Lakritsirousku

helttasienilaji

Lakritsirousku (Lactarius helvus, aikaisemmin "lakritsarousku"[2]) on havu- ja sekametsissä kasvava, lievästi myrkyllinen rouskulaji. Lakritsirousku on männyn ja koivujen mykorritsasieni.

Lakritsirousku
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaliiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Rouskut Lactarius
Laji: helvus
Kaksiosainen nimi

Lactarius helvus
(Fr.) Fr.[1]

Katso myös

  Lakritsirousku Wikispeciesissä
  Lakritsirousku Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Lakritsirouskun lakki on väriltään keltaruskea tai harmahtavan vaaleanruskea ja halkaisijaltaan noin 5–15 cm. Lakki on aluksi kupera ja reunoiltaan sisäänpäin kääntynyt, vanhemmiten lakki muuttuu laakeaksi ja halkeilee kuivuessaan. Toisinaan lakissa on nipukka, joka vajoaa sienen kasvaessa. Pinta on samettimainen, kiilloton ja hieman karhea, eikä märkänäkään limainen. Heltat ovat rouskuille tyypillisen vaaleat. Sienen rikkoutuessa niistä tihkuu kirkasta nestettä, tosin kuivista tai vanhoista sienistä nestettä ei tule välttämättä ollenkaan. Lakritsirouskun jalka on tasapaksu, ja se on usein vaaleampi kuin lakki. Erityisesti kuivana ja kuivuessaan sieni tuoksuu lakritsille.[3]

Samankaltaiset lajit muokkaa

Lakritsirouskun voi sekoittaa kangasrouskuun (Lactarius rufus), jonka maitiaisneste on valkoista, kun taas lakritsirouskulla se on kirkasta. Myös lakritsirouskun lakki on vaaleampi kuin kangasrouskulla.[4]

Kasvuaika ja -paikka muokkaa

Lakritsirouskuja voi löytää heinäkuusta lokakuuhun, vaikkakin se on yleisimmillään elo–syyskuussa. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja sitä esiintyy paikoin myös Pohjois-Suomessa.lähde? Lakritsirousku esiintyy usein isoina ryhminä, toisinaan samoilla paikoilla kangasrouskun kanssa; karuilla kalliomänniköillä ja niiden soistumilla, lampien rahkamättäillä ja suo-ojien reunoilla.[3]

Käyttö ravinnoksi muokkaa

Lakritsirouskua ei suositella ruokasieneksi. Se on lievästi myrkyllinen ja suurina määrinä nautittuna se voi aiheuttaa vatsanväänteitä, oksentelua ja ripulia. Tosin lakritsirouskuja on useinkin kerätty kangasrouskuina, eikä sen tiedetä aiheuttaneen myrkytystapauksia.[3] Keskieurooppalaisissa sienikirjoissa, joissa esimerkiksi haapa- ja kangasrouskua pidetään syömäkelvottomana, neuvotaan käyttämään lakritsirouskua mausteena.

Lähteet muokkaa

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 21.8.2008.
  2. Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 186. 2. painos. WSOY, 1971.
  3. a b c Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 110. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  4. Kangasrousku Ruokavirasto. Viitattu 11.8.2020.

Aiheesta muualla muokkaa