savuavaksi sorakasaksi, Seura, 17.06.1936, nro 25, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot