Lārak on saari Iranin rannikolla Hormuzinsalmessa. Vieressä sijaitsevat Hormuzin ja Qešmin saaret. Saarella sijaitsee Iranin vallankumouskaartin laivaston tukikohta.

Lārak

Lārak
Koordinaatit 26°51′N, 56°21′E
Vesialue Hormuzinsalmi
Valtio
Valtio  Iran
Provinssi Hormozgān

MaantiedeMuokkaa

Lārak sijaitsee Iranin rannikolla Hormuzinsalmessa Hormuzin saaren eteläpuolella 18 kilometriä Qešmin saaresta itään ja noin 45 kilometriä Bandar Abbasin kaupungista kaakkoon.[1]

HistoriaMuokkaa

Lārak on joskus yhdistetty useisiin eri historiallisiin paikannimiin, joskin niidenyhteys nykyiseen saareen ei ole aina selvä. Joskus se on yhdistetty esimerkiksi antiikin aikaisene paikannimeen Organa, jota kuitenkin useimmiten pidetään nykyisenä Hormuzina Lārakin lähellä. Sen sijaan uskottavampana pidetään yhteyttä Markianòs Herakleotesin mainitsemaan paikkaan Agedana. Agedanaa kuvaillaan saareksi, jolla tuotetaan "punaista lyijyä". Tällä saatetaan viitata saarelta löytyvään hematiittiin.[1]

Hormuzia Afonso de Albuquerquen johdolla 1500-luvun alussa piirittäneet portugalilaiset keräsivät Lārakilta juomavettä. Lārak oli yksi harvoista alueen juomakelpoisen veden lähteistä, sillä Qešmillä olleet kaivot oli pilattu mädällä kalalla. Portugalilaisissa lähteissä saari esiintyy nimillä Laraque, Larequa, Lareca ja Careca. Saari esiintyy portugalilaisessa kartoissa ensi kertaa vuonna 1510. Portugalilaiset rakennuttivat Lārakin pohjoisosaan pienen linnoituksen, joka valmistui mahdollisesti 1550-luvun lopussa. Myöhemmin joissain lähteissä linnoitukseen viitattiin virhellisesti hollantilaisena linnoituksena.[1]

Portugalilaisella kaudella saarelle tuli siirtolaisia Omanista, joihin viitataan portugalilaisissa lähteissä nimellä niquelus. He olivat paenneet alkuperäisiltä alueiltaan Omanin sisämaasta ilmeisesti jonkin konfliktin takia. Portugalilaiset antoivat heille oikeuden aettua tuolloin asumattomalle Lārakille vastineeksi Makranin rannikon merirosvoja vastaan toimimisesta. Safavidit valtasivat Lārakin Hormuzin ja Qešmin ohella 1600-luvun alkupuolella. Tukea he saivat hollantilaisilta, jotka auttoivat jälleenvaltaamaan saaren toistamiseen vuonna 1708 intialaisilta merirosvoilta.[1]

1800-luvun alussa brittiläiset lähteet kuvailivat Lārakin asukkaiden elävän kalastuksella ja taatelien kasvatuksella. Saarella kuvaillaan olleen myös runsaasti gaselleja. 11. tammikuuta 1897 saarelle iski useita ihmishenkiä vaatinut maanjäristys ja vuonna 1908 sen asukasluvuksi mainitaan noin 200. Persian valta saarella oli tuolloin lähinnä muodollinen ja paikalliset olivat uskollisia vain paikalliselle šeikille. Sittemmin paikalle rakennettiin öljysatama, joka tuhoutui Irakin ilmavoimien iskussa Irakin–Iranin sodan aikana toukokuussa 1987. Nykyisin saarella on Iranin vallankumouskaartin laivaston tukikohta.[1]

VäestöMuokkaa

Saaren asukkaat puhuvat kumzarin kieltä.[1] Larakin ohella kieltä puhutaan lähinnä Omanissa. Lārakilla puhuttu kumzari muodostaa oman murteensa. Kumzarin ohella useimmat saarelaiset osaavat persiaa, arabiaa tai bandaria.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Daniel T. Potts: LĀRAK Encyclopædia Iranica. Viitattu 20.1.2021. (englanniksi)
  2. Kumzari Endangered Languages Project. Viitattu 21.1.2021.