Lainlukija
Lainlukija (ruots. Lagläsare) oli 1500- ja 1600-luvuilla Ruotsissa ja Suomessa laamannin tai kihlakunnantuomarin sijaisesta käytetty nimitys. Varsinaisilla tuomarinvirkaan nimitetyillä henkilöillä oli usein jo ennestään jokin muu korkeampi virka ja he saattoivat silloin valita lakia tuntevan lainlukijan sijaisekseen ja antaa tälle palkkana osan virkatuloista.[1] Lainlukijana saattoi 1600-luvulla tavallisesti olla Turun hovioikeudessa auskultoinut henkilö joka oli arvoltaan varatuomari.[2]