Avaa päävalikko

Lamminahon talo

maatilamuseo ja kulttuuriympäristö Vaalassa
Lamminahon päärakennus pihalta päin nähtynä.

Lamminahon talo on Museoviraston omistama Oulujokivarren vanhaa rakennuskantaa edustava pihapiiri entisen Niskakosken törmällä Vaalassa, joen pohjoisrannalla.

HistoriaaMuokkaa

Lamminahon tila on vanha asuinpaikka ja poikkeuksellisen hyvin säilynyt kokonaisuus rakennuksia ja irtaimistoa. Päärakennus on valmistunut 1800-luvun alkupuolella, alun perin savupirtiksi, vanhimmat aitat ovat peräisin 1700-luvulta. Rakennuksissa oleva irtaimisto on alkuperäistä, talon tarpeisiin tehtyä tai hankittua ja käytössä ollutta esineistöä ja maatilan välineitä ja laitteita.

Lamminaho oli yhtenä jakamattomana tilana saman suvun hallussa melkein kaksisataa vuotta, ja se lahjoitettiin testamentilla ja lahjakirjalla irtaimistoineen Museovirastolle vuonna 1992. Tilan peruskorjatut rakennukset ja lähiympäristö on rakennussuojelulain perusteella suojeltu. Ne ovat Vaalan kunnan käytössä kesäisin avoinna olevana museona ja erilaisten tapahtumien pitopaikkana.

1750-luvulla perustettu uudistila sai nimensä yhdeksän kilometriä pitkässä Niskakoskessa olleen Oterman putouksen alapuolisesta Lamminlammesta, ensin se tunnettiin Lamminpartena ja myöhemmin Lamminahona. Tunnettuja talon asukkaita olivat mm. valantehneet laskumiehet, vuodesta 1833 alkaen kahdessa eri sukupolvessa: Juho Lamminaho (syntynyt 1796) ja hänen poikansa Tuomas (syntynyt 1838) sekä Juho Juhonpoika Lamminaho (syntynyt 1827), joka siirtyi myöhemmin Ahmaskoskelle. Talossa majailleet ulkomaiset urheilukalastajat eli Oulujoen lohilordit tekivät osaltaan sitä ja Niskakoskea tunnetuksi lohen pyyntipaikkana 1800-luvun loppupuolella.

Pihapiiri ja rakennuksetMuokkaa

1900-luvun alussa talon pihapiirissä olivat seuraavat rakennukset:

  • Päärakennus
  • Luhti
  • Viinankeittohuone eli viinakööki, myöhemmin karjakeittiö ja sauna
  • Navetta ja talli -rakennus
  • Törmäaitta
  • Kivinen talouskellari
  • Kolmikerroksinen vilja-aitta
  • Naisten aitta
  • Miesten aitta
  • Piikojen aitta
  • Vanha talli

Kunnostetussa Lamminahon talossa on myös traktorikoppi eli taloon jo varhain hankitun rautapyöräisen traktorin talli, sysikoppi ja talon lähellä tervahauta sekä latoja. Sen sijaan savusaunasta on jäljellä vain kivijalkakivet osoittamassa saunan paikkaa. Paja siirrettiin Ouluun Turkansaareen, mutta on palautettu samoille nurkkakivilleen siinä vaiheessa, kun Lamminahon talo avattiin museokohteena yleisölle. Tiiviiseen nelikulmaiseksi rakennettuun pihapiirin johtaa kuja-aitaus, yhä käytössä olevat pellot on ympäröity riukuaidalla.

Lamminaho sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Vaalasta länteen, lähellä Nuojuan voimalaitosta. Sinne on opasteet sekä Oulujoen pohjoispuolelta valtatie 22:lta että Kestilän suunnasta seututie 879:ltä.

Kuvia Lamminahon pihapiiristäMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Sihvo, Pirkko 2006. Lamminaho. Elämää Oulujoen Niskakoskella, (2. painos). Julkaisija: Museovirasto. 112 s. ISBN 951-616-155-3