Avaa päävalikko

Löfvenin II hallitus (ruots. Regeringen Löfven II) on Ruotsin nykyinen hallitus, joka astui virkaansa 21. tammikuuta 2019. Pääministeri Stefan Löfvenin johtama vähemmistöhallitus muodostuu sosiaalidemokraateista ja ympäristöpuolueesta, mutta se saa tukea myös liberaaleilta ja keskustapuolueelta.

Löfvenin II hallitus
Flag of Sweden.svg
Ruotsin kuningaskunnan hallitus
Virassa
Regeringen Löfven II på Lejonbacken i januari 2019.jpg
Vastanimitetty hallitus Kuninkaanlinnan edustalla
Toimikausi alkoi 21. tammikuuta 2019
Valtionpäämies Kaarle XVI Kustaa
Jäsenet
Hallituksen päämies Stefan Löfven
Hallituksen varapäämies Isabella Lövin
Ministerien lukumäärä 23
Hallituspuolueet
Hallituksen asema Vähemmistöhallitus
Oppositiopuolueet
Historia
Vaalit 2018
Edellinen Löfven I

Edelliseen kauteen verrattuna elinkeinoministeriöstä lohkaistiin uusi ministeriö, infrastruktuuriministeriö. Maaseutuministeriö lakkautettiin ja maaseutuministeri siirrettiin elinkeinoministeriöön. Energiaministerin tehtävä siirtyi ympäristöministeriöstä uuteen infrastruktuuriministeriöön.[1]

Hallitusneuvottelut olivat ennätyspitkät: valtiopäivävaalien ja hallituksen nimeämisen välillä oli 134 päivää, kun edellinen ennätys oli 25 päivää[2]. Syynä tähän on pidetty ruotsidemokraattien kannatuksen nousua kahdenkymmenen prosentin tuntumaan. Kun sekä oikeistoallianssi että punavihreä blokki eivät ole perinteisesti tehneet yhteistyötä toistensa tai ruotsidemokraattien kanssa, oli hallituspohjan kokoamiseksi rikottava Ruotsin politiikassa ennennäkemättömästi jompaakumpaa sääntöä.[3]

HallitusneuvottelutMuokkaa

Syyskuussa 2018 pidettyjen valtiopäivävaalien jälkeen valtiopäiväpaikkojen jakautuminen osoittautui haasteelliseksi hallitusneuvottelujen kannalta, sillä ruotsidemokraattien korkean kannatuksen vuoksi perinteiset punavihreä blokki ja keskustaoikeistolainen allianssi eivät kumpikaan voineet yksin muodostaa enemmistöä valtiopäivillä.[4] Valtiopäivävaalien jälkeen uuden vaalituloksen mukainen valtiopäivät äänesti 24. syyskuuta puhemiehekseen maltillisen kokoomuksen Andreas Norlénin, joka voitti vastaehdokkaansa sosiaalidemokraattien Åsa Lindestamin äänin 203–145.[5] Seuraavana päivänä valtiopäivät äänesti Löfvenin hallituksen epäluottamuksen puolesta äänin 204–142. Tämä tarkoitti, että puhemies joutuu käynnistämään prosessin hallitustunnustelijan valitsemiseksi ja pääministeriehdokkaan löytämiseksi.[6]

Ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi valittiin 2. lokakuuta 2018 maltillisten puheenjohtaja Ulf Kristersson. Koska hänen edustamansa oikeistoallianssin tuki ei riittäisi pääministeriäänestyksessä, Kristerssonin olisi haettava tukea hallitukselleen joko punavihreän vasemmiston blokista tai ruotsidemokraateilta.[7] Kahden viikon tunnustelujakson aikana hän pyrki luomaan yhteyttä sosiaalidemokraattien kanssa, mutta linjaerot olivat liian suuria hallitusyhteistyölle. Hän ehdotti myös pelkästään maltillisten ja kristillisdemokraattien minihallitusta, joka hakisi tukea äänestys kerrallaan muilta puolueilta.[8]

Kristerssonin epäonnistuttua Norlén antoi hallitustunnustelijan tehtävän luottamusäänestyksessä hyllytetylle Löfvénille. Hänkin pyrki oikeistoa ja vasemmistoa rajaavan blokkirajan rikkomiseen eikä halunnut ottaa ruotsidemokraatteja mukaan hallitustunnusteluihin.[9] Myöskään Löfven ei kahden viikon määräajan kuluessa onnistunut hankkimaan riittävästi kannatusta pääministeriydelleen, minkä jälkeen puhemies Norlén ei enää valinnut suoraan uutta hallitustunnustelijaa.[10]

Varsinaisten hallitustunnustelujen määräaikaa ei ole rajattu Ruotsin laissa mitenkään, mutta puhemiehellä on neljä yritystä esittää pääministeriä valtiopäiville. Jos yksikään ehdokkaista ei tule valituksi, on järjestettävä uudet parlamenttivaalit. Tämän vuoksi Norlén päätti tuoda ehdokkaan valtiopäivien äänestettäväksi ja arvioi maltillisten Kristerssonilla olevan parhaat edellytykset tulla valituksi.[11]

