Lakritsirousku
Lakritsirousku (Lactarius helvus, aikaisemmin "lakritsarousku"[2]) on havu- ja sekametsissä kasvava, lievästi myrkyllinen rouskulaji. Lakritsirousku on männyn ja koivujen mykorritsasieni.
| Lakritsirousku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaliiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Rouskut Lactarius |
| Laji: | helvus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Lakritsirouskun lakki on väriltään keltaruskea tai harmahtavan vaaleanruskea ja halkaisijaltaan noin 5–15 cm. Lakki on aluksi kupera ja reunoiltaan sisäänpäin kääntynyt, vanhemmiten lakki muuttuu laakeaksi ja halkeilee kuivuessaan. Toisinaan lakissa on nipukka, joka vajoaa sienen kasvaessa. Pinta on samettimainen, kiilloton ja hieman karhea, eikä märkänäkään limainen. Heltat ovat rouskuille tyypillisen vaaleat. Sienen rikkoutuessa niistä tihkuu kirkasta nestettä, tosin kuivista tai vanhoista sienistä nestettä ei tule välttämättä ollenkaan. Lakritsirouskun jalka on tasapaksu, ja se on usein vaaleampi kuin lakki. Erityisesti kuivana ja kuivuessaan sieni tuoksuu lakritsille.[3]
Samankaltaiset lajit muokkaa
Lakritsirouskun voi sekoittaa kangasrouskuun (Lactarius rufus), jonka maitiaisneste on valkoista, kun taas lakritsirouskulla se on kirkasta. Myös lakritsirouskun lakki on vaaleampi kuin kangasrouskulla.[4]
Kasvuaika ja -paikka muokkaa
Lakritsirouskuja voi löytää heinäkuusta lokakuuhun, vaikkakin se on yleisimmillään elo–syyskuussa. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja sitä esiintyy paikoin myös Pohjois-Suomessa.lähde? Lakritsirousku esiintyy usein isoina ryhminä, toisinaan samoilla paikoilla kangasrouskun kanssa; karuilla kalliomänniköillä ja niiden soistumilla, lampien rahkamättäillä ja suo-ojien reunoilla.[3]
Käyttö ravinnoksi muokkaa
Lakritsirouskua ei suositella ruokasieneksi. Se on lievästi myrkyllinen ja suurina määrinä nautittuna se voi aiheuttaa vatsanväänteitä, oksentelua ja ripulia. Tosin lakritsirouskuja on useinkin kerätty kangasrouskuina, eikä sen tiedetä aiheuttaneen myrkytystapauksia.[3] Keskieurooppalaisissa sienikirjoissa, joissa esimerkiksi haapa- ja kangasrouskua pidetään syömäkelvottomana, neuvotaan käyttämään lakritsirouskua mausteena.
Lähteet muokkaa
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 21.8.2008.
- ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 186. 2. painos. WSOY, 1971.
- ↑ a b c Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 110. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
- ↑ Kangasrousku Ruokavirasto. Viitattu 11.8.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Lakritsirousku (Lactarius helvus) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luontoportti: Lakritsirousku (Lactarius helvus)
- Rogers Mushrooms: Lactarius helvus (englanniksi)
- Mushroom Expert: Lactarius helvus (englanniksi)
- Cornell University: Lactarius helvus, the maple syrup milky cap, August 19, 2009 (englanniksi)