Tortuga
Tortuga on saari Karibianmeressä Haitin kaupungin, Port-de-Paix'n, edustalla. Saari muodostaa oman kunnan nimeltään La Tortue. Eurooppalaisista ensimmäisenä sen löysi Kristoffer Kolumbus vuonna 1492 ensimmäisellä matkallaan. Tortugan pinta-ala on 180 km² ja saaren asukasluku oli vuonna 2009 noin 35 000. Nimi on Kolumbuksen antama, ja tarkoittaa kilpikonnaa.
Tortuga nähtynä satelliitista
| Muut nimet |
Île de la Tortue |
|---|---|
| Sijainti | |
| Saariryhmä | |
| Korkein kohta |
459 m |
| Pinta-ala |
179,94 km² |
| Asukasluku |
35 347 |
|---|
Tortuga oli 1600-luvulla tunnettu merirosvojen keskus, ja populaarikulttuurissa sitä on hyödynnetty esimerkiksi Pirates of the Caribbean -elokuvissa, joissa Tortuga toimii merirosvosatamana.
Historia muokkaa
Ensimmäiset Tortugalle rantautuneet eurooppalaiset olivat espanjalaiset Kristoffer Kolumbuksen ensimmäisen tutkimusmatkan aikana. Kolumbuksen laivat purjehtivat Kuuban ja Haitin erottavalla salmella 6. joulukuuta 1492 havaitessaan saaren ääriviivat aamu-usvassa. Saari muistutti Kolumbuksen mielestä kilpikonnan kuorta, ja niinpä hän nimesi sen Tortugaksi.
Tortugan eurooppalaisen asutuksen alun muodosti vain muutama espanjalainen siirtokuntalainen. Vuonna 1625 ranskalaisia ja englantilaisia uudisasukkaita siirtyi Tortugaan aiottuaan ensin asuttaa Hispaniolan saaren. Don Fadrique de Toledon johtamat espanjalaisjoukot hyökkäsivät ranskalaisten ja englantilaisten siirtokuntalaisten kimppuun vuonna 1629, minkä jälkeen he linnoittivat saaren ja karkottivat muiden kansallisuuksien edustajat. Ranskalaiset kuitenkin palasivat ja ottivat linnoituksen haltuun vuonna 1630, kun Espanjan armeija oli lähtenyt vapauttamaan Hispaniolaa ranskalaisasuttajista.
Vuodesta 1630 Tortuga oli jakautunut ranskalaiseen ja englantilaiseen siirtokuntaan, mikä mahdollisti bukanieereille saaren käyttämisen päätukikohtanaan. Vuonna 1633 saaren plantaaseille tuotiin Afrikasta ensimmäiset orjat, joiden käyttö loppui kuitenkin vuoteen 1635 mennessä. Tähän vaikuttivat jatkuvat välikohtaukset siirtokuntien välillä ja vaikeus hallita orjia.
Vuonna 1635 espanjalaiset valtasivat Tortugan takaisin ja karkottivat englantilaiset ja ranskalaiset. Valloitus oli kuitenkin lyhytaikainen, koska saarella ei nähty kokonsa puolesta olevan strategista merkitystä. Ranskalaiset ja englantilaiset merirosvot pääsivätkin pian palaamaan. Vuonna 1638 espanjalaiset palasivat kolmannen kerran häätääkseen saarelta ranskalaiset ja vasta saapuneet hollantilaiset siirtokuntalaiset. Espanjalaiset miehittivät saaren, mutta siirtokuntalaiset karkottivat nämä vuonna 1640, minkä jälkeen ranskalaiset rakensivat Fort de Rocherin linnoituksen luonnonsatamaan. Tämän avulla ranskalaiset torjuivat espanjalaisten hyökkäyksen seuraavana vuonna.
Vuoteen 1640 mennessä Tortugan bukanieerit kutsuivat itseään Rannikkoveljiksi (Brethren of the Coast). Merirosvot olivat pääasiassa ranskalaisia ja englantilaisia, seassaan pieni joukko hollantilaisia. Vuonna 1645 valtaapitävä ranskalainen kuvernööri toi saarelle noin 1 650 prostituoitua tarkoituksenaan rauhoittaa levottomat merirosvot. Vuonna 1654 espanjalaiset valtasivat saaren neljännen ja viimeisen kerran.
Vuonna 1655 englantilaiset ja ranskalaiset valtasivat saaren takaisin Elias Wattsin johdolla. Watts oli saanut Jamaikan sotilaskomentajalta eversti William Braynelta komennuksen toimia Tortugan kuvernöörinä. Vuonna 1660 englantilaiset valitsivat ranskalaisen Jeremie Deschampsin kuvernööriksi. Tämä vannoi uskollisuutta Ranskan kuninkaalle, otti käyttöön Ranskan värit ja esti useita Englannin yrityksiä saada Tortuga vallattua takaisin.
Bukanieeriaikakausi kääntyi kohti loppuaan vuoden 1670 tienoilla. Monet merirosvoista siirtyivät puunhakkaajiksi ja puukauppiaiksi. Tähän aikaan walesilainen kaappari Henry Morgan kutsui Tortugan merirosvoja liittymään miehistöönsä. Ranska palkkasi heidät iskujoukoukseen, mikä antoi Ranskalle aiempaa vahvemman aseman Karibian alueella. Tämän seurauksena merirosvoja ei saatu täysin hallintaan, vaan nämä jatkoivat Tortugan pitämistä puolueettomana piilopaikkana merirosvotulle omaisuudelle.
Vuonna 1680 uusi parlamentin päätös kielsi ulkomaisissa väreissä purjehtimisen, mikä oli iso oikeudellinen isku Karibian merirosvoille. Eurooppalaisten valtojen allekirjoittama Regensburgin rauhansopimus päätti merirosvouden vuonna 1684. Suurin osa sopimuksen solmimista seuranneista merirosvoista toimi kruunun alaisuudessa aiempia bukanieeriliittolaisiaan vastaan. Saint-Dominguen siirtokunnan pääkaupunki siirrettiin Tortugalta Port-de-Paix'iin Hispaniolan mantereelle vuonna 1676.
Maantiede muokkaa
Tortugan saari sijaitsee Haitin pohjoisrannikon edustalla. Se on vuoristoinen ja kallioinen. Saaren pohjoispuoli on erityisen kallioinen. 1600-luvun alussa saaren asukkaat elivät saaren eteläpuolella, missä sijaitsi satama. Pohjoispuolta kuvailtiin luoksepääsemättömäksi sekä maitse että mereltä.
Siirtomaakaudella asuttu alue oli jaettu neljään osaan; ensimmäinen näistä oli Low Land ("Alamaa"). Tällä alueella sijaitsi saaren satama, minkä vuoksi sitä pidettiin tärkeimpänä. Toinen alue oli Middle Plantation ("Keskiplantaasi"); alueen maanviljelijät eivät tunteneet maaperän ominaisuuksia, ja sitä käytettiin yksinomaan tupakanviljelyyn. Kolmannen, saaren länsiosassa sijaitsevan osan nimeksi annettiin La Ringot ("Silmukka"). Neljättä osaa kutsuttiin nimellä La Montagne ("Vuori"). Sinne perustettiin saaren ensimmäiset plantaasit.
Alueen 1600-luvun maantiede tunnetaan parhaiten Alexander O. Exquemelinin yksityiskohtaisesta kuvauksesta kirjassaan "Zeerovers," missä hän kuvaa vuoden 1666 matkaansa saarelle.
Aiheesta muualla muokkaa
- "Method of Securing the Ports and Populations of All the Coasts of the Indies" teksti vuodelta 1694, käsittelee Tortugan historiaa ja piratismia (englanniksi)(espanjaksi)
