Avaa päävalikko

Lain kolmas käyttö on oppi, joka löytyy luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista, yksimielisyyden ohjeessa. Opetuksen mukaan hengellistä lakiaselvennä on saarnattava myös uudestisyntyneille kristityille eikä vain pakanoille[1], eli kristitty on lain alla. Tämän opin vastustajat taas opettavat, ettei hengellinen laki kuulu kristitylle, eli hän ei ole lain alla.

Tunnustuskirjoja laadittaessa vähemmistö luterilaisista jumaluusoppineista (aitoluterilaiset) torjui tämän opetuksen, mutta enemmistö (filippistit) Melanchtonin johdolla sai opetuksen kirjattua tunnustuskirjoihin. Tunnustuskirjoissa onkin maininta, että opetusta ei laitettu tunnustuskirjoihin yksimielisyyden vallitessa. Opista on tunnustuskirjojen mukaan syntynyt kiistaa "muutamien harvojen teologien kesken". Siitä lähtien tämä oppi on kuulunut luterilaisuuteen, erityisesti puhdasoppisuuden aikana, mutta myös myöhemmin ortodoksiluterilaisuudessa. Opetuksen vastakohta on antinomismi. Lain kolmannessa käytössä on mukana pelagiolaisuutta.

LähteetMuokkaa

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.