Langattomat verkot Suomessa

Langattomat verkot Suomessa koostuvat yksityisistä ja julkisista langattomista verkoista. Kattavimmat langattomat verkot ovat teleoperaattoreiden matkapuhelinverkkoihin liittyvä GPRS-verkot, jotka kattavat koko maan ja joilla on miljoonia päätelaitteita GPRS-matkapuhelimissa.

GPRSMuokkaa

GPRS (lyhenne sanoista General Packet Radio Service) on alkuaan GSM-verkossa toimiva pakettikytkentäinen tiedonsiirtopalvelu, jota käytetään pääasiassa langattoman Internet-yhteyden muodostamiseen matkapuhelimen tai GPRS-sovittimen avulla. GPRS-verkot Suomessa toteutettiin kesään 2001 mennessä kaikkien kolmen teleoperaattorin eli Soneran (nyk. TeliaSonera), Radiolinjan (nyk. Elisa) ja DNA:n) verkoissa. Suomessa jokaisella operaattorilla GPRS-yhteys on käytettävissä maanlaajuisesti.

Sana GPRS on käytännössä jäänyt tarkoittamaan 2G- eli GSM-tekniikan pakettidatajärjestelmää, mutta 3GPP käyttää termiä GPRS myös 3G-tekniikan yhteydessä. GPRS-sanomien liityntärajapinnat ovat pitkälti samat, mutta 3G ei tietenkään aseta GSM-järjestelmän mukaisia siirtonopeusrajoituksia, vaan antaa omat nopeusvaihtoehtonsa, jotka ovat tyypillisesti 32kb/s tai 128kb/s monikertoja.

Vanhoja GPRS-verkkoja (siis GSM-pohjaisia) on osittain päivitetty uudempaan EDGE-tekniikkaan, jolla saadaan samasta verkosta lisää siirtokapasiteettia. Viimeaikaiset uusimiset ovat kuitenkin jopa purkaneet GSM/GPRS-verkkoa 3G-verkon tieltä.

WLANMuokkaa

Pääartikkeli: WLAN-verkot Suomessa

Langattomat avoimet paikallisverkot ovat yleensä kuntien tai kunnallisten yhteistyöjärjestöjen tai yliopistojen ylläpitämiä. Myös joitain yksityisiä avoimia langattomia verkkoja löytyy esimerkiksi Helsingistä ja Kouvolasta.

Kaupallisia langattomia WLAN-verkkoja on Suomessa muutamia kymmeniä. Niiden periaatteena on kilpailla samoista asiakkaista kuin ADSL-, WiMAX-, tai 3G-verkot.

Yksityisiä suljettuja verkkoja ovat mm. hotellien asiakkailleen tarjoamat verkot ja yksityisiä avoimia verkkoja on joissain ravintoloissa ja kahviloissa.

Julkisia suljettuja verkkoja on eri laitoksissa ja julkiset avoimet verkot ovat yleensä kirjasto- ja yliopistolaitoksen ylläpitämiä.

Viestintävirasto on ottanut eurooppalaisittain aika tiukan kannan Suomessa WLAN-palveluntarjoajien asemaan ja velvoitteisiin.[1]

Kansainvälisistä kaupallisista verkoista esimerkkinä myös Suomessa toimiva TeliaSonera HomeRun. Tukiasemia löytyy esimerkiksi lentokentillä, käyttömaksut ovat korkeita ja suunnattu yrityskäyttäjille. (Muodostui kun Soneran vastaava wGate palvelu yhdistettiin tuotenimenä Telian HomeRun palveluksi)[2]

Langattomien verkkojen tehtävästä kunnallisena palveluna käydään laajaa keskustelua. Oulun panOULU on esimerkki laajasta ja kattavasta julkisesta avoimesta verkosta, kun taas Helsingissä avoimen verkottamisen laajentaminen on ollut kunnallispoliittinen keskustelun aihe lähinnä siksi, että siellä on myös runsaasti yksityistä tarjontaa, mihin ei ole haluttu kaupungin vaikuttavan tarjoamalla julkisia avoimia verkkoja nykyistä laajemmin.

KattavuusMuokkaa

Hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman mobiilityöryhmä ehdotti, että kuntien tietotekniikkapanostusten lisäksi olisi koko maahan saatava avoin langaton verkko vuoteen 2010 mennessä. Maanlaajuista palvelua on tällä hetkellä vain GPRS-palvelut matkapuhelinoperaattoreiden verkoissa, mutta ongelmaksi niissä nähdään hitaus ja heikot vasteajat.[3]

Koko maan kattavaa yksittäistä verkkoa ei ole odotettavissa lähivuosina, vaikka mobiilityöryhmä sitä haluaisikin. Suomeen on mahdollista rakentaa kattava verkko, mutta mikään tällä hetkellä (vuonna 2010) käytössä olevista tekniikoista ei siihen taivu. Koko maan kattaminen onnistuu joko satelliittipalveluna tai vähintään kahdella eri tekniikalla maan pinnalla. Käytännössä sopivaa tekniikkaa ei ole standardina olemassa, sellainen pitäisi kehittää ja mikä pahinta standardoida kansainvälisesti.

3GMuokkaa

Pääartikkeli: 3G-verkot Suomessa

3G-verkkoja on jokaisella matkapuhelinoperaattorilla, mutta niiden kattavuus ei ole maanlaajuinen, vaan laajoja katvealueita esiintyy edelleen. Lapin maakunnassa on esimerkiksi operaattoreiden peittoaluekarttojen mukaan 3G-kuuluvuusaluetta ainoastaan suurimmissa taajamissa ja matkailukeskuksissa. Lisäksi operaattorit itse ovat katteettomalla mainonnallaan saaneet aikaan tilanteen, jossa asiakkaat luulevat kunnollisen 3G-yhteyden saamisen järjestyvän lähes ilmaiseksi ja ilman asiantuntijaa käyttöönotossa.

HSPAMuokkaa

HSPA koostuu HSDPA:sta sekä HSUPA:sta, jotka nopeuttavat tiedonsiirtoa teoriassa merkittävästi verrattuna perus-3G:hen. Uusimman tekniikan peittoalue kasvaa kohtuullista vauhtia, koska lähes kaikki uudet tukiasemat ovat jo HSPA+ -tekniikkaa. Nopean yhteyden pinta-ala ei kuitenkaan kasva niin kuin mainoksissa, suuret nopeudet ovat käytettävissä vai tukiaseman läheisyydessä.

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa