Lakjärvenrahka
Lakjärvenrahka on Kurjenrahkan kansallispuistossa, Varsinais-Suomessa sijaitseva suoalue. Se sijaitsee pääosin Mynämäen kunnassa, tosin suon eteläosa ulottuu Nousiaisten kunnan alueelle. Lakjärvenrahka muodostaa lisäksi yhtenäisen suoalueen sen eteläpuolella sijaitsevan Nousiaisten Lammenrahkan kanssa.
Yleiskuva ja suotyypit muokkaa
Lakjärvenrahka ja sitä ympäröivät Laidassuo ja Nousiaisten Lammenrahka luokitellaan keidassoiksi, vaikka suotyypille ominaiset rakenteet eivät monin paikoin olekaan näillä soilla selvästi nähtävissä. Esimerkiksi soiden reunaluisut tai laiteet puuttuvat usein kokonaan tai ovat hyvin kapeat. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että suot ovat syntyneet kallioisten metsäsaarekkeiden pitkänomaisiin, sokkeloisiin väleihin. Kivennäismaasaarekkeista suurin osa on jäätikkösyntyisiä moreenikumpuja. Osa metsäsaarekkeista on myös säilynyt luonnontilassa.[1][2]
Lakjärvenrahkan pinta-ala on 420 hehtaaria, ja sen pinta on 75 metriä meren pinnan yläpuolella. Suon pinta on luoteeseen kallistunut, joten sen vedet valuvat Mynäjokeen. Lakjärvenrahkan luonnontilaisen, kansallispuistoon kuuluvan osan vallitsevat suotyypit ovat keidas- ja isovarpuräme sekä rahka- ja kalvakkaneva. Puiston ulkopuoliset alueet suosta on ojitettu. Keskimäärin suolla on turvetta 2,7 metrin paksuudelta ja sen pohjamaalajina on pääasiassa hiekka.[3] Geologian tutkimuskeskuksen kartoituksissa Lakjärvenrahka todettiin soveltumattomaksi sekä teolliseen kasvu- että polttoturvetuotantoon.[4]
Luonto ja nähtävyydet muokkaa
Lakjärvenrahkan reunoilla sijaitsee yksi puiston merkittävimmistä luontokohteista. Pukkipalon aarniometsä suon itälaidalla on yksi Varsinais-Suomen edustavimmista. Suon koilliskulmassa sijaitsee puolestaan koko suolle nimensä antanut Lakjärven pieni suorantainen järvi, jonka koko on vain noin kolme hehtaaria. Suon länsireunalla on lisäksi yksi allikkoinen tasanne. Tasanteen ympärillä olevat kuivemmat kermit ja kosteammat kuljut ovat myös suuntautuneet melko selvästi. Suoalueelle avautuu komea näköala etelästä Takaniitunvuoren huipulta. Vuoren läheisyydessä on myös tulentekopaikka.[1][2][5][6][7]
Kaikki edellä mainitut nähtävyydet sijaitsevat Kuhankuonon retkeilyreitistön Pukkipalon reitti -rengasreitin varrella, joka kiertää myös Lakjärvenrahkan itäosissa.[7][8] Linnuston pesimärauhan takaamiseksi polkujen ulkopuolella Lakjärvenrahkan rajoitusalueella liikkuminen on kiellettyä huhtikuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.[9]
Lähteet muokkaa
- Helmer Tuittila: Mynämäen turvevarat - Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. Raportti P 13.4/82/91. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, 1982. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Kurjenrahka 23.10.2007. ymparisto.fi: Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.8.2010.
- ↑ a b Kurjenrahkan suot 24.11.2004. Luontoon.fi: Metsähallitus. Arkistoitu 10.1.2005. Viitattu 4.8.2010.
- ↑ Tuittila Mynämäen turvevarat, s. 139–141
- ↑ Tuittila Mynämäen turvevarat, s. 154
- ↑ Jouko Högmander: Kurjenrahkan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 13. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 1. Metsähallitus, 2006. ISBN 952-446-471-3. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kurjenrahkan harrastusmahdollisuudet 1.3.2010. Luontoon.fi: Metsähallitus. Arkistoitu 29.12.2010. Viitattu 22.8.2010.
- ↑ a b Kurjenrahkan reitit 15.6.2010. Luontoon.fi: Metsähallitus. Arkistoitu 29.12.2010. Viitattu 5.8.2010.
- ↑ Kuhankuonon retkeilyreitistö - reitit ja opasteet Kuhankuonon retkeilyreitistö- ja virkistysalueyhdistys ry. Viitattu 22.8.2010.
- ↑ Jukka Uotila: Kurjenrahkalle uusi järjestyssääntö - Kansallispuistossa voimassa rajoitetut jokamiehenoikeudet. Vakka-Suomen Sanomat, 23.7.2010, s. 3.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lakjärvenrahka Wikimedia Commonsissa