Kristerssonin kaaduttua pääministeriäänestyksessä Norlén päätti asettaa keskustapuolueen puheenjohtaja Annie Lööfin hallitustunnustelijaksi. Lööfin tarkoitus ei ollut kuitenkaan koota ympärilleen hallitusta vaan toimia viestinvälittäjänä vasemmiston ja oikeiston rajan yli kompromissien löytämiseksi.[3]

Hallituksen kokoonpanoMuokkaa

Virka Nimi Virassa Puolue
Valtioneuvoston valmistelukanslia
Pääministeri Stefan Löfven 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
EU-ministeri Hans Dahlgren 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Oikeusministeriö
Oikeus- ja maahanmuuttoministeri Morgan Johansson 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Sisäministeri Mikael Damberg 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Ulkoministeriö
Ulkoministeri Margot Wallström 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Kehitysapuministeri Peter Eriksson 21.1.2019– Ympäristöpuolue
Kauppa- ja Pohjoismaa-ministeri Ann Linde 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Puolustusministeriö
Puolustusministeri Peter Hultqvist 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Sosiaaliministeriö
Sosiaaliministeri Lena Hallengren 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Sosiaaliturvaministeri Annika Strandhäll 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Finanssiministeriö
Finanssiministeri Magdalena Andersson 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Rahoitusmarkkinaministeri Per Bolund 21.1.2019– Ympäristöpuolue
Julkishallintoministeri Ardalan Shekarabi 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Koulutusministeriö
Koulutusministeri Anna Ekström 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Korkeakoulu- ja tutkimusministeri Matilda Ernkrans 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Ympäristöministeriö
Ilmasto- ja ympäristöministeri
(varapääministeri)
Isabella Lövin 21.1.2019– Ympäristöpuolue
Elinkeinoministeriö
Elinkeinoministeri Ibrahim Baylan 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Maaseutuministeri Jennie Nilsson 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Kulttuuriministeriö
Kulttuuri-, urheilu- ja demokratiaministeri Amanda Lind 21.1.2019– Ympäristöpuolue
Työmarkkinaministeriö
Työmarkkinaministeri Ylva Johansson 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Tasa-arvoministeri Åsa Lindhagen 21.1.2019– Ympäristöpuolue
Infrastruktuuriministeriö
Infrastruktuuriministeri Tomas Eneroth 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Energia- ja digitalisaatioministeri Anders Ygeman 21.1.2019– Sosiaalidemokraatit
Lähteet:[12][1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Ruotsi on saanut uuden hallituksen Sisuradio. 21.1.2019. Ruotsin radio. Viitattu 25.1.2019.
  2. Pelli, Petja: Ruotsi rikkoi ennätyksensä hallituksen muodostamisen hitaudessa – Kokoomusjohtaja epäonnistui A-suunnitelmassaan, ”glöm det” -linja pitää Helsingin Sanomat. 9.10.2018. Viitattu 26.1.2019.
  3. a b Pelli, Petja: Epätoivo syvenee Ruotsissa – nyt hallitusta yrittää tunnustella kahdeksan prosentin puoluetta johtava Annie Lööf Helsingin Sanomat. 15.11.2018. Viitattu 26.1.2019.
  4. Onali, Alma: Mitä Ruotsissa nyt tapahtuu? Demareiden ja kokoomuksen yhteistyö kolmatta voimaa vastaan olisi ”maanjäristys”, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 10.9.2018. Viitattu 26.1.2019.
  5. Vuonokari, Kaisa: Andreas Norlén on valtiopäivien uusi puhemies Sisuradio. 24.9.2018. Ruotsin radio. Viitattu 26.1.2019.
  6. Muilu, Hannele: Ruotsin pääministeri Stefan Löfven ei saanut uuden parlamentin luottamusta Yle Uutiset. 25.9.2018. Viitattu 26.1.2019.
  7. Ulf Kristersson hallitusta muodostamaan – "Vaikea tilanne" Sisuradio. 2.10.2018. Ruotsin radio. Viitattu 26.1.2019.
  8. Ulf Kristersson (M) luovuttaa allianssihallituksen suhteen – ainakin toistaiseksi Sisuradio. 14.10.2018. Ruotsin radio. Viitattu 26.1.2019.
  9. Stefan Löfvenistä (S) seuraava hallitustunnustelija Sisuradio. 15.10.2015. Ruotsin radio. Viitattu 26.1.2019.
  10. Mikkonen, Mikael: Ruotsi ottaa aikalisän hallituksen muodostamisessa Yle Uutiset. 29.10.2018. Viitattu 26.1.2019.
  11. Uosukainen, Riikka: Ruotsin puhemies pakottaa ruotsidemokraattien noususta lamaantuneet puolueet valitsemaan puolensa Yle Uutiset. 5.11.2018. Viitattu 26.1.2019.
  12. Sveriges regering regering.se. Ruotsin hallitus. Viitattu 22.10.2016. (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Edeltäjä:
Löfvenin I hallitus
Ruotsin hallitus
2019–
Seuraaja:
(nykyinen)