Avaa päävalikko

Laillisuusvalvonta hallinnossa tarkoittaa voimassa olevan oikeusjärjestyksen ja hyvän hallintotavan noudattamisen varmistamista viranomaisten toiminnassa ja päätöksenteossa. Laillisuusvalvonnan piiriin ei kuulu virkatoiminnan tarkoituksenmukaisuuden valvonta eikä siinä puututa hallinnollisen päätösvallan käyttöön yksittäisissä tapauksissa. Valvonnan sisältö ja määrä vaihtelevat eri hallinnonaloilla.

Hierarkkisessa valvonnassa hallintoelimet valvovat omaa toimintaansa. Tavallisin sisäisen valvonnan muoto on se, että esimiehet valvovat ja ohjaavat alaistensa virkatoimia. Koko viraston toiminnan valvonta kuuluu johtoelimelle. Useissa virastoissa johtavalla virkamiehellä on mahdollisuus ottaa päätettäväkseen alaisensa käsiteltävänä oleva asia. Ylempien viranomaisten alaisinaan oleviin toimielimiin kohdistamaa valvontaa nimitetään virka-astevalvonnaksi. Esimerkiksi ministeriö valvoo alaisinaan olevien hallintoelinten toimia ja kunnanhallitus kunnan virkakoneiston toimintaa.

Myös normivalvonta kuuluu viranomaisten tehtäviin. Viranomainen ei saa soveltaa perustuslain tai muun lain kanssa ristiriidassa olevaa asetusta tai hallinnollista määräystä. Normivalvonnalla on merkitystä lähinnä sovellettaessa hallinnollisia määräyksiä.

LaillisuusvalvojatMuokkaa

Suomen ylimmät laillisuusvalvojat ovat valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Erityisten valvontaviranomaisten valvonnan kohteet ovat rajattuja. He valvovat esimerkiksi henkilörekistereitä, potilaiden kohtelua tai hallinnon taloudenhoitoa. Tällaisia viranomaisia ovat muun muassa tietosuojavaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, vähemmistövaltuutettu ja potilasasiamies.

Julkistaloutta, etenkin valtiontaloutta, valvoo valtiontalouden tarkastusvirasto. Se valvoo myös kuntien valtionapujen käyttöä. Oikeusasiamies, oikeuskansleri ja hallitus antavat eduskunnalle kertomuksensa, jossa on tietoja hallinnon toimista. Eduskunta ei voi puuttua hallinnon yksittäisiin toimiin, mutta se voi esittää mielipiteensä esimerkiksi epäkohtien korjaamiseen.

LähteetMuokkaa

  • Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1997, ISBN 951-855-135-9, osa V palstat 529–531